Taas on yksi vuosi lähes lopuillaan, joten on aika tehdä pieni katsaus menneeseen. Mitä kaikkea tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään?

Viime vuonna kirjoitin loppuvuonna blogitekstit Vuosi 2015 kuvina ja Vuoden 2015 huippuhetket, ne voit käydä lukemassa linkkien takaa. Keräsin teksteihin kuvin ja sanoin vuoden 2015 kohokohdat – olipa hauska käydä lukemassa nuokin postaukset.

Tämä mennyt vuosi 2016 on pitänyt sisällään isoja asioita. Kävin eilen vanhoja kuvia läpi samalla kun järjestelin valokuviamme ulkoiselle kovalevylle. Minulla on tapana laittaa vuoden jokaiselle kuukaudelle oma valokuvakansio, siten voin jälkikäteen käydä katsomassa, mitä onkaan tapahtunut vaikkapa toukokuussa 2016. Kuvista nimittäin palautuu muistiin tosi hyvin erilaisia asioita, tunteita, kokemuksia ja ajatuksia. Keräsin tähän postaukseen muutaman kuvan tammi-kesäkuulta ja kirjoittelin samalla mitä niistä kuukausista tuli mieleeni.

Tammikuu

Olin vuoden alussa 2016 tosi hyvässä juoksukunnossa. Treenaaminen oli sujunut hyvin koko menneen syksyn, joten lenkkarit liikkuivat tammikuussa reipasta vauhtia. Nautin juoksemisesta ja tein joka viikonloppu 20 kilometrin juoksulenkin ja lenkki meni kuin heittämällä. Minulla oli aina musiikit korvissa ja tuo parin tunnin lenkki oli yhtä nautintoa.

Tammikuun lopussa tein sitten raskaustestin ja saimmekin tietää tulevasta perheenlisäyksestä. Tässä kuvassa tiesin jo olevani raskaana, olin tiennyt raskaudesta ihan vasta muutaman päivän ja hymykin on kuvassa sen mukainen. Muistan että olin älyttömän onnellinen, vähän myös häkeltynyt ja samalla oli jotenkin vaikeaa pitää niin isoa salaisuutta ihan vain itsellään. Vasta kesäkuussa sitten kerroimme muille ja paljastin raskauden täällä blogissani ja Instagramissani. Koko kevään saimme siis pidellä meidän isoa salaisuutta ihan itsellämme ja seurata vauvan kasvua ultrissa ja oman mahani minimaalista kasvua.

Helmikuu

Helmikuussa olin ilmoittautunut Finlandia-hiihdon 50 kilometrille vapaalla tyylillä, joten päätin hiihtää sen vaikka lumitilanne oli ollut todella huono koko alkutalven. Finlandia oli muistaakseni minun toinen hiihtolenkki koko vuonna. Eli lähdin massahiihtoon lähes kylmiltään, mutta se meni yllättävän hyvin.

Olen nuorempana hiihtänyt paljon ja harrastanut hiihtosuunnistusta, joten hiihtäminen tulee kyllä selkärangasta ja kun pohjakuntokin oli hyvä, sujui 50 kilometriä melko helposti. Viimeisissä mäissä muistan kyllä olleeni jo vähän väsynyt, ehkä osasyynä väsymykseen oli alkuraskaus. Muistan helmikuussa olleeni todella väsynyt raskauden takia ja ruokahaluni oli huono jatkuvan etovan olon takia. Nukuin joka yö kymmenen tunnin unet ja silti töiden jälkeen nukuin lähes joka päivä päiväunet. :D Jotain todellakin kasvoi sisälläni ja vaati veronsa. Ajattelin vain, että onneksi tämä on vasta ensimmäinen lapsi, eikä ole ketään muuta hoidettavana. Heh.

Maaliskuu

Olimme jo syksyllä varanneet lennot Nizzaan ja muistan kuinka tuntui hyvältä, kun matka vihdoin koitti. Meillä oli Air BnB:n kautta varattuna pieni asunto aivan Nizzan keskustasta. Asunnon alakerrassa oli leipomo, mistä haimme joka aamu tuoretta leipää tai croissantit aamupalallemme. Asunnoltamme oli lyhyt matka rantaan ja rantabulevardille, missä kävimme juoksemassa kympin aamulenkin tai iltalenkin. Tuo reissu teki keväällä niin hyvää – aurinko paistoi monena päivänä, teimme pitkiä kävelylenkkejä, söimme piknikkiä ulkona, shoppailimme, teimme retken vuorille ja nautimme hyvästä ruuasta. Nizza oli mukava, juuri sopivan kokoinen kaupunki. Kevyen päivetyksenkin muistan sieltä saaneen ja D-vitamiinivarastot tuli täytettyä. :)

Huhtikuu

Nämä kuvat ovat Tampereen kylpylästä. Olemme olleet siellä useamman vuoden peräkkäin juuri keväällä pääsiäisen aikaan. Tuo viikonloppu piti sisällään perheen kanssa oleilua, ulkoilua ja vähän shoppailua. Ylemmässä kuvassa olimme siskojeni ja äitini kanssa Pispalan portaissa tekemässä porrastreenin. Olen aina ollut tosi hyvä kaikissa voimetreeneissä ja muutenkin kimmoisa esimerkiksi porrastreeneissä. Tuossa vaiheessa olo alkoi kuitenkin raskauden takia olla jo raskas, vaikka mahaa ei vielä näkynytkään. Puuskutin portaissa kuin mikäkin vaikka treenejä tein jo kevennetysti. En tainnut enää pysyä siskojeni perässä. Huhtikuun lopusta alkaen lopetin pidemmät juoksulenkit, treenasin omaa kroppaani kuunnellen. Kaikki ei enää tuntunut samalta, joten esimerkiksi kuntosalilla aloin tehdä vähän erilaisia liikkeitä painoja keventäen.

Toukokuu

Toukokuussa pikkusiskoni valmistui lentoemännäksi. Tämä kuva on valmistujaispäivänä otettu, kun juhlimme siskoani kotonamme. Oli kaunis ja aurinkoinen toukokuun päivä, oli kerrassaan hyvä syy juhlia. Siskoni on nauttinut uudesta työstään, nähnyt maailmaa ja saanut uusia kokemuksia, vaikka omat rankat puolensa lentoemon duunissakin on. Ei ole pelkkää pilvihattaraa. ;)

Meidän perheessä kaikki lapset ovat kulkeneet niitä omia polkujaan ja jokainen on löytänyt oman paikkansa ja ammattinsa. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että elämässä pitää tehdä juuri sellaista työstä josta nauttii. Työ on niin suuri osa elämää, että parasta on kun siitä nauttii ja duuniin voi mennä hymyssä suin.

Jatkossa aion pitää kiinni siitä, että viihdyn duunissani ja jos niin ei ole, niin sitten pitää funtsia onko asialle jotain tehtävissä tai missä vika. Nyt mammalomalla on muutenkin ollut hyvin aikaa miettiä asioita, joille ei välttämättä aikaisemmin ole antanut tarpeeksi aikaa. Meidän sukupolvi tulee muutenkin tekemään niin vanhaksi töitä, ettei olisi yhtään hullumpi idea hankkia itselleen vielä ekonomin papereiden lisäksi jokin toinen koulutus tai ammatti. Unelmia ainakin saa olla. :)

Kesäkuu

Kesäkuun alussa kerroin sitten blogissa ja Instagramissa olevani raskaana. Muutenkin asiasta tuli silloin ”julkista” ja sain vastaanottaa paljon onnitteluja. Muistan toki vähän miettineeni myös raskauksien kurjempaa puolta; meneeköhän kaikki varmasti hyvin loppuun saakka ja onkohan sikiöllä kaikki hyvin mahassa. Kaikki raskauteen liittyvät asiat tulivat meille uutena.  Ja uskokaa tai älkää, yllä olevassa kuvassa vauvamaha tuntui jo isolta. Hehe! Loppuraskaudessa kun katseli näitä kuvia, niin oli vähän eri fiilikset. Ei se maha tainnutkaan olla vielä iso kesäkuussa.

Parissa viikossa maha kuitenkin pompsahti esiin selvästi. Ja varsinkin iltaisin maha oli jo aika iso, jotenkin päivän aikana vatsa turposi. Sitten taas seuraavana aamuna maha tuntui kadonneen kokonaan. Se oli sitä puolen välin jännää aikaa. Tämä toinen kuva on otettu juhannusaattona. Tulimme Helsingistä autolla Pietarsaareen ja heti perille päästyäni menin mökillä saunaan ja mereen uimaan. Daniel nappasi tämän masukuvan kauniissa auringonlaskussa.

Ja oih, samalla minulle tuli ikävä kesää. Onneksi talvipäivänseisaus ja vuoden pimein päivä on jo ohitettu, tästä ne päivät taas pitenevät ja kesä lähestyy!

<3 Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog