Tein eilen pisimmän juoksulenkin sitten synnytyksen. 8 kilometrin lenkistä ensimmäiset neljä kilometriä juoksin vaunujen kanssa ja toiset neljä kilsaa ilman. Täytyy sanoa, että vaunujen kanssa on kyllä aika paljon raskaampaa. Sitä helposti miettii, että näinkö rapakunnossa olen, miten tämä näin raskasta on. Onneksi homma tuntui huomattavasti kevyemmältä sen jälkeen kun sai juosta ilman vaunuja. Vaunulenkit kävellen ja juosten on hyvää treeniä. Sitten juoksu onkin yhtä juhlaa kun välillä juoksee ilman vaunuja.
Eilen oli Pirkkolan urheilupuistossa avoimet testijuoksut. Sinne mä kotoa vaunujen kanssa juoksin, Danielia kannustamaan. Jos pääkaupunkiseudulla haluat juoksukuntoasi testata näin talvisin, ovat Pirkkolan testijuoksut tai Aktia cup Vantaalla siihen hyviä paikkoja. En ole itse vielä kertaakaan juossut kovaa tai edes reippaasti, mutta eilen kyllä testijuoksijoita katsellessa alkoi tehdä mieli.
Juoksu tuntuu jo hyvältä, mutta kunto on vielä heikko. Tai ainakin lihaskunto, jota juoksu vaatii. Sen huomaa erityisesti ylämäissä kun pitäisi vähän enemmän ponnistaa ja rytmittää juoksua. Olo on vähän kuin vetelällä viilillä, se normitunne vielä puuttuu. Jos vaikka ensi kuussa pääsisi tekemään ekoja intervalliharjoituksia ja sitten loppukuusta testaisi juoksun osalta oman tämän hetken kunnon. Sitten olisi ainakin ns. lähtökohta tiedossa ja olisi kiva kevään aikana seurata kehitystä. :) Ainakin itselleni se tuo lisää motivaatiota treenaamiseen, kun hieman seuraa kehitystä. Lupaan tästäkin raportoida blogissa.
Mulla on myös parhaillaan luonnoksissa tuloillaan teksti, jonka aiheena on juoksun aloittaminen synnytyksen jälkeen. Siitä kun muutamat ovat minulta kysyneet. Kerron pian siis omia kokemuksiani ja vinkkejä siitäkin aiheesta. :)
Meillä opittiin eilen myös kääntymään. Vauva siis kääntyi eilen vatsalta selälleen ensimmäisen kerran. Selma oli lattialla Danielin kanssa ja minä just silloin keittiössä laittamassa ruokaa. Täällä siis kehitytään ja opitaan uusia juttuja. Mutta opettelu jatkui tietenkin vielä siinäkin vaiheessa kun olisi pitänyt käydä yöunille. Eilinen nukutusoperaatio kesti kolme tuntia. Pari tuntia siitä ajasta käännyttiin, käännyttiin ja käännyttiin ja syljettiin tuttia isossa kaaressa. Ja minä tietenkin katselin. :D Vähempikin kääntyily olisi tietty riittänyt, mutta sellaista meillä eilen illalla. Pitihän sitä uutta taitoa heti testata kun oli kerran oppinut. Onneksi sitten puolilta öin pikkuinenkin simahti ja nukuttiin hyvin aamuun saakka. Oliko nämä vauvan kehityksessä niitä hulinoita..? hehe.
Sellaisia kuulumisia meidän keskiviikkoon. Nyt lähden valmistamaan lounasta kun S nukkuu vielä aamupäivän uniaan vaunuissa. :)
-Hilla
Täälläkin 2kk ikäinen poju on alkanut kääntyilemään vatsalta selälleen. Tai Sehän johtuu näin pienillä siitä että painavaa päätä jaksaa jo nostaa ilmaan mutta se vie sitten mukanaan ja pyörähtää selälleen :) odotan myös postausta juoksusta synnytyksen jälkeen, monessa paikkaa kun sanotaan et pitäis oottaa 6kk.
Onnea pikkuisesta. <3 Joo, meilläkin oli tollaisia "vahinkokääntymisiä" kun pää painoi. :D Juu, monessa paikkaa suositellaan sitä 6 kk, mutta se on niin yksilöllistä. Siksi ajattelinkin aiheesta kirjoittaa. :)
Meillä myös reilu 2 kk poika kääntyy mahalta selälleen :D Minäkin odotan postausta juoksun aloittamisesta synnytyksen jälkeen. Lääkäri sanoi mulle,että 3 kk synnytyksestä saa aloittaa.
Hei kiva kuulla! Sellainen postaus tuloillaan. :) Ja onnea sinnekin pikkuisesta. <3