Olen aina ihaillut naisia, joilla on SE oma tyyli. Oma pukeutumistyyli, joka on melkein kuin tavaramerkki. Sellaiset naiset, ja miksei toki miehetkin, näyttävät tyylikkäiltä ja huolitelluilta päivästä toiseen. Jotkut vaan omaavat paremman silmän pukeutua, näin olen ajatellut. Ja niinhän se on.
Minusta on hienoa, että jotkut ovat niin sanotusti lojaaleja omalle tyylilleen. Pukeutuvat viikko toisensa jälkeen saman sävymaailman vaatteisiin, pukeutuvat yksinkertaisesti, graafisesti, naisellisesti, sporttisesti tai boheemisti. Tai uskaltavat käyttää värejä ja silti näyttävät harkitun hyviltä.
Tällä hetkellä elän kai vaatteiden osalta sellaista epätietoisuuden aikaa. Aikaisemmin oli esimerkiksi helppo ostaa niin sanottuja siistejä työvaatteita, rentoja vapaa-ajan vaatteita sekä sitten oli ne sporttiset ja värikkäät treenivaatteet. Nyt en oikein tiedä mitä ostaisin, olen jotenkin kadoksissa. Kroppakin on muuttunut takaisin raskauspyöreydestä melkein entisiin mittoihin, mutta silti tykkään vetäistä pehmeät leggingsit farkkujen sijaan melko usein edelleenkin. Mietin tässä yksi päivä junassa, katsellessani todella kauniisti ja tyylikkäästi pukeutunutta naista, että onko minulla tyyliä. Hmmm, ei oikein. Vaikka haluaisin. Ainakaan tällä hetkellä en koe surffaavani tyylikkyyden aallon harjalla. Viimeiset 3 kuukautta olen kulkenut mukavissa kotivaatteissa ja sitä edelliset 5 kuukautta mukavissa äitiysvaatteissa. SE oma tyyli on jotenkin kadoksissa, harmillisesti. Lymyilee jossain painavan kiven alla ja yritän kaivaa sitä epätoivoisesti esiin.
Ehkä minun pitäisi tehdä tutkimusmatka omaan vaatekkaappiini. Vaatteisiini, joita en ole raskauden takia käyttänyt pian vuoteen. Siellä ne ovat ja minä olen unohtanut heidät ja samalla oman tyylini. Kuitenkin jotain uuttakin olisi kiva hankkia, mutta sitä ennen pitäisi päästä hieman kärylle siitä mitä se voisi olla.
Olen sekaruokainen omien vaatteideni osalta, olen aina ollut. Rakastan treenivaatteita ja sporttisia asukokonaisuuksia. Toisaalta pidän todella paljon tyylikkäistä villakangastakeista ja nahkakengistä, yksinkertaisista asukokonaisuuksista ja hillitystä värimaailmasta. Mutta sitten taas toisena päivänä saatan haluta räväyttää väripilkulla ja kulkea tennareissa ja kolmantena päivänä korostan naisellisuutta ja haluan korkoa kannan alle. En ehkä ole SEN yhden tyylin nainen, sen sijaan taidan pukeutua päivästä ja fiiliksestä riippuen.
Toisaalta haluaisin olla jollain tavalla persoonallinen, tuoda pukeutumisella esiin omaa juttuani, minua. Toisaalta taas huomaan omaavani aika paljon tavallisia vaatteita, sellaisia joista oma persoonallisuus on aika kaukana, mutta niitä on helppo yhdistellä kauniisti.
Mutta ehkä SE tyyli ei muodostukaan yksittäisistä vaatekappaleista vaan asukokonaisuuksista. Niistä harkituista valinnoista, toimivista ratkaisuista ja uniikeista yhdistelmistä. Ja kirsikkana kakun päällä: kokonaisuudessa on oltava sitä jotain omaa.
Jollain tasolla kuitenkin unelmoin, että vaatekaappini olisi harmoninen kokonaisuus täynnä kauniita ja yhteensopivia vaatteita. Voisin sanoa, että minulla on tällainen tyyli. Vaatekaapista olisi helppo yhdistellä asukokonaisuuksia, mutta vaatteita olisi silti hillitty määrä. Määrän sijasta olisi panostettu vaikka vähän enemmän laatuun. Olisi SE tyyli, jota voisi omaksi kutsua. Ymmärrätte ehkä mitä yritän sanoa?
SE oma tyyli auttaisi ehkä myös vaatteita ostaessa. En ehkä olisi niin hukassa – olisi selkeämmät sävelet siitä mitä on oma juttu. Taidan kuulostaa siltä, että olen aikamoisella tuuliajolla oman pukeutumistyylini kanssa. Kai se on myönnettävä, että niin asian laita nyt on. Alan pian kuulostaa siltä, että tässähän tarvittaisiin kohta stylistin apua tai ainakin omaa pientä muuttumisleikkiä äitiysvaatteista astetta tyylikkäämpään versioon Hilla-äidistä.
Onko sulla SITÄ omaa tyyliä? Jos on niin miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi? Heitä ihmeessä kommentti tuonne boksiin alle. Ja jos siellä ruudun takana on tyylikkään silmän omaavia lukijoita, niin minä etsin shoppailuagenttia kaverikseni ja omaa stylistiä tositarkoituksella. Saa ilmiantaa oman osaamisensa vaikka sähköpostiini. ;)
Terkuin Hilla, joka on parhaillaan tyylinsä kanssa hukassa. :)
Tää on niin mielenkiintoinen aihe! :) Mulla oli pitkään, tai ehkä melkein koko tähän astisen ikäni, tunne että en ole löytänyt tyyliäni. Ihailin juurikin naisia, joilla näytti olevan selkeä ja samalla persoonallinen tyyli. Olen aina pukeutunut tosi erilaisiin vaatteisiin eri päivinä. Joskus saatoin mennä viilettää hupparissa ja tennareissa, toisinaan taas kopsutella koroilla. Ja puhun nyt nimenomaan arkipukeutumisesta töissä tai opiskelussa.
Viimeisen vuoden aikana olen monta kertaa ihan jäänyt miettimään pukeutumistani. Nimittäin, olen tainnut löytää SEN tyylin! Nykyään minulla on vaatekaapissa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin ennen, mutta ne kaikki ovat a) sellaisia, joista oikeasti tykkään b) laadukkaita c) päälläni hyvän näköisiä d) päällä hyvän tuntoisia. Olen päättänyt, että enää en tuhlaa rahojani kymmeneen ”ihan kivaan” vaatekappaleeseen, kun voin ostaa pari täydellistä ;)
Kuvailisin tyyliäni naiselliseksi, siistiksi, mutta samalla rennosti. Käytän paljon mekkoja sukkahousujen kans ja neuleita. Hillityt korot on jalassani lähes aina. Värimaailma on yleensä maanläheisiä sävyjä ja punaista. En tiedä, miten olen tämän tyylini löytänyt, mutta tämä on just sitä, miten haluan pukeutua :D
Mahtavaa kuulla Laura, että olet löytänyt oman juttusi pukeutumisen suhteen! Mulla on sun kanssa ihan samanlaisia ajatuksia siis. Se oma tyyli kyllä helpottaa pukeutumista ja uusien vaatteiden hankintaakin. Tietää, mitä on hakemassa. :) Tuo on kyllä hyvä vinkki, ettei rahojaan kannata laittaa johonkin ”ihan kivaan”. Mieluummin vähemmän, mutta sellaista, josta todella pitää. Kivaa viikkoa sinne!
Moikka HIlla!
Tämä teksti oli ihan kuin mun omasta suustani. Tosin oon vielä tässä odotusajan vaiheessa, ja voin perustella kaikki asuvalintani tällä isolla mahalla, joka blokkaan monet kivat vaatteet. Tai toki tiedän että on monia jotka näyttää raskaudesta huolimatta aina supertyylikkäältä. Itsellä la toukokuussa ja olen haaveillut jo jonkin aikaa ihanista uusista kevät ja kesävaatteista mitä ostan synnytyksen jälkeen. Sitten oon aina alkanut miettimään että mitä sitä uskaltaa ostaa, eihän sitä heti ole entisissä mitoissa- jos koskaan on :D Ajattelin jo teini-ikäisenä että mulla on oma tyyli, mutta olin väärässä, tai ainakaan se ei ole enää samanlainen kuin ennen vaan muuttunut täysin. Saa nähdä miten kesällä käy mun vaatekaapin, tuleeko musta tyylikkäämpi mamma! :))
Toivotaan, että meistä vielä kuoriutuu tyylikkäämpiä mammoja. ;) Yksi syy tyylittömyyteen on myös kiire vauvan kanssa, sitä vetää päälleen melkein ensimmäiset mitä eteen sattuu! Todella ihailen niitäkin äitejä, jotka ehtivät panostaa itseensäkin huolella. Tyylikästä kevättä sulle toivottaen, ehkä me tästä vielä löydetään itsemme! Jossain vaiheessa. :D
Pystyn niin samaistua tähän: ”Rakastan treenivaatteita ja sporttisia asukokonaisuuksia. Toisaalta pidän todella paljon tyylikkäistä villakangastakeista ja nahkakengistä, yksinkertaisista asukokonaisuuksista ja hillitystä värimaailmasta. Mutta sitten taas toisena päivänä saatan haluta räväyttää väripilkulla ja kulkea tennareissa ja kolmantena päivänä korostan naisellisuutta ja haluan korkoa kannan alle. En ehkä ole SEN yhden tyylin nainen, sen sijaan taidan pukeutua päivästä ja fiiliksestä riippuen.”
Tuntuu, että mulla on niin monta tyyliä, että pää on ihan pyörällä :D Välillä ajattelen, että tästä lähtien tähtään kohti naisellista ja hillittyä tyyliä, mutta jo seuraavana päivänä kiskon collegepaidan päälle. Tuntuu, että pitäis olla se yks ja tietty tyyli, että se helpottais itseäkin, mutta tykkään niin paljon tennareista ja sporttilookista myös. Sitä paitsi välilä haluan mennä vaan mukavuus edellä ja valita neuleen sijasta hupparin. Ihanaa (tai ei ihanaa, mutta vertaistukea), että jollain muullakin on samankaltaisia ongelmia. Tuntuu välillä, että saan tästä asiasta itselleni tosi ison ongelman.
Täysin samat fiilikset siellä siis! :D Hienoa, etten tosiaan ole asian kanssa yksin. Joku muukin tunnistaa nämä kelat ja fiilikset. hehe. Ei maailman suurimpia ongelmia, mutta kyllä siitä välillä saa itselleen pienen kriisin tehtyä. Olisi niin hienoa kun pukeutuminen olisi joskus vähän helpompaa ja kokisi, että ”no nyt”. Luvataanko kevään aikana vähän yrittää enemmän ja samalla antaa itsellemme armoa, me saadaan olla monen tyylin naisia: tennareista korkkareihin! <3