Meidän bloggaajien muodostama #evokegoesjukola-projekti etenee ja kevät kovaa vauhtia siinä samalla.  Jukolan viestiin on enää parisen kuukautta aikaa (wow). Miten meidän jengi on ottanut kartanlukutaitoa haltuun kevään aikana? Siitä kirjoittelen seuraavaksi.

Joukkueemme jäsenillä kartta alkaa pikkuhiljaa pysyä hyvin hyppysissä. Kompassiin osataan ruuvata suunta ja kulkea sen avulla maastossa. Karttamerkit ovat tulleet tutuiksi. Paljon on opittu, osa kantapään ja pummien (pummi on suunnistustermi, joka tarkoittaa virhettä tai pientä harhailua rastivälillä) kautta, osa oivaltamalla ja ahaa-elämyksiä huudellen.

Muutamalle joukkueemme jäsenelle suunnistus oli hieman ennestään tuttua, mutta suurin osa on ottanut lajia haltuun aloittelijoina, koulusuunnistuspohjalla. Miten suunnistustekniikkaa voi kehittää? Miten kartan lukemista voi harjoitella? Pitääkö kaikki karttamerkit osata? Kirjoittelen nyt omia vinkkejä, joilla aloittelijat pääsevät kavereiksi kartan ja suunnistuksen kanssa.

Kartan suuntaaminen maaston mukaan

Kartan suuntaamisen taito kannattaa opetella heti alkuun ja tehdä siitä itselleen tapa, joka tulee selkärangasta. Kartan suuntaaminen auttaa maastokohteiden hahmottamisessa ja oman olinpaikan määrittämisessä. Kartta suunnataan oikein vertaamalla karttakuvaa ja maaston selkeitä kohteita. Kartta asetetaan oikeaan suuntaan suhteessa ympäröivään maastoon ja metsään. Jos seisot esimerkiksi polulla, suuntaa kartalla oleva polku ja jalkojesi alla oleva polku samaan suuntaan. Näin kartta on suunnattu oikein ja näin maastossa oikealla näkyvät kohteet ovat myös kartalla oikealla, edessä näkyvät kohteet edessä ja niin edelleen. Kulkusuuntasi muuttuessa, käännä kartta samalla oikean suuntaiseksi. Kun kartta on oikein suunnattu, osoittaa kartan yläreuna pohjoiseen.

Kartan tulkintaa, suuntausta ja oman sijainnin paikantamista helpottaa peukalo-ote

Peukaloa pidetään kartan päällä kohdassa, jossa sillä hetkellä edetään. Kun etenet maastossa ja katsot vuorotellen karttaa, maastoa ja jalkojasi, helpottaa peukalo-ote löytämään kartalta vaivattomasti oman olinpaikkasi. Näin kartta ei myöskään pyöri kädessäsi ja sinun ei tarvitse joka kerta suunnata karttaa uudelleen vaan peukalon paikkaa vaihtamalla ”pysyt kartalla”. Taittele iso kartta riittävän pieneksi, jotta sinun on helpompi käsitellä karttaa.

Karttamerkit tutuiksi

Karttamerkeistä kannattaa opetella ainakin tärkeimmät ja eniten käytetyt. Mustat viivat ovat teitä ja polkuja, harmaa avokalliota, mustat pisteet kiviä, sininen osoittaa vettä kuten ojia ja lampia, korkeuskäyrät ovat ruskeita ja tiheät metsät merkitty vihreällä. Karttamerkkejä voit hyvin kuivaharjoitella kotonakin.

Reitinvalinta

Suunnistusrata muodostuu rastiväleistä, joiden alku- ja päätepisteitä rastit ovat. Jokaiselle rastivälille tehdään reitinvalinta. Eli suunnitelma siitä, miten aiot rastivälin kulkea: suoraan, jonkin selkeän kohteen kautta vai esimerkiksi helpommin polkua pitkin kiertäen. Ennen rastilta lähtöä laaditaan suunnitelma etenemisreitistä seuraavaan kohteeseen, tätä suunnitelmaa toteuttaen edetään maastossa.

Suunnitelma, ennakointi, havainnointia

Suunnistaessa toteutat kaiken aikaa suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarjaa. Ensin teet suunnitelman rastivälistä, miten aiot sen kulkea. Toiseksi ennakoit tulevaa maastoa, mitä minun kohta pitäisi nähdä edessäni ja sivuillani. Kolmanneksi havainnoit ympäristöä ja toteat, että havainnot vastaavat näkemääsi kartalla. Suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarja tapahtuu käytännössä automaationa, mutta siitä suunnistuksessa on kysymys.

Korkeuskäyrien lukeminen

Korkeuskäyrät kertovat maaston muodoista. Mitä tiheämmässä ruskeita korkeuskäyriä on, sitä jyrkemmin maaston muodot nousevat tai laskevat. Korkeuskäyriin voi aina luottaa, vaikka muut karttamerkit eivät mielestäsi täsmäisi tai olet niistä epävarma. Voit edetä rastiväliä esimerkiksi rinteen suuntaisesti tai juosta tasaisella kompassin avulla, kunnes mäki nousee edessäsi. Sillä tavoin käytät maaston muotoja apunasi suunnistuksessa.

Suunnan ottaminen

Moni aloittaa suunnistuksen usein kompassista, mutta periaatteessa moni muu asia tekniikassa on tärkeämpää kuin kompassi. Suunnassa kulkemisen taito on hyvä osata, mutta pelkkään kompassin suuntaan ei voi luottaa, eikä vain kompassin avulla löydä rastipisteelle (paitsi hyvällä tuurilla). Aluksi olisikin täkeämpää keskittyä kartan ymmärtämiseen ja käyttää kompassia vain suunnan varmistamisessa ja lähtösuunnan ottamisessa rastilta. Kompassin käyttö täydentää kartanlukuun perustuvaa suunnistusta.

Edellä mainitut kohdat saattavat aluksi kuulostaa ja tuntua monimutkaisilta ja vaikeilta, mutta maltti on kuitenkin valttia suunnistustaidon opettelussa. Jokaisilla iltarasteilla on opastajia, joilta voi kysyä neuvoa. Voit valita helpon radan, jolloin rastit ovat polkujen ja selkeiden maastokohteiden lähellä.

Voit keskittyä eri suunnistuskerroilla eri osa-alueisiin; aluksi kartan suuntaamiseen ja reitinvalintaan, myöhemmin vaikka korkeuskäyriin ja kompassilla suunnan ottamiseen. Kaikkea ei siis tarvitse oppia ja osata kertaheitolla. Voit tutkia karttoja kaikessa rauhassa pöydän ääressä kotonakin ja suunnistuksen jälkeen piirtää oman kulkemasi reitin karttaan – näin opit lisää suunnistuksesta ihan kotisohvallakin ja taitosi kehittyvät!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

Kanssani joukkueessamme rastilippuja etsivät Aamukahvilla-Henriikka, Endorfiinikoukussa-Elina, Kaukokaipuu-Nella, Team Salamavaaran Veera ja Lari ja Martina. Jos haluat seurata joukkueemme touhuja ja taitojemme kehittymistä kevään mittaan, niin hashtag on #evokegoesjukola. Jotkut avoimet yhteistreenitkin ovat varmaankin tulossa. ;)

Joukkueen sponsoreina toimivat Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon ja Petzl.

Postauksen kuvat: Jesse Väänänen.