Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan imetyksestä, vaikka se kovin tulenarka aihe onkin äitien keskuudessa. Sen olen tässä somemaailmaa äitilasien kautta seuranneena viime kuukausien aikana joutunut huomaamaan. Olen miettinyt, että miksi näin? Miksi ylipäätään äitiys, lapsen hoito ja vanhemmuus herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita? Miksei asioista pystytä keskustelemaan neutraalisti, avoimesti, toiset huomioon ottaen, arvostaen ja aikuismaisesti? Siis fiksusti.
Miksi jollain on tarve arvostella toista, lytätä mielipide tai esittää oma mielipide muita parempana, oikeampana? Koska niinhän se ei ole, ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa vauvaa tai lasta.
En tiedä vastauksia edellä luettelemiini kysymyksiin, mutta luulen että vanhemmuus on niin henkilökohtainen asia, että siksi se herättää vahvoja tunteita ja sitä kautta mielipiteitä. Ja keskustelussahan ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyisi täällä sosiaalisen median maailmassakin fiksuna.
Yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole, sen sijaan oikeita tapoja on yhtä monta kuin on lapsia ja vauvojakin. Eli miljoonia. Vain sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, hänen tarpeensa, hänen luonteensa, hänen rytminsä, hänen murheensa, hänen ilonsa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Ja oma tapasi hoitaa lastasi on myös sinulle ja lapsellesi paras – mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Näin ainakin itse asioista mietin, että rauhaa ja rakkautta vain toisiaan kohtaan täällä somessakin, äidit! Ollaan toisia kohtaan ymmärtäväisiä ja mielummin tuetaan, yritetään ymmärtää toisten näkökulmia ja ollaan toisillemme vertaistukena. <3 Tähän ainakin bloggaajana pyrin.
Mutta niin, takaisin siihen imettämiseen. Alkuperäiseen aiheeseen. Korostan vielä tähän, että puhun asiasta nyt omasta näkökulmasta, meidän tilanteesta, en sano että näin olisi paras tai miten asiat yleisesti ovat.
Olin synnytyksen jälkeen puolitoista tuntia leikkaussalissa parsittavana (vauva syntyi kyllä ihan normaalisti alakautta), kunnes heräämössä vauva tuotiin rinnalleni ja siitä alkoi meidän imetys. Vauva oli siihen mennessä imenyt isänsä sormea ja olikin jo hyvin valmis tarttumaan rintaani, kun pääsi luokseni. Siitä se imetys alkoi ja on kohta kestänyt 3 kuukautta. Imetys on omalta kohdaltani onnistunut hyvin, sanoisin jopa että helposti. Maito nousi sairaalassa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisenä yönä tuli muutamia tippoja keltaista kolostrumia eli esimaitoa, jota alkaa muodostua rinnassa jo raskauden aikana. Sen määrä lisääntyy heti synnytyksen jälkeen. Alussa maidon nousu teki kuitenkin rinnoista kaksi kovaa melonia, jotka olivat kuumat ja kovat, varmaan neljä kuppikokoa isommat kuin oikeasti rintani ovat. Mutta siitä nekin tasoittuivat ensimmäisten viikkojen aikana.
Imettäminen ei ole ollut minulle kivuliasta missään vaiheessa. Rintani kestivät hyvin vauvan imun alusta saakka ja vauva löysi oikean imuotteen aikalailla heti. Toki minua opastettiin sairaalassa kädestä pitäen (eli rinnasta pitäen hehe), mielestäni se oli vain hyvä, että imetykseen avustettiin ja rohkaistiin, koska se oli oma toiveeni.
Mutta kuten olin ajatellut raskausaikana, että ”tissi suuhun ja siinä se”, ihan niin helppoa imettäminen ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkea en osannut etukäteen ajatellakaan, matkan varrella olen oppinut. Minulla on muun muassa suihkutissit, eli heruminen on niin voimakasta, että vauvan imettyä jonkin aikaa maitoa lentää puolen metrin kaaressa ja sekös vauvaa joskus harmittaa. Hyvä ettei maitosuihkuun tukehdu, niin paljon sitä pienen vauvan suuhun tulee. Monta kertaa on yskitty maitoa pois väärästä kurkusta. Mutta tämäkin asia on alkanut helpottaa, kun maidon määrä on nyt kolmen kuukauden kohdalla alkanut tasoittua. Vauvan tarve ja maidon tuotannon suhde ovat alkaneet löytää tasapainon. Se myös helpottaa imetystä, huomattavasti.
Ja mites se pumppaaminen? Moni neuvoi minulle, että suihkutisseihin auttaisi pumppaaminen. Toisaalla sanotaan, että pumppaaminen vain lisää maidon tuotantoa. No, ihan sama, koska pumpatessani rinnoistani ei tule mitään. Siis ei mitään. Väkisin toki saan muutaman pisaran, mutta siinä se. En väkisin halua rikkoa nännejäni, niin kipeää se tekee. Eli vaikka maitoa tuleekin runsaasti vauvalle, niin muoviselle pumpulle tissini ovat sanoneet ei. Tämä on entisestään vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että imetys, heruminen ja maidontuotanto ovat paljolti kiinni hormoneista ja ihan fiiliksestä, tunteistani. Kyllä tissit tietää, milloin niitä imee vauva ja milloin jokin muovikapistus. Vaikka jossain kyllä neuvottiin, että vauvan haistelu ja ajattelu auttaisi pumpatessa, mutta minulla ei varmaankaan ole niin hyvä mielikuvitus, että tuo kikka toimisi minulla. Pumppaamisen osalta olen ajatellut, että asia on hyvä näin. Minun ei tarvitse saada pakkasta täyteen äidinmaitoa, jos homma ei kerran luonnistu. Tärkeintä, että homma toimii vauvan kanssa.
Ja mites sitten urheilu näiden hinkkien kanssa? Juoksu on lemppari lajini ja se toki asettaa omat haasteensa. Täytyy olla tukevat liivit, jotka eivät päästä hinkkejä heilumaan. Se on onneksi ihan helppo probleema hoitaa kuntoon, urheiluliiveistä löytyy nykyään tosi hyviä malleja, jotka tukevat riittävästi. Eli nou problems tämän asian osalta, toki pitää asia ottaa huomioon, ettei vuoden päästä ole kaksi patalappua tuossa rinnuksilla. Vaikka niin taitaa joka tapauksessa käydä imetyksen jälkeen. :D
Entä sitten urheilevan ja imettävän äidin ravinto? Ainakin minun täytyy syödä paljon. Muutaman kerran olen tosiaan saanut maitoa purkkiin ja nähnyt kuinka rasvaista se on. Sen tuottaminen vaatii tosiaankin energiaa ja vieläpä jos itse urheilee, niin ruokaa saa tosiaankin syödä. Ensimmäiset neljä viikkoa söin enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin treenaa 2 kertaa päivässä ja on 191 cm pitkä. Ja join aivan taukoamatta, jano vaivasi koko ajan, etenkin kun vauva oli rinnalla. Join alussa monta litraa vettä päivässä, mutta nyt sekin on tasoittunut. Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin tullut tilalle, nimittäin makeanhimo. Raskausaikana en ollut ollenkaan perso makealle, mutta nyt imettäessä suklaa ja pullakahvit ovat kyllä uponneet minuun kerran jos toinenkin. Yritän toki syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja, hiilareita ja proteiinia sekä otan purkista myös muutamia vitamiineja ja ravintoaineita lisäksi. Siitä huolimatta kuitenkin pullat vetävät minua puoleensa.
Eräs liikuntalääketieteen opiskelija otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kysyi, josko saisi tutkia minun ruokailua omaan tutkimukseensa, jonka aiheena on imettävän naisen ruokavalio. Lupauduin hänen koekaniiniksi ja täyttämään muutaman päivän omaa ruokapäiväkirjaa. Tästä aiheesta tulossa siis lisää tekstiä blogiin ja hieman tieteellistä näkökulmaa myös. Ei vain mutu-tuntumaa. :)
Ja kyllä, imettäminen on ihan ympärivuorokautista puuhaa ainakin meillä. Syöntiväli on 2-3 h yötäpäivää, joskus tiheämmin ja joskus yöaikaan on tullut pidempiä välejä, mutta harvassa ovat ne kerrat olleet. Se siis tarkoittaa myös, että yhtäjaksoista unta tulee minulle yleensä vain se pari kolme tuntia kerrallaan ja näin on ollut synnäriltä saakka. Onneksi hormonit auttavat jaksamaan. Vauvan kanssa elää tavallaan symbioosissa, ei tästä kovin kauaksi tule lähdettyä yksikseen. Mutta juuri nyt näin on hyvä. Ja onhan imetys myös palkitsevaa siinä vaiheessa kun huomaa vauvan kasvaneen kilon kuukaudessa. Omalla maidolla. 💕 Kummasti sitä taas sen jälkeen jaksaa paremmin. 🙂
Että tällaista imetys on ollut meillä. Aion jatkaa imettämistä, mutta en ole asettanut mitään takarajaa tai tavoitetta sen suhteen, katsotaan viikko ja päivä kerrallaan. Kun 4 kuukautta tulee vauvalla ikää täyteen, niin sitten alamme vähän maistella pieniä määriä kiinteitä ruokia. Imetys tulee siinä rinnalla sitten mukana pääravintona. Imetys on minulle neutraali asia, itse en ole mikään imetysfanaatikko tai sen puolestapuhuja, mikä myös on tätä nykyä jossain määrin trendikästä. Ja siksi sanon tähän loppuun vielä, että saipa lapsi ravintonsa äidinmaitona, korvikkeena, osittaisimetettynä, tissistä 3 kk saakka, 6 kk saakka tai taaperoksi asti, niin yhtä kaikki – lapselle tärkeintä on ravinto ja rakkaus. Syötitpä lastasi miten tahansa, on se sinun lapsellesi paras tapa. <3
-Hilla
Ihanat te 😊 kovin tutun kuuloista…Imetän, en heru juurikaan pumpulle ja ne imetyshimot 🙈
Kiva kuulla että siellä samanlaisia hetkiä eletään. 💓 Jep, ne imetyshimot tai väsysmyshimot, mitä lie. 🙈 Mukavaa sunnuntaita teidän perheelle. 😊
Tosi hyvin kirjoitettu. Kannustavasti, ei mollaten :)
Ihan samoja ajatuksia täälläkin, enkö ymmärrä syyllistämistä yhtään. En missään aiheessa. Kaikilla omat tapansa, toki mielestäni sairaalassa jo voitaisiin opastaa ja kannustaa imettämiseen, ei heti helppouden takia antaa korviketta eteen. Näitä tarinoita oon kuullut monia ja esim. mun itsenikään ei annettu edes yrittää imettää kun hoitsu jo toi korviketta multa kysymättä. Imetys sujui ekasta hetkestä kuten sulla, mutta hoitaja päätti että pojan itkuisuus johtui maidon puutteesta – kysymättä mun mielipidettä i. En helposti suutu, mutta silloin loukkaannuin. Kieltäydyin ja kun maidon saantia seurattiin, huomattiin että sitä tuli alkuun ihan tarpeeksi. Lopulta se korvike otettiin kuitenkin käyttöön kun huomattiin ettei paino nouse vaikka maitoa tuleekin, Allulla oli ilmeisesti niin hurja kulutus. Mutta siis joo, musta näissä asioissa kaikki saa päättää ihan itse. Kunhan asiat tehdään järkevösti ja lapsen hyväksi tulisi toimia. Muistetaan myös se, että äidin hyvinvointi on lapselle erityisen tärkeää, ei se mistä ravinto tulee:) (vaikka sekin tietty on tärkeää, en tahdo vähätellä)
Imetys on musta muuten ihan valtavan ihanaa. Vaikka oon öistä puolet hereillä, niin silloinkin on niin hieno tunne pitää lasta rinnalla. Näkee, että toinen nauttii ja voi hyvin siinä lähellä <3
Terkut Selmurille ja äipälle, ihanaa sunnuntaita!
Heippa Marissa ja hyvä kommentti. Se on juurikin niin, että lapsen ja äidin hyvinvointi on se ykkönen, mutta silti jokainen äiti päättäköön omalla kohallaan omista asioista. Harmi kuulla ettei asiat menneet sairaalassa ihan heti sun toivomalla tavalla, mutta ihana kuitenkin että olet sinnikäästi saanut imetyksen toimimaan. 💕 Sitäkin se voi joskus vaati.
Ja kyllä, imetys on parhaimmillaan ihanaa ja palkitsevaa, kaikesta huolimatta. Paras paikka on syli. 😊 Ja sä olet niin ihanan positiivinen aina, vaikkei sielläkään ihan helpoimmalla ole päästy. Terkut sinnekin Allulle ja ihanaa päivää teidän koko perheelle. 🙋
Moikka! Tähän haluaisinkin mainostaa, että Facebookissa on ihana ryhmä; imetyksen tuki ry, jossa on koulutettuja tukiäitejä vastailemassa kaikkeen mikä liittyy imetykseen. Siellä myös saa apua myös osittaisimetyksen ongelmiin kuin myös imetyksen lopettamiseen.
Suihkutisseihin on myös ns. suihkutissihoito, jos heruminen on niin vuolasta, että siitä aiheutuu hankalampia ongelmia. Eli muutakin apua on kuin ”pelkkä” pumppaaminen :)
Ihania hetkiä teille vauva-arkeen! <3
Kiitos JII! Olenkin noista suihkutisseistä sittemmin lukenut ja hankkinut tietoa, ”vaiva” on tällä erää aika hyvin selätetty ja homma alkaa sujua paremmin. :) Kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä, myös Imetyksen tuki ry on minulle tuttu foorumi, mutta ehkäpä täältä kommentien kautta joku toinen äiti löytää tiensä sinne. Kivaa viikkoa sinulle!
Ihanasti ja rohkaisevasti kirjoitettu! Olen itse (tosin vailla kokemusta ja viimeisillään raskaana….) tosi samoilla linjoilla ja myös pahoillaan siitä, miten paljon kinaa ja loukkaantumista herkät äitiysteemat aiheuttaa. Kaikenlainen naistenvälinen vertailu…ainahan sitä on, vähintään siellä korvien välissä. Olen itse terapeutti/kouluttaja ja melko, öhhh, tiedostava ihminen, mitä tulee omaan ajatusmaailmaan, ja silti kohtaan päivittäin niitä inhimillisiä vertailuajatuksia ja huolia. Ehkä oleellista kuitenkin on, että mitä päästää ulos ja mitä käy läpi omassa päässään pyrkien muistamaan, että minä en ole tuo tyyppi ja tuo ei ole minä. Kaikilla on omat arvomaailmansa ja tyylinsä reagoida. Silti soisi, että ihmiset kiinnittäisivät huomiota juuri niihin reaktioihinsa ja vaikka hengittäisivät syvään ennen kommentoimisia, livenä tai netissä. On upeaa, että asioista voi puhua avoimesti ja neutraalisti, siinähän tulee arvokasta infoa. Paremmuuskilpailut ja kaikenlaiset muut egoilut harvoin tuovat hyvää tähän maailmaan.
Kiitos kivasta blogista ja tästä kirjoituksesta :)
http://konkistadori.blogspot.fi
Kiitos konkistadori kommentistasi. <3 Kyllä, toisinaan voisi hetken vetää henkeä ja sitten sanoa omat ajatuksensa tai jättää sanomatta. Tottakai joskus on myös niin, että mielipiteen sanoja ei tarkoita mitään pahaa, ja silti siitä joku pahoittaa mielensä. Ja loppu peleissä uskonkin, että suurin osa tarkoittaa sanomisillaan, mielipiteillään ja neuvoillaan hyvää ja haluaa auttaa. Joskus vastaanottaja pahoittaa turhaan mielensä. Mutta ei nämä ihan helppoja hommia ole, vaikkakin tosi tärkeitä. <3 ja siitä olen ajatellut myös blogissani näitäkin aiheita käsitellä. :)
Meilläkin on ollut suihkutissiongelmaa. Kuulostaa olevan monien ongelma mutta ei siitäkään yleisesti puhuta. Oletko keksinyt imetysniksejä että vauvalla olisi helpompi syödä? Täällä yhä taistellaan syömisen ja kakostelun välillä. Pienet on vielä niin reppanoita.
Kiva kirjoitus :)
Jostain luin, että imettäisi samasta rinnasta useamman kerran peräkkäin, tavallaan rinnan tyhjäksi. Auttoi meillä ainakin vähän. :) Eniten on auttanut kuitenkin aika, nyt 3 kk kohdalla asia on jo paljon parempi. Tosin vauvakin on kasvanut ja oppinut hallitsemaan maidon tuloa. Tsemppiä teillekin ja mukavaa aikaa vauvan kanssa. <3
”Imetysfanaatikot” on ehkä vähän väärin ymmärrettyä kansaa. En itse tälläiseksi tunnustaudu, mutta kyllä mullakin tulee tarve oikoa vääriä käsityksiä ja herkästi haluaisin antaa neuvoja :D mutta useimmiten olen kuitenkin hiljaa… nämä ns. imetysfanaatikot on sitten niitä, jotka eivät osaa olla hiljaa ja on hyväkin, että joku uskaltaa neuvoa ja oikoa niitä vääriä käsityksiä silläkin uhalla, että joku kokee sen tunkeilevana. Juuri tuollaiset Marissan mainitsemat tarinat on niitä, jotka harmittaa. Äitien pitää itse valitettavasti tehdä hirveästi töitä, että saa ajantasaista tietoa imetyksestä, eikä kaikki sitten välttämättä sitä etsi varsinkin kun ajatellaan, että kyllä ne hoitajat siellä sairaalassa tietää… ja neuvolassa ja missä kaikkialla nyt tiedon luulis olevan oikeaa.
Se on totta, että tämä on tärkeä aihe, tästä pitäisi puhua enemmän. Hyvä että on heitäkin, jotka uskaltavat sanoa ne terävimmätkin mielipiteet ja muistutella asiasta. Koska kyllä on niin, että nyky-yhteiskunta on aika kauaksi vieraantunut tästä imetyksestä ja miten homma toimii. Tai ei toimi. Google kertoo jotain, mutta ei sieltäkään kannata kaikkea uskoa. :D Mutta ehkä eniten tarkoitan imetysfanaatikolla sellaista ryhmää, jotka korostavat TÄYSimetystä ja muu ei olekaan imetystä. Mielestäni kaikki imetys on tärkeää, ei pitäisi liikaa luokitella ja laittaa ns. ”paremmuusjärjestykseen” imetystyylejä. Täysimetys ei ole mennyt pilalle, vaikka sammakseen puolukkamehua antaisikin tai maistattaa 4 kk iässä hieman soseita. Mutta juu, hyvä että keskustellaan ja asia on esillä. Siksi minäkin tästä aiheesta kirjoitin, omakohtaisen tarinani. :)
Ai no nyt ymmrsin! :) Sen verran täytyy korjata, että kun kiinteät aloittaa, siirtyy osittaisimetykselle. Täysimetys on siis ”pilalla” jos aloittaa maistattamaan soseita 4kk iässä, vaikka ne onkin ihan pieniä määriä. Silloin on täysimettänyt neljään kuukauteen asti. :) Ja se on taas jokaisen oma valinta, minkä ikäiseksi haluaa täysimettää. Hehe en edelleenkään tunnustaudu imetysfanaatikoksi (:D) mutta kyllähän se vähän sotkee, jos termejä käytetään eri tavalla.
Heippa Jen! Juuri tästä syystä minä VAIN imetän, ilman etuliitteitä. (Kuten esi-isämmekin teki sekä äitini 30 vuotta sitten teki. Ei silloinkaan termeillä briljeerattu) hehee :D Koska minulle nämä termit eivät ole kovinkaan merkityksellisiä, ymmärrän että toisille ne ovat. Minulle tärkeintä on vain imetys ja että vauva saa ravintoa. Tästä syystä en tekstissäni esimerkiksi mainostanut Imetyksen tuki ry:n sivuja, koska minusta se on paikkana termiviidakko: täysimetys, rintaraivarit, hulinat, osittaisimetys jne. Jos imetys ei ole hanskassa, niin siellä nuori, väsynyt äiti menee helposti enemmän pääpyörälle asioista, varsinkin jos ekassa kommentiboksissa hänelle tullaan kertomaan että sinähän et muuten TÄYSimetä. Ja nyt en siis ollenkaan haasta riitaa, yritän vain ymmärtää äitejä, jotka pahoittavat mielensä tässä imetysviidakossa. Itse olen ollut Imetyksen tuki ry:n ryhmässä puoli vuotta ja en silti vielä osaa kaikkia termejä. :) Onneksi imetys onnistuu, muuten se olisi varmaan minä, joka saisin rintaraivarit. ;)
Täällä urheileva imettäjä terve! Ruokaa saa syödä ihan kyllästymiseen asti ja himoissa huomaa heti jos on päivä jäänyt miinukselle. Urheiluliiveistä sen verran, että itsestä ainakin tuntuu että molemmat rinnat olisi hyvä olla melko tyhjillään ennen kun niitä laittaa päälle tai muuten treenin päätteeksi on kaksi tiiliskiveä liiveissä… Kiitos muuten kivasta postauksesta, tästä on mahdoton kenenkään pahoittaa mieltään :)
No terve Katja! Kiva kuulla, että siellä myös samanlaisia fiiliksiä. Ja juu, ruokaa saa kyllä ihan syödä. Terveellistä ruokaa ihan kyllästymiseen saakka. :D Jotenkin määrää oli aluksi vaikea lisätäkin, kun on niin monta vuotta tottunut syömään aika saman määrän. Ja jep, lenkillä ne kyllä pakkautuu, onneksi kotona odottaa sitten nälkäinen kaveri. :) Kiitos sinulle kun kommentoit!
[…] Lue myös aiempi postaus imetykseen liittyen: Muutama sana imetyksestä […]
[…] Muutama sana imetyksestä. […]