Terkkuja täältä täysihoidosta muman ja ukin luota Hollolasta eli minun vanhempieni luota siis. Ajoimme perjantaina aamupäivällä tänne vauvan kanssa kahdestaan, sillä Danielin oli lähdettävä viikonlopuksi työmatkalle. Samalle viikonlopulle osui nyt myös Danielin ensimmäinen isänpäivä, jota hän ei tällä kertaa pääse viettämään meidän kanssa. Harmillista, mutta onneksi joka päivä on isänpäivä ja me voimme juhlia isänpäivää sitten ensi viikolla kun Daniel on taas kotona. <3

Oli muuten jännä tunne ajaa autoa ensimmäistä kertaa vauvan kanssa. Kaikki tuntuu tietenkin nyt ihmeelliseltä, kun asioita tekee vauvan kanssa ”ensimmäistä kertaa”.  Alkumatkasta taisin puristaa rattia vähän normaalia lujempaa, mutta nopeasti sekin alkoi tuntua taas normaalilta. Takapenkillä istui turvakaukalossa niin arvokas lasti. Mutta matka sujui hyvin ja pieni nukkui koko matkan perille asti. Onnistunut ensimmäinen matka siis. Vähän taisin taputtaa itseäni olkapäälle, kun olin selvinnyt auton ikkoneiden raaputtamisesta, vaunujen ja tavaroiden pakkaamisesta sekä saanut vauvan turvakaukalon ja itseni lopulta autoon, ihan ite. hehee.

Ajattelin ensin, että olisimme jääneet vauvan kanssa viikonlopuksi kahdestaan Helsinkiin, mutta kyllä apukädet tulee tässä vaiheessa vielä tarpeeseen kolmiviikkoista vauvaa hoitaessa. Oli siis hyvä valinta pakata auto, ja suunnata auton nokan kohti vanhempiemme kotia Hollolaa. Ja onhan se mukava olla isänpäivä viikonloppu täällä vastasyntyneen vauvan kanssa, ukillekin kun tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Pienokaisemme näki perjantaina myös ensimmäistä kertaa isovanhempani eli isomummon ja isoukon. Voi sitä sukupolvien ikäeroa. Niin sieltä isomummon vauvanhoitotaidot tulivat taas esiin, hyvin sujui vanhasta muistista.

Viikonloppu on ollut tähän asti ihana – sisältänyt lepoa ja täysihoidosta nauttimista. Myönnettäköön, että olin hieman väsynyt tänne tullessani, mutta pitkät yöunet ja parin tunnin päiväunet tänään ovat tehneet ihmeitä. Päiväunilta heräsi uusi ihminen. Myös ruoka on tullut nyt viikonloppuna valmiina pöytään ja pyykit ovat peseytyneet itsestään. Arvostan. Minä olen saanut nauttia ensimmäisistä saunan löylyistä ilman raskausmahaa ja hieman myös huilata vauvan hoidosta, kun täällä on ollut niin monia apukäsiä ja halukkaita vauvan kanniskelijoita.

Aamupäivällä kävimme vaunujen kanssa kävelemässä ja äitini sai ensimmäistä kertaa työnnellä kärryjä. Neljän lapsen kokemuksella kärryttelykin sujui kokeneen tekijän ottein. hehe. Lenkillä fiilistelimme myös kaunista lumipeitettä, joka samalla toi paljon valoa pimeään syksyyn. Lumesta hullaantuneina olemme leikkineet jo jouluakin – hyvissä ajoin. Olemme juoneet glögiä, kuunnelleet joululauluja, leiponeet joulutorttuja ja kävelylenkillä kävimme myös hypistelemässä joulukoristeita eräässä sisustusliikkeessä. Tänä vuonna emme ole joulufiiliksen kanssa ainakaan myöhässä. En ole mikään jouluhullu, mutta tykkään joulufiiliksestä, varsinkin nyt kun satoi lumi. Jos ensi viikolla lumet sulaa ja tulisi musta joulu niin voimme sitten muistella näitä marraskuun joulutunnelmia. ;)

Tällaisia kuulumisia lyhyesti täältä. Huomenna sisaruksiani tulee tänne vanhempieni luokse ja vietämme isänpäivää, vähän erilaista sellaista tällä kertaa. <3 Nyt menen vauvan viereen nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna. Ihanaa isänpäivää huomenna kaikille iseille ja isoiseille. :)

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog