Meillä on vauvantahtista imetystä takana nyt 4 kuukautta, tällä viikolla tulee täyteen. Olen itsestäni, ja tietenkin myös vauvasta, tosi ylpeä. Olemme päässeet näin pitkälle, imetys on sujunut suhteellisen hyvin (tätä tarkennan kohta) ja mikä tärkeintä, vauva on kasvanut; pituutta tullut ja senttejä kertynyt. Se näin äidin näkökulmasta on kaikkein tärkeintä. Että vauva saa ruokansa ja kasvaa. Ajattelin tässä 4 kuukauden kynnyksellä kuitenkin kirjoittaa hieman siitä, miten imetys on meillä sujunut. Enemmänkin kuin vain toteamalla, että aika hyvin. Koska haasteitakin on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan.

Olen huomannut, että vauvan imeminen ja syöminen on muuttunut näiden kolmen ja neljän kuukauden kohdalla siitä refleksin omaisesta syömisestä tiedostavaan syömiseen. Olen kokenut, että se on tuonut haasteita imettämiseen ja koetellut minun omaa luottamusta imetykseen viime viikkoina. Kun vauva oli pieni, hän söi melkein aina kun rintaa hänelle tarjosi. Oli päivä tai yö, ja imetyksen välillä oli ollut noin 2-3 tunnin väli tai vähemmän. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Vauva saattaa välillä päristellä rinnalle, purra, kieltäytyä syömästä, itkeä tai kääntää pään pois. Tavallaan sanoa, että ei kiitos, ei nyt, minulla on muuta mukavampaa tekemistä.

Tässä kohtaa yritän sanoa itselleni, että maitoa kyllä riittää, onhan riittänyt tähänkin asti. Luota rintoihisi ja luota siihen, että vauva tulee kylläiseksi. Hän imee nykyään tehokkaasti ja saa tarvitsemansa ravinnon.

Erilaiset rintaraivarit ja hetkelliset kieltäytymiset kuitenkin aiheuttavat sen, että tulee huoli maidon riittävyydestä. Tavallaan alkaa epäillä itseään, vaikka oikeasti tiedän, että maitoa tulee. Näenhän sen itsekin, ja vauvalla valuu maitoa suun pielistä kun hän sitten viimein ”haluaa syödä”. Nuo lakkoilut ja ajoittaiset rintaraivarit kuitenkin koettelevat parhaillaan meidän imetystä.

Tissit, minä yritän luottaa teihin

Maidon riittäminen huolestuttaa monia imettäjiä jossain vaiheessa. Olen parhaillaan ehkä siinä pisteessä itsekin. Huoli johtaa helposti siihen, että vauvalle annetaan lisämaitoa pelkästään varmuuden vuoksi.

Lisämaito on kuitenkin imetyksen onnistumisen kannalta ongelmallista. Ylimääräinen korvikemaito tai pumpattu rintamaito vähentää lapsen rintamaidon tarvetta ja vauva imee vähemmän. Kun rinnan imeminen vähenee, samalla äidin maidontuotanto laskee ja silloin lisämaitoa joudutaan antamaan enemmän. Lopulta rintamaitoa ei enää saada riittämään, ja tästä helposti alkaa kierre. Oravanpyörä.

Olen muutaman kerran koittanut antaa omaa maitoani sekä korviketta vauvalle testimielessä pullosta ja se toden totta kelpaa hänelle. Tuleehan maito pullosta paljon helpommin ulos kuin rinnasta imemällä. Ja vauvakin on siinä mielessä ”laiska”, että ottaa ravinnon sieltä, mistä sen helpoiten saa. Olen kuitenkin nyt päättänyt, että haluan vielä jatkaa hyvin onnistunutta imetystä ja siksi aion luottaa tisseihini. Niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, ylä- kuin alamäissäkin. Kuten jossain muissakin tekstissä luvataan.

Näin neljän-kuuden kuukauden kohdalla voi aloittaa myös ruoka-aineiden maistelun, kuten tämän hetken suositukset ovat. Olemme jo paria ruoka-ainetta maistaneet ja niin tulemme varmasti myös jatkossa makuja lisäämään. Neuvolassa kuitenkin ohjeistettiin, että ensin kannattaa imettää ja vasta sitten syöttää kiinteitä. Näin vauva ensin imee rinnasta vatsan täyteen ja sen jälkeen vasta maistelee. Tätä ohjetta itsekin yritän noudattaa.

Mitä olen oppinut imetyksestä?

Ajattelin tähän vielä listata muutaman asian, jotka itse olen näiden kuukausien aikana imetyksestä oppinut.

1. Syö hyvin, riittävästi ja jopa paljon. Juo paljon. Varsinkin kun urheilee, on aktiivinen ja imettää, täytyy kropan saada polttoainetta kaikkeen siihen. Koen, että olen itse saanut liian vähän tietoa ruokavalion merkityksestä imetykseen, mutta kokemuksen kautta huomannut, että maitoa tulee paremmin kun syö hyvin eli enemmän kuin ennen. Tämä siis tarkoittaa aamupalaa, kahta lämmintä ruokaa, jokin välipala ja runsas iltapala, jotta maitoa tulee hyvin läpi yön. Tuntuu, että pitää oikeasti syödä.

2. Imetyksessä tulee kaikenlaisia vaiheita, kuten vauvan kasvussa muutenkin. Mikä tärkeintä, luota itseesi ja imetykseen. Joskus se voi olla vaikeaakin, mutta ihan varmasti se kannattaa ja palkitsee jossain vaiheessa. Maito ei lopu (ihan vain jossain tilanteissa), joten jos haluat imettää niin pitäydy siinä. Joskus ajattelen, että olisihan se joissain tilanteissa helpompi vaan ottaa termoksessa maitoa mukaan vaikkapa kaupungille tai lenkille, jotta ei tarvitsisi miettiä, missä imettää. Olen kuitenkin imettänyt pari kertaa ulkona, sovituskopeissa ja kahviloissa, koska muuten en pääse neljän seinän sisältä pois, jos odotan vain sitä milloin vauva syö.

3. Nauti imetyksestä. Jos tämä teksti oli kokonaisuudessaan hieman negatiivissävytteinen, niin onhan siinä imetyksessä paljon hyvääkin, vaikeuksistakin huolimatta. Saamme olla vauvan kanssa lähellä toisiamme, minä tuotan hänelle ruokaa ja maito on aina mukanani. Ja ne hetket vauvan kanssa sylikkäin, ne on tässä ja nyt. Joten nauttikaamme imettäjät niistä, se on niin ainutkertaista aikaa kuitenkin ja lyhyt aika elämässä kun saamme tästä nauttia. Näin ainakin itse yritän niissä tilanteissa ajatella, kun homma ei suju kuin ruusuilla tanssien. Ei ihan kuten Strömsössä.

Onko siellä muita, joilla samanlaisia kokemuksia? Mielellään niitä kuulen ja asioista keskustelen.

t. Hilla

Lue myös aiempi postaus imetykseen liittyen: Muutama sana imetyksestä