Olen liittynyt muutamaan sosiaalisen median ryhmään, joissa aiheina ovat äitiyteen liittyvät asiat. Imettäminen, samaan aikaan lapsensa saaneet äidit -ryhmä, synnytys jne. Ryhmien paras puoli on fiksut kommentit, vertaistuki ja toisten jakamat kokemukset samassa elämäntilanteessa. Niiden lisäksi tällaisilla ryhmillä on kuitenkin kääntöpuolensa, oman pahan olon purkaminen, muiden neuvominen, omien mielipiteiden syöttäminen totuutena, toisten arvosteleminen ja rivien välistä kyräily. Ne ovat syitä, miksi olen viime aikoina eronnut aika monesta äitiyteen liittyvästä someryhmästä esimerkiksi Facebookissa ja todennut, että pärjään elämässäni todella hyvin ilman niitä ryhmiäkin. Juttelen mieluummin asioista ihan ilman somea kasvotusten joidenkin äitiystävieni kanssa, jos on tarve. Se riittää minulle.
Olen monesti miettinyt mistä se kaikki pahansuopaisuus ja neuvomisen tarve kumpuaa. Jos joku avaa tuntojaan ryhmässä, on ensimmäiseksi jonkun heti neuvottava ja kerrottava, miten asiat pitäisi tehdä. Miksi pelkkä myötätunto tai tsemppaaminen eivät riittäisi?
Näen nimittäin rivien välistä joskus, ettei kauniisti kirjoitetun tekstin tarkoitus ole antaa myötätuntoa toiselle äidille, vaan nostaa omaa egoa muita neuvomalla.
Äitiys on tunteita herättävä asia. Äitiyteen, äitinä olemiseen, lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen ei ole yhtä oikeaa vastausta tai ratkaisua. Ei ole yhtä totuutta, joka kävisi kaikille. Siksi nuo someryhmät ovat petollisia. Varsinkin sellaiselle hormonihuuruissa olevalle ehkä hieman väsyneelle äidille, joka on epävarma omista valinnoistaan. Sellaiselle äidille, joka hakee ryhmästä tukea tai on ehkä yksin kysymystensä kanssa. Sellaiselle äidille sanoisin paremmaksi vaihdoksi olla seuraamatta kaikkea somessa käytävää keskustelua. Sen sijaan enemmän luottoa itseensä, omaan äitiyteen ja omiin valintoihin. Enemmän rohkeutta seisoa omien valintojen takana.
Miksi someryhmissä on niin paljon vastakkain asettelua? Imettäjät vastaan pulloruokkijat, luomusynnyttäjät vastaan lääkkeisiin tarttuvat, kestovaippailijat vastaan kertakäyttövaipat, perhepedissä nukkujat vastaan omassa huoneessaan nukuttaviin. Mikä on oikea aika aloittaa kiinteät, miten iltanukutus pitäisi tehdä, milloin tutista pitäisi vieroittaa.
Olen lukenut satoja neuvoja, vinkkejä ja miten meillä tehdään -viestejä näissä äitiyteen liittyvissä someryhmissä. Osa tai varmasti suurin osa niistä on kirjoitettu tarkoittaen hyvää ja niistä on varmasti jollekin myös hyötyä. Mukaan mahtuu myös viestejä erilaisilla tarkoitusperillä. Siksi yhä vahvemmin olen sitä mieltä, ettei oikeita tai vääriä vastauksia ole. Jokaisen tarina ja elämä on erilainen.
Näistä edellä mainitsemista syistä olen väsähtänyt moniin someryhmiin ja niissä jaettaviin vinkkeihin ja vastakkain asettelun ilmapiiriin. Niiden takia joku alkaa myös suorittaa äitiyttä. Imettää nännit verillä lastaan, vaikka homma ei toimisi, mutta koska niin pitää jonkun mielestä tehdä. Nukuttaa lasta omaan huoneeseen, vaikka haluaisi jatkaa perhepedissä, vain siksi että jonkun mielestä niin pitää tehdä. Vie lastaan muskareihin, kerhoihin ja vauvajumppiin, vaikkei äitinä ollenkaan jaksaisi tai haluaisi, mutta vain koska jonkun mielestä niin pitää tehdä.
Kuva: Salla Smeds, @sallashome
Olen itsekin kirjoittanut blogissani äitiyttä käsitteleviä aiheita. Antanut joitain neuvojakin ja kertonut miten me teemme. Haluan tässä kohtaa kuitenkin erityisesti korostaa, että jokainen äiti siellä ruudun takana on paras äiti, teki asiat miten hyvänsä tai jätti tekemättä. Erityisen haavoittuvaisia ovat ne tuoreet äidit, jotka vielä hakevat sitä omaa uutta identiteettiään äitinä. Juuri heitä pitäisi vain rohkaista tekemään omia valintoja, eikä lukemaan someryhmien muka-totuuksia.
Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää. Mutta esimerkiksi äitiyden ympärillä paljon huonoakin.
Haluaisin toivoa enemmän myötätuntoa, empatiaa ja aitoa läsnäoloa näihin ryhmiin. Vähemmän vertailua, oman egon esille tuontia ja muiden neuvomista. Tämä saattaa olla naiivia, mutta sitä silti toivon.
Ihanaa ja aurinkoista lauantaita sinulle!
Hilla
Yhdyn tähän. Ensimmäisen lapsen kanssa kiersin kaikki vauvakeskusteluryhmät kaukaa. Nyt toisen kanssa liityin muutamaan ryhmään juurikin siellä facebookissa. Kahden kuukauden jälkeen erosin jo niistä, kun tunnelma oli jotenkin ahdistava. Yhden vauvan saanu jo kasvatettua hienoksi eskarilaiseksi niin yhtäkkiä tuntui niitä ryhmiä seuratessa, että se vauvan kanssa oleminen on jotain suoritusta. Ja se häiritsi suuresti, kun neuvola henkilökuntaa haukuttiin, että ne ei kuulemma tiedä mitään. Itse ennemmin soitan neuvolaan jos jokin asia askarruttaa, kun uskon sosiaalisessa mediassa oman lapsensa asiantuntijaa. Näiden kahden oman lapsen kohdalla jo huomannut, että vauvat ovat erilaisia.. Ja niin ovat myös äiditkin.:) Hyvää alkavaa kesää:)
Kyllä, monessa ryhmässä neuvola lytätään alimpaan rakoon, vaikka ainakin minun kokemukset tuosta järjestelmästä on todella positiiviset ja olen aina sieltä avun saanut kun olen tarvinnut. Olen huomannut siis saman asian. Äidit, elämät, vauvat ja tilanteet ovat erilaisia, siksi on hyvä luottaa siihen omaan tekemiseen. <3 Kiitos kommentista Jenna ja ihanaa kevättä teidän perheelle. :)
Täysin samaa mieltä kanssasi👍 Onneksi on joitain ryhmiä missä saa sitä empaattisia myötätuntoa, kun kuitenkin on henkilöitå joilla ei ole paljon vertaisia lähellä niin verkon ryhmät tukevat arkea😊 mut joo oisihan se mahtavaa jos kaikki verkossa tapahtuva ilkeily saataisiin kitkettyä ja olisi mahtavaa jos joku saisi tutkittua ja pureuduttua aiheeseen mistä tämä kaikki ”ilkeily” kumpuaa…koska onhan se aika huolestuttava ilmiö😧
Ilmiö tasolla se on kiinnostavaa, tai siis olisi tuossa aihetta tutkimiseen. Jonkinlaista vastakkain asettelua se mielestäni on. Ja kun ei tarvitse kohdata toista ihmistä aidosti ihmisenä. En tiedä, mutta todella typerää pahimmillaan. Onneksi on tosiaan hyviä ryhmiä ja voihan niitä laittaa itsekin pystyyn, jos siltä tuntuu. :)
Just näin! Samasta syystä on kaikki some ryhmät kadonneet omasta feedistä ja myös moni blogi, sillä ihan liikaa yritetään päteä ja polkea muita äitejä alaspäin. Vaikea ymmärtää mistä sellainen asenne johtuu. :/
Ihanaa viikonloppua teille! <3
Kiitos Marissa! Meillä oli rento ja rauhallinen viikonloppu, nyt vasta ennätin tulla vastailemaan kommentteihin. Juu, minäkin olen hyvin pärjännyt jo parisen viikkoa ilman montaa ryhmää. :) Mukavaa viikkoa sinne!
Tosi hyvä kirjoitus! Tämän pitäisi jokaisen tulevan äidin lukea. Ja tätä voi soveltaa muihinkin kuin some-ryhmiin. Jos on lähipiirissä joku, joka tekee pahan olon ja omasta äitiydestä turhaan vaikeaa. Esimerkiksi oma anoppini on juuri sellainen, joka neuvoo aina oma ego edellä jne. Ensimmäisen lapsen kohdalla se onnistui pilaamaan monta juttua, mutta onneksi toisen kohdalla annoin mennä ohi korvien ja luottaa itseeni sekä siihen uuteen ja tutkittuun tietoon, minkä olen itse hankkinut. Mutta varmaan aina tulee kaihertamaan esikoisen vauva-ajan sabotoiminen. Some-ryhmissä en oo käynyt kuin tykkäilemässä jutuista. Jos jollekin some-ryhmälle haluaisin antaa kiitosta, niin Facebookissa olevalle Imetyksen tuki ry:n ryhmälle. Omaan silmään on sieltä pompannut vain hyviä, lämminhenkisiä juttuja ja ylläpito on tosi asiallisella ja asiantuntevalla linjalla. Kaikkia ja kaikkia tapoja ruokkia kunnioitetaan, vaikka toki keskiössä on imetyksen tukeminen.
Kiitos Tii kun jätit kommentin. Kyllä, voisi soveltaa moneen paikkaan, eri someryhmiin ja ihan livemaailmaankin. En ennen äidikisi tuloani edes tajunnutkaan, millainen maailma äitiys voi (pahimillaan) olla. Onneksi itse voi suunnata katseen positiiviseen, valita omat kanavansa ja hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joista saa voimaa ja hyvää energiaa. <3 Onneksi elämä on valintoja. Ihanaa arkea teidän perheelle. :)
Hyvä teksti! Itsekin huomaan paljon näitä neuvoja joiden tarkoitus on enemmänkin pönkittää omaa egoa äitinä, kuin oikeasti auttaa tai tukea aloittajaa. Jos ryhmät aiheuttaa enemmän ahdistusta ja epävarmuutta, kuin antaa apua ja vartaistukea äitiyden kysymyksissä, on niistä parempi hankkiutua eroon. Äitiys on hyvin ja helposti arvosteltava asia. Ihan jo elämässä, ilman ryhmiä tulee vastaan ystäviltä ja tutuilta vahvojakin mielipiteitä miten asiat pitäisi tehdä. Niiden vastaan ottaminen, neuvojen kuuntelu ja samalla omaan vaistoon luottaminen on jo tarpeeksi haastetta. Onneksi kokoajan itsevarmuus kasvaa ja luotan vaistooni tietää mikä on omalle 6,5kk ikäiselle aarteelleni parasta. 😊
Kiitos Iina kommentistasi! <3 Neuvominen voi tosiaan olla piilotettu jännällä tavalla, mutta sen kyllä jotenkin alkaa aistimaan noissa ryhmissä – milloin tarkoituksena on lähinnä oman egon esille tuominen. (jännästi sielläkin alkaa aistimaan erilaisia asioita, kun hetken aikaa seurailee) Neuvomisen, omien ohjeiden antamisen voi tehdä monella tapaa, mutta sitäkin enemmän olen alkanut miettiä, että tarvitseeko aina neuvoa, varsinkaan jos kommentin laittaja ei sitä erikseen pyydä. Joskus noista ryhmistä näkee, että siellä haetaan vain ymmärrystä ja olkapäätä, mutta sen sijaan sieltä saakin suorasukaisia kärkkäitä neuvoja. Rauhaa ja rakkautta lisää! :) Sinä olet PARAS omalle aarteellesi. :)
Olen huomannut saman ilmiön, vaikka minulla ei ole edes lapsia. En ole äiti. Olen hämmästellyt, miten äidit osaa olla julmia toisilleen, vaikka varmasti myös upeaa vertaistukea. Osansa olen saanut minäkin, lapseton, ihminen joka ei mistään mitään ymmärrä, kun ei minulla ole lapsia. Tai ”hyvähän minun on” tehdä ja toteuttaa itseäni, kun minulla ei ole lapsia. Tuommoiset sanat voivat viiltää pahastikin, mikäli kärsisi esim. lapsettomuudesta. Mutta niih, oli meidän elämäntilanne mikä tahansa, tärkeintä on juuri se, että kunnioitetaan sitä ja niitä valintoja, arvostetetaan yksilöllisyyttä. Ja hassua kyllä, minua on itseänikin ihan hirvittänyt, että sitten jos meille lapsia suodaan, joudun kamalaan syyniin siitä, miten lapseni kanssa selviän…
Mutta hyvä postaus Hilla, tärkeä asia jonka nostat esiin.
Juuri näin Satu! Arka aihe tuo lapsettomuus ja kenenkään ei siksi pitäisi tokaisemaan omia sammakoita suustaan, jos ei tiedä toisen tilannetta. ”kunnioitetaan sitä ja niitä valintoja, arvostetetaan yksilöllisyyttä” – kuten sanoit. Aivan totta. Kyllä asioista voi keskustella ja puhua, mutta miten ja millä tavalla, se on täysin toinen asia. Ihanaa kevättä ja pian alkavaa kesää teille Satu! <3
Kun luin tätä tekstiäsi koin ahaa-elämyksen ihan live-elämästäni. Oon viimeaikoina miettinyt et miks en yhtään enää haluu nähä yhtä kaveriani tai olla hänen kanssaan tekemisissä. Se johtuu varmaan just tämmösistä asioista, mitä tässä kuvasit: hän pönkittää omaa egoaan kertomalla mulle omia tietojaan totuutena, ikäänku mä ite olisin ihan aivoton daiju enkä tietäis miten mun pitää oman vauvani kans toimia. En oo sitä tavallaan oikeen osannut pukea ees ajatuksiksi, sitä epämääräistä fiilistä, et miks mulla ei oo hyvä olo hänen seurassaan. Se johtuu just tuosta. Toinen tuputtaa omaa erinomaisuuttaan neuvomalla ja päällepäsmäröimällä kun on niin erinomainen muka ite kun on jo 2 lasta kasvattanut.
Kiitos Taika kommentista ja mukana kuulla, että tekstillä oli myös sellainen vaikutus.:) Näitäkin juttuja on aina välillä hyvä funtsia ja paras kun luottaa siihen omaan tekemiseensä. Paras kun liikkuu ja on niissä foorumeissa, jotka tuovat omaan elämään iloa ja positiivisuutta. <3 Tsemppiä sinne sinulle! :)
Aamen!
Itse liityin facebookissa kolmeen ryhmään: imetyksen tukeen, korvikemutseihin ja osittaisimettäjiin. Olen saanut kyllä hyviäkin vinkkejä, mutta välillä seuraa ihan suu pyöreenä sitä egojen pönkitystä ja tappelua tuolla ryhmissä. Näin osittaisimettäjänä sitä tukea kaipaisi nimenomaan tuohon imetyspuoleen, mutta imetyksen tuki kyllä oli pahin egoilijoitten temmellyskenttä. Tukiäidit mielestäni ovat kyllä asiallisia, mikä on toki pääasia. En vain ymmärrä sitä, että vain sitä omaa tapaa pidetään oikeana ja toiset lytätään.. kun ei kuitenkaan tiedetä, mitä siellä taustalla on.
On omituista, että äitiys mitataan sillä, millä ruokaa lapselle antaa tai minkä merkkisiin vaatteisiin pukee. Eiköhän se pääasia ole rakastava ja turvallinen koti, jossa pyritään tekemään asiat lapsen parhaaksi niin hyvin kuin pystytään.
Vaikka itse jouduin ottamaan korvikkeet käyttöön, tiedän ettei se tee minusta huonompaa äitiä. Meidän tyttäremme saa hurjasti rakkautta!! Epävarmana esikoisen äitinä sydäntä lämmitti, kun eräs läheinen miespuolinen ystävä sanoi, että hänelle me olemme esikuva hyvistä vanhemmista ja että hän ihailee tapaamme olla lapselle läsnä ja asettaa lapsi etusijalle. On mahtavaa, että joskus sanotaan kivojakin asioita päin naamaa eikä vain kritisoida ja jaella neuvoja. Yritän itsekin sanoa aina muille positiivisia asioita ☺
Kiitos kommentista Sussu! Juu, olen samaa mieltä, että kyllä niistä ryhmistä voi olla ja onkin hyötyä joissain tilanteissa, esimerkiksi juuri Imetyksen Tuki ry, mutta liian usein saa tosiaan ihmetellä niitä kommentteja tai keskustelun outoa sävyä. Olen itsekin parhaillaan osittaisimettäjä ja siksi esimerkiksi kyseiset ryhmät ovat aika mustavalkoisia asioiden kanssa. Sellaisia asiat harvoin kuitenkaan ovat. Tärkeintä, että jostain saa fiksua tietoa ja sitten loput luottaa omaan äidin vaistoon. Sillä pärjää oikein mainiosti, näin ainakin minusta on alkanut tuntua. :) Vauvan ruokinta ei ole todellakaan äitiyden mittari tms. Jokainen kun on paras mahdollinen äiti omalle lapselleen, se riittää. Kiitos ja ihanaa viikko! <3
[…] Äitiys aiheena sosiaalisessa mediassa […]