Nainen suurella hymyllä ja sydämellä, ihanan pienen pojan äiti hän. Tapasin tänään Marissan.
Monille Marissa on tuttu Sairaan kaunis maailma -blogista tuttu – hän jakaa ympärilleen positiivisuutta, aurinkoista luonnettaan ja tekemisen meininkiä.
Olemme jo vuosia olleet Marissan kanssaan sometuttuja, kommentoineet toinen toistemme blogeja ja Insta-kuvia. Tänään tapasimme ensimmäistä kertaa. Tuntui kuin olisimme tunteneet pidempäänkin. Se on jännä tunne.
Blogin kautta voi siis jollain tapaa tutustua bloggaajaan, hänen persoonaan ja olemukseen. Tänään ainakin tuntui siltä. Mahtavinta tietenkin on, kun todellisuus toistaa sitä, mitä on välittynyt bittiavaruuden ja verkkokalvojeni läpi. Lämmin ja sydämellinen olemus, arki ja ajatukset siihen liittyen.
Teimme kävelylenkin lämpimässä auringonpaisteessa. Nauroimme että untuvatakki oli auringonpaisteeseen liiottelua, vaikka eilen satoikin lunta.
Vaihdoimme ajatuksia äitiydestä, bloggaamisesta ja työelämästä. Tavoitteista, unelmista ja suunnitelmista.
Puhuimme nukkumisesta ja unesta – kukapa äiti siihen aiheeseen ei pääsisi. Synnytyksestä ja imetyksestäkin ehkä muutama sana..
Söimme salaattilounaan ja syötimme pienet. Höpöttelimme vauvojen kanssa ja totesimme äitiysloman olevan parhaimmillaan aivan parasta.
Sanoimme heipat hymyssä suin.
Siitä oli tämä päivä tehty. Olipa mukava nähdä ja inspiroitua. Saada energiaa tähän torstaihin.
-Hilla
Vau mitkä salaattiannokset :D
No sanos muuta, ne olis isot ja hyvät! Isossa Ompussa tuo paikka. :)
Vitsit, mulla jäi niin super hyvä mieli. Sellasessa seurassa jossa toinen on aidosti susta ja sun mielipiteistä kiinnostunut, on nautinnollista olla. Pian uusiks, jäi vielä niin paljon juttelematta. :)
Ihana, kiitos. <3 Sovitaan uudet reffit lähitulevaisuuteen!
Hihi mä ono monta kertaa miettinyt, voiko oikeastikin ”tuntea” ihmisen pelkän bittiavaruus-ystävyyden kautta – mutta oon todennut, että osittain ainakin voi! :D Usein oikein harmittaa kun ”löytää” jonkun netin kautta ja aistii, että tyyppi vaikuttaa sairaan hyvältä tyypiltä muttei kehtaa ehdottaa tapaamista (tai sitten hän asuu jossain kaukana). Omalla kohdallani minut ”löydettiin” kun vanhan luokkakaverin tyttöystävä löysi edellisen blogini ja laittoi sitten facebookissa viestiä, että vaikutetaan samanlaisilta. Ja niinhän me sitten sovittiin treffit ja hitsit mikä muikki! Pitäisi itsekin rohkaistua vaan ehdottamaan tapaamista ihmisten kanssa, mutta kaipa ainakin omalla kohdallani suurimpana kynnyksenä on se, että jännitän uusia juttuja (buaah onneksi tästä voi opetella pois!) ja ne bloggarit joita seuraan ja jotka vaikuttavat persoonina kiinnostavilta ovat paljon ”suurempia” kuin minä ja minun pikkublogini :D Haha! Ehkä tyydyn seuraamaan taustalta toisten tapaamisia, mutta kiva kuulla että kaksi seuraamaani tyyppiä kohtasivat ja sopivat yhteen :)
http://jossusliv.wordpress.com
Voi ihana Jossu, sinä ja sun super blogi. Kirjoitat niin kivalla tavalla elämästäsi, älä yhtään vähättele sitä. Jos joskus minua haluat tavata, niin hyvin voisin järjestää jonkun blogin juoksutreffit tms. Siellä voisi vaihtaa kuulumisia ja sinäkin taidat lenkkipolulla viihtyä. Että jos siltä tuntuu, että somen kautta voisi löytää samanlaista seuraa, niin mikä jotten. Ihanaa loppuviikkoa sinulle! <3