Istun autossa matkalla kotiin, on hyvä olla. Hyvä olo tästä päivästä.
Kävimme tänään Vaasassa tapaamassa ystäviämme. Ystäviä, joita kiireen (minkä kiireen) ja pitkän välimatkan takia näkee liian harvoin.
Nyt olemme matkalla takaisin mieheni vanhempien luo Pietarsaareen ja ajatuksiini tuli se, miten tärkeitä ystävät ovatkaan.
Ystävät tuntevat sinut, tietävät sinusta monta asiaa ja ovat kulkeneet elämän matkaa vierellä jo useamman vuoden. Heidän kanssaan on helppo olla, juttu jatkuu siitä, mihin viime kerralla jäi.
Ystävät, joiden luona tänään kävimme ovat olleet elämässämme jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on pitkä aika ja sen huomaa. Lukiolaisista kasvoimme opiskelijoiksi, opiskelijoista työikäisiksi ja nyt on jo lapsiakin ja perheitä. Siihen aikaan on mahtunut paljon, ylä- ja alamäkiä kunkin ihmisen elämässä. Yhteisiä kokemuksia.
Elämä on kuljettanut eri kaupunkeihin, mutta ystävyys jatkuu. Ystävyys voi muuttaa muotoaan, mutta pysyy. Sen huomasin taas tänään. Siksi tämä oli hyvä päivä.
Vedän keuhkot täyteen happea, katson auton ikkunasta kauas Pohjanmaan lakeuteen, olo on kaikinpuolin onnekas. Totean, että ystävät ovat suuri rikkaus.
Hilla