Ajattelin ottaa aiheeksi tällä kertaa rahan ja henkilökohtaisen talouden. Olen parhaillaan äitiyslomalla, mikä tarkoittaa sitä, että tulot ovat tottakai pienemmät. Voisi helposti kuvitella, että nyt täytyy elää ”kurjemmin” ja pihistellä. Mutta onko näin?

Olen viime aikoina miettinyt talousasioita ja samalla myös pohdiskellut, mihin haluan euroni äitiyslomallani ja yleisesti käyttää. Nautiskeluun, shoppailuun, säästämiseen, matkailuun, perheen pakollisiin menoihin (niihin sitä menee vääjäämättä) vai mietinkö fiksusti hieman budjettia ja talouttamme? Rahareikiä on paljon. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, mihin reikiin omat pennosensa pudottaa.

Myönnän, olen aina ollut jokseenkin tarkka rahasta. En sillä tavalla pihisti, mutta haluan tietää missä mennään. Saan siitä kai jotain kummallista mielihyvää kun olen jokseenkin kartalla minne euroni tililtä menevät.

Jossain vaiheessa tein ihan kuukausitasolla kirjanpitoa tuloista ja menoista. Halusin selvittää mihin rahojani käytän. Se oli oikeastaan silmiä avaavaa. Huomasi mitä viikottaiset kahvilakäynnit tekevät kuukausitasolla. Tai miten paljon ruokaan menee rahaa kuukaudessa. Sai pohtimaan sitä, mihin haluan kuluttaa ja miten tietyissä asioissa voin säästää.

Vaikka olen jokseenkin tarkka rahan käytön suhteen, en koe silti pihisteleväni. Elän rennosti, nautin elämästä, mutta jossain kohtaa säästän ja mietin tarkemmin kulutustani. Nyt lapsen syntymän myötä kuluttamiseen on tullut uusi perspektiivi. On otettava lapsi huomioon, oikeastaan hänen tarpeensa menevät tällä hetkellä omieni edelle. Ihan sieltä vauvavakuutuksesta asti tulee asiat ottaa huomioon. <3

Opiskeluaikoina tein kesät töitä, talvet keskityin opiskeluun ja selvisin silti. Opiskeluaikoina oppi sen, että pienelläkin pärjää. Kun oli loppukuusta pakko selvitä viimeisillä hiluilla, tuli mietittyä niitä arjen säästökohtia. Opiskeluaikoina tärkein säästökohteeni oli ASP eli asuntosäästötili. Loput meni elämiseen. Kiitin itseäni siinä vaiheessa, kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Pihisteleminen oli jossain kohtaa kannattanut. Olin saanut kerättyä pesämunan ensimmäiseen omaan kotiin.

Palkkaa ei tällä hetkellä tule päivätyöstä, vaan äitiyslomalaisena saan olla tyytyväinen Suomen vanhempainpäivärahajärjestelmään. Arvostan sitä suuresti. Meillä täällä Suomessa asiat on hyvin, vaikka moni valittamisen aiheita löytääkin. Saan olla yhdeksän kuukautta vauvan kanssa kotona ja minua tuetaan siinä.

Totuus on kuitenkin se, että tällä hetkellä rahaa tulee pankkitilille vähemmän kuukausittain kuin ennen. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Onhan se jollain tavalla otettava huomioon?

Viinilaseja vai vaippoja?

Ajattelin ennen äitiyslomalle jääntiä, että tulojen pieneneminen vaikuttaisi enemmän arkeemme. Mutta ei se ihan niin mennyt. En nimittäin tajunnut, ettei pienen lapsen kanssa niin vain enää mennä ja shoppailla. Tai istuta montaa kertaa viikossa kahvilassa salaatteja syömässä ystävän kanssa. Tai mennä extempore elokuviin. Tai nautita afterwork viinilasillisia töiden jälkeen. Tai varata yhdeltä istumalta lentolippuja, kun löytyy halvat lennot. Nämä siis yleisiä esimerkkejä, eivät kuuluneet viikottain elämääni ennenkään, mutta kyllä vauvan syntymän jälkeen kuluttaminen on ainakin hetkellisesti muuttunut.

Ei se elämä tähän loppunut, mutta muutti ainakin hetkellisesti kulutuskohteita. Viinilasien tilalle tuli vaipat ja omien vaatteiden tilalle sitterit ja syöttötuolit. Niin se vain meni.

Kuten sanottu, en ole hassannut rahojani turhuuksiin koskaan, mutta kyllä vauva-arki on muuttanut rahan käyttöä. Tuntuu siltä, että nykyään ei ehdi kuluttamaan. Milloin ehtisi kuluttaa, jos ei ehdi edes kaupungille asti. hehe. Tietenkin nettikaupat voisi olla tässä kohtaa miina, mutta niihin en ole ”sortunut” suuremmissa määrin. Vielä ainakaan.

Tällä hetkellä kulutan enimmäkseen laadukkaaseen ruokaan (haluan syödä esimerkiksi suomalaisia vihanneksia ja marjoja talvellakin), lastentarvikkeisiin sekä omiin treenivaatteisiin. Ja sitten niihin pakollisiin lainanlyhennyksiin, sähkölaskuihin, bensaan ja vastikkeeseen. Ja jos tapaan ystäviäni vaikkapa kaupungilla, niin sen neljän euron lattekahvin voin ostaa, vaikka samalla hinnalla saisinkin kahvipaketin. Sitä ei kuitenkaan aina kannata miettiä. Täytyy osata ja saada nauttia elämästä tietyissä kohdin. Nautintojen lisäksi voi sitten tehdä fiksuja valintoja. Tässä niistä muutamia:

Pihistelyvinkkejäni

1. Sen sijaan että nauttisimme ravintolaillallisia, teemme ruokamme lähes aina itse. Nautimme kokkaamisesta ja itse tehty ruoka on sitä paitsi terveellistä. Tiedät tarkkaan mitä se sisältää. Omasta mielestämme olemme aika hyviä kokkaajia. Joskus vitsailemmekin, ettei yhtä hyvää ruokaa saisi edes ravintolassa.

2. Kerran pari viikossa voimme ostaa pienemmistä ruokakaupoista lisäystä, mutta yleensä käymme isommilla ruokaostoksilla isommassa marketissa tai Lidlissä. Kyllä, siinä on eroa tekeekö ostokset lähi Alepassa tai K-kaupassa, vai hakeeko ostokset isommasta kaupasta.

3. Kaiken ei tarvitse olla kallista tai merkkiä ollakseen hyvää. Häämekkoni (josta sain aika monta kyselyä, että mistä se oli ostettu) maksoi huikeat 34,95 euroa. Mekko oli -50% tarjouksessa, mutta mitä sillä on väliä. Mekko oli kaunis ja siitä löytyi minun kokoni. Aika usein laadukas, hieman kalliimpi vaate on kestävämpi ja tyylikäs, mutta myös halvemmalla voi tehdä kelpo löytöjä.

4. Jos haluamme nauttia lasin tai pari viiniä, ostamme pullon kotiin. Kutsumme ystäviä kylään ja nautimme yhdessäolosta meillä. Ravintolassakin on kiva joskus käydä, mutta parin lasin hinnalla saa kotiin pullollisen hyvää viiniä ja ystävät kaupan päälle.

5. Vaikka matkustelu avartaa maailmaa ja on tosi ihanaa, niin vauvaperheenä on hieman mietittävä onko samalla tavalla varaa matkusteluun kuin ennen. Myös kotimaassa voi matkustella yhtälailla, tai tehdä viikonloppureissuja lähiseuduille.

6. Välillä kannattaa myös miettiä omia kulutustottumuksiaan uudelleen. Nyt äitiyslomalla kulutan vähemmän, koska minulla on kuluttamiseen ja ostamiseen vähemmän aikaa. Se siis tarkoittaa sitä, että aikaisemmin kävin pyörimässä ajankuluksi kaupungilla ja mukaan tarttui heräteostoksia. Nyt menen ostoksille silloin kun oikeasti jotain tarvitsen. Kuinka usein teet ns. heräteostoksia?

7. Halvat huvit. Pihistelijä ei osta salijäsenyyttä vaan tekee kotijumppia, pihistelijä ei osta kahvipullaa vaan leipoo sen itse. Pihistelijä ei tapaa ystäväänsä ravintolassa vaan kutsuu kylään tai menee yhdessä kävelylle. Nautin kotoilusta ja se on yksi tapa säästää. Aloita vaikka leipomalla viikon leivät itse.

8. Tarkkana kaupassa. Terveellisen, herkullisen ja maukkaan ruuan ei tarvitse olla kallista. Ostan kauden juureksia, isoja pakkauksia, valmistan ruokaa pakkaseen ja teen keittoja ja pataruokia, joista riittää useammaksi kerraksi. Toki on asioita, joista en luovu. Esimerkiksi marjat ja pähkinät. Valinnoilla on silti suuri merkitys.

Säästämisestä ja oman talouden seurannasta tulee helposti mieleen kaikkea ankeaa. Ajatus siitä, että elämässä ei ole mitään ihanaa ja että kaikki loppuu ja rahaa ei ole tarpeeksi ja mistään ei saa nauttia. Mutta ei sen tarvitse olla niin.

Oikeastaan päinvastoin. Mikä onkaan parempaa kun säästää jossain kohtaa ja kerätä sukan varteen vaikka säästöjä isompaa asuntoa tai ulkomaan matkaa varten. Jos sellaiset ovat unelmia. Kerätä pesämunaa niitä isompia hankintoja varten, sen sijaan että rahat valuvat huomaamatta halpavaateketjujen kassoihin. Elämä on valintoja. Pienen pihistelyn jälkeen jokin odotettu asia tuntuu entistä paremmalta.

Lisäksi säästäminen ja kulutuksen miettiminen ovat tällä hetkellä jokseenkin tyylikästä. Kon Marit ja mitä näitä nyt on. Aina ei tarvitse elää yltäkylläisyydessä ollakseen onnellinen. Joskus harmonia saattaa löytyä juuri sieltä toisesta päädystä. Kun ostaa harkitusti niitä asioita, joista todella pitää.

Pihistelyn ei tarvitse olla jatkuvaa, mutta pieni taloudellinen paasto ja omien kulutustottumusten läpikäynti tekee välillä erittäin hyvää. Kokeile vaikka! Tai onko sinulla kenties jakaa hyviä vinkkejä minulle?

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog