Blogien aitous, inhimillisyys ja kiiltokuvamaisuus ovat olleet menneiden viikkojen kuuma peruna. Aihe, joka puhuttaa ja siitä monet blogeissaan kirjoittavat. Moni on ottanut blogissaan kantaa tähän aiheeseen – aika moni samasta näkökulmasta, korostaen aitouden tärkeyttä ja paluuta sosiaalisen median alkujuurille – todelliseen elämään.
Keräsin tähän alle muutaman bloggaajan postaukset, jotka käsittelevät juurikin tätä aihetta. Blogien ja sosiaalisen median aitoutta.
Aitoudesta, mielikuvista ja täydellisyyden tavoittelusta Riikka ja Jenna
”Somessa kuitenkin halutaan jakaa tietynlaisia mielikuvia. Somessa on helppo jakaa vaan pieni osa elämästä, se osa, joka näyttää hyvältä ja trendikkäältä. Tämä syömiseen liittyvä esimerkki on vaan yksi esimerkki somen ja blogien luomista mielikuvista. Mä olen vähän kyllästynyt tähän liialliseen silotteluun ja täydellisyyteen.”
Vain aitous pelastaa blogit Modernisti kodikas Kerttu
”Vain aitous pelastaa blogit. Lukijamäärät eivät enää kasva samaa tahtia kuin muutamia vuosia sitten ja kommentointi vähenee. Teitä on kuitenkin siellä ruutujen ääressä iso liuta, lukemassa, oppimassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa. Laura Kokko sanoo: ”Täydellisten asetelmien aika on ohi. Rehellisten ja rohkeiden sisältöjen aika on nyt.”.”
Fokus ja tasapaino Lilou’s Crush
”Se hiipi pikkuhiljaa. Halu irrottautua siitä suunnasta, mihin blogimaailma on matkalla. Hidastaa ainakin, jos ei ihan jarruja lyödä pohjaan.”
Eniten inspiroi oikea elämä Lainahöyhenissä
”blogeissa valloilleen päässyt täydellisyyteen pyrkiminen on laajalti jättänyt varjoonsa aidon elämän, ja aiheet, joiden ympäriltä on alkujaan ollut mieluisaa kirjoittaa.”
Aitous inspiroi Valkoinen harmaja
”Tähän saakka kirjoitin blogia luottaen omaan tekemiseeni ja innostuen uusista haasteista, joita minulle tarjottiin. Mutta jokin muuttui vuodenvaihteen tienoilla. Minusta alkoi tuntua, että omat arkiset, pienet jutut eivät enää riitäkään. Kuvien täytyy olla vieläkin upeampia. Tekstin täytyy olla mukaansatempaavaa ja herättää keskustelua. Postaus siitä, että ”ostinpa ihanan kukkakimpun” ei enää riitäkään.”
Ottaisin sieluni takaisin Anna Vihervaarasta
”Olen miettinyt tämän blogin suuntaa lähiaikoina aika paljonkin. Olen kyllästynyt somemaailman säröttömyyteen ja täydellisyyteen. Tahdon valokuvaamisen hauskuuden takaisin!”
Olen näiden edellä lainaamieni bloggaajien kanssa hyvin samoilla linjoilla. Kyllä kyllä, lisää aitoutta ja vähemmän kiiltokuvaa ja silottelua. Lisää sitä oikeaa elämää, kaikkine rosoineen ja epätäydellisyyksineen. Kyllä.
Mutta.
Jollain tavalla olen hieman väsähtänyt tähän aiheeseen, jota niin monessa blogissa on käsitelty. Näen siinä yhden asian, joka särähtää korvaani ja saa minut vähän näkemään punaista. Syy miksi halusin tähän aiheeseen tarttua.
Moni tuntuu pyörittelevän aihetta samasta näkökulmasta. Minä koitan nyt löytää tähän keskusteluun jonkin uuden näkökulman.
Se on vertailu.
Miksi niin monet tuntuvat vertailevan itseään muihin? Miksi sillä on niin monelle väliä, millaiseksi blogimaailma on muuttunut? Fakta on kuitenkin se, että juuri SINÄ saat itse päättää ketä Instagramissa seuraat, kenen kuvia katselet ja kenen blogitekstejä klikkaat auki. Jos jonkun tilin, henkilön tai tyylin seuraaminen tuo elämääsi enemmän pahaa mieltä, niin eikö olisi aika jättää seuraamatta.
Eihän me todellisessa elämässäkään olla kaikkien parhaita kavereita. Ihmisten kanssa tulee tulla toimeen, muttei kaikista tarvitse tykätä. Somessakaan ei tarvitse seurata kaikkia.
Se mikä on toiselle aitoa, on toiselle epäaitoa. Ja toisinpäin. Jos joku haluaa tehdä Instagram-tiliä, joka hipoo täydellisyyttä ja kuvat ovat tarkkaan harkittuja, onko se sinulta pois? Toinen on rehellinen ja kertoo blogissaan kaiken, toinen silottelee ja antaa lukijoilleen vain pienen osan itsestään. Ja sekin on täysin fine. Toinen kuvaa elämää realistisemmin, mutta onko se paremmuuden mitta?
Ehkä parasta olisi pitää se oma katse suunnattuna omaan tekemiseen, seurata niitä henkilöitä, jotka sosiaalisessa mediassa tuovat sinulle hyvää mieltä ja lopettaa niiden seuraaminen, jotka tuntuvat sinusta epäaidoilta tai saavat sappesi kiehumaan. Ja lopeta vertailu.
Olitpa bloggaaja, somevaikuttaja tai tavallinen jantteri 50 seuraajalla, vertailu vie kauaksi onnesta. Sosiaalinen media on pieni osa koko elämää.
Minä en syö macaron-leivoksia hotellihuoneen sängyllä pilvenpiirtäjiä New Yorkissa katsellen, mutta uskon että jollakin on siihen tässä maailmassa mahdollisuus (jos niin haluaa :D). Se on jonkun elämää. Minä syön juuri nyt kotona kaurapuuroa mustikoilla, olen vauvan kanssa ja se on minulle aitoa. Mutta jollekin toiselle mustikat aamupuurossa eivät ole yhtä kuin aito.
Siispä, luotetaan siihen omaan tekemiseen. Ja luotetaan, että sinä keräät ne seuraajat, jotka ovat kohderyhmääsi. Kaikkia ei edelleenkään voi tai tarvitse miellyttää.
Vai millaisia ajatuksia tämän somen aitouskeskustelu teissä herättää?
-Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog
Ja mitä postauksen kuviin tulee, ne ovat kaikki aitoa elämääni. Kermavaahtovohvelit ja kiharretut hiukset harvemmin, tuttien metsästys ja sekalaiset keittiön pöydät useammin.
Itse saan ainakin hurjasti inspiraatiota näistä kiiltokuvablogeista! Tarkkaan mietityt kuva-asettelut, vaivalla tehdyt aamupalat, unelma asuntoja/sisustusta, kuvien muokkaamiset, upeita maisemakuvia, iloisia kasvoja ja täydellisiä vaatteita. Saa uppoutua kunnolla somen maailmaan blogien, instagramin sekä pinterestin kautta! Ja tottakai sen ymmärtää, että nämä kuvat ovat mitätön pintaraapaisu heidän elämästä, mutta osa ihmisistä on mys supertarkkoja järjestyksestä ja siivouksesta. Pidän positiivisista teksteistä ja siitä, ettei osassa blogeissa näy lainkaan negatiivisuutta. Sekin on outoa, että joidenkin mielestä ei blogit saa olla liian täydellisiä. Miksei saa??
Ja miksi liputan kiiltokuvablogien puolesta? Osa ihmisistä on äärettömän negatiivista porukkaa eikä mikään ole ikinä hyvin, uutisoidaan köyhtymisestä, työttömyydestä, murhista, terroristeista, raiskaajista, töissä on liikaa stressiä, kotona odottaa likainen lattia, järkyttävä tiskipöytä ja kasa maksamattomia laskuja. Ja tähän päälle lukisin vielä blogitekstejä, joissa ei muuta kuin valiteta ja kuvataan sitä sotkuasuntoa? Nämä kiiltokuvablogit ovat ihana pakokeino jokapäiväisestä negatiivisuudesta. Olen myös huomannut, että niiden avulla olen paljon elämäniloisempi sekä saan aivan uudenlaista virtaa. Luen kyllä näitä ”tavallisiakin” blogeja ihan arkielämästä, mutta suurimmaksi osaksi kiiltokuvablogeja. :)
Kiitos kommentista Tiia, tosi hyvä lisäys tähän aiheeseen. Jäi multa tosiaan mainitsematta se, että toki niille kiiltokuvablogeille on omalukijakuntansa, siksi niitä on ja pitääkin olla. Myös minä mukaan lukien tykkään joistain todella sliipatuista blogeista, luen niitä esimerkiksi inspiraation, hyvän mielen, tyylin tai kuvien takia. Sieltä ei välttämättä löydy samaistumista arjen tarinoihin, mutta jotakin muuta. Meitä bloggaajia on monia, ja niin on lukijoitakin. Kaikki ei tarjoile kaikille kaikkea.
Kirjoitin myös aikaisemmin blogissani juuri samaisesta aiheesta, maailman negatiivisuudesta nykyään. Sen vastapainoksi on hyvä myös keveämmän sisällön, joka vie lukijansa hetkeksi hyviin fiiliksiin ja vaikka vähän sinne unelmiin ja epätodellisuuteenkin.
Kiitos hyvästä ja kattavasta kommentista ja iloista pääsiäistä! <3
Samaa mieltä! Jokaiselle on varmasti jotakin, ei ole pakko lukea jos ei miellytä. :) Itse tykkään kiiltokuvablogeista ja sitten niistä arkisemmistakin. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Eniten tässä keskustelussa ärsyttää juurikin se kun lytätään sitä vastapuolta – puhutaan negatiivisin sanoin ja vähän pilkataankin niitä kiiltokuvablogeja. Sellaisesta en tykkää. Hyvä teksti! :)
Just niin, ehkä se keskustelu on hieman turhan mustavalkoista ja vastakkain asettelevaa. Että joko näin tai noin. Uskon, että aika moni meistä tykkää sekä niitä syvällisemmistä ja pinnallisemmista blogeista. Kaikille blogeille kuitenkin on oma lukijakuntansa. :)