Jotenkin tuo otsikko vauva kuulostaa niin vauvamaiselta. Koska meillä täällä on tomera tyttö, joka ei enää ole vauva, vaikka onkin. Hän on kasvanut niin paljon, kehittyy päivä päivältä. Ihan mahtavaa oikeastaan nähdä, kun joku kehittyy noin paljon lyhyessä ajassa. Meillä aikuisilla ihmisillä kehittyminen ottaa aikaa vähän kauemmin. Olen silti aivan varma, että vanhakin koira oppii uutta, jos vaan haluaa yrittää. Nuoremmista on hyvä ottaa mallia.

En tiedä onko siellä ruudun takana tykätty näistä vauvan kuukausikuulumisista? Olen vähän kahden vaiheilla, että jatkanko näitä vielä tämän ensimmäisen vuoden ajan, vai onko tämä 7 kuukautta nyt viimeinen… Kertokaa mielellään kommenttiboksissa, jos haluatte jatkoa tai ette. Kirjoitan mielelläni äiti- ja vauvajutuista, mutta ymmärrän oikein hyvin senkin, ettei kaikkia lukijoitani ne välttämättä kiinnosta. :)

Seitsemän kuukautta tuli täyteen tämän kuun 19. päivä. Toukokuu on ollut tähän mennessä äitiysloman paras kuukausi. Kelit ovat hellineet ja vauvaa ei ole tarvinnut enää pukea niin paljon. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona. Tänäänkin lähdimme aamulla keskustan suuntaan, teimme kävelylenkin, söimme lounaan ystäväni kanssa, joka myös on parhaillaan äitiyslomalla, istuimme auringossa kun pienet nukkuivat päiväuniaan vaunuissa. Tulimme vasta iltapäivällä takaisin kotiin. Täydellistä lattemamma laiffia.

Tällä hetkellä parasta seitsenkuisen mielestä on keinussa keinuminen (naurattaa niin että hyvä kun kyydissä pysyy), muumimopolla ajaminen ja sormiruokailu banaanilla, avocadolla ja tuoreella leivällä. Hampaita ei edelleenkään ole, mutta hammasharja odottaa kärsivällisesti vessan pöydällä. Ehkäpä sekin pääsee kohta tositoimiin.

Vierastaminen on ollut tämän kuukauden juttu. Äiti on äiti, muut on muut. Ja yleensä muiden sijaan äidin syli kelpaa paremmin. Jopa saattaa kyynel vierähtää poskelle, jos äiti ei ole näköetäisyydellä. Uudet ihmiset ovat silti kiinnostavia, kunhan heihin saa tutustua kaikessa rauhassa, ensin vähän etäisyyden kanssa.

Silmät ovat väriltään sinisen ruskeat. Niiden lopullista väriä onkin arvuuteltu jo aika monta kuukautta. Muuttuvatko ruskeiksi vai jäävätkö sinisiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että äidin ruskea dominantti-väri periytyy myös jälkipolvelle. Pupillin lähellä on ruskeita pilkkuja, ovat lisääntyneet viime viikkoina. Tummat silmät joka tapauksessa ovat, jos eivät ruskeat vielä.

Ruokailujen suhteen pikkuässä on kaikkiruokainen. Allergioita en ole huomannut minkään ruoka-aineen suhteen. Lihasoseet, hedelmäsoseet ja marjat on maisteltu – vihanneksia nakerrettu ja muutamien yrttienkin kanssa tehty tuttavuutta. Niillä saa kivoja makuja ruokiin. Rintamaito kelpaa päiväunien jälkeen, illalla ja yöllä. Päivällä pullo on pop, koska maailman ihmettelyyn pitää jäädä enemmän aikaa. Silloin ei ole aikaa hitaaseen nautiskeluun, vaan maidon on parempi täyttää maha nopeasti. Osittaisimetyksellä mennään siis parhaillaan.

Seitsenkuinen pääsee ensi viikolla ensimmäistä kertaa illaksi hoitoon. Veljeni ja hänen avopuolisonsa ovat jo pitkään pyytäneet saada pikkuässää hoitoon. Ensi viikolla lupasimme antaa ja menemme itse juhlistamaan syntymäpäivääni illalliselle. Hoitajia tuo tuleva ilta taitaa jännittää eniten.

Sellaisia kuulumisia täältä tällä erää. Kuvissa ovat isomummon Espanjan tuliaiset. Söpöt second hand lakerikengät ja kultaiset glitteri-tennarit. Kyllä nyt kelpaa kesää viettää. Mekko on Kappahlin Newbie-malliston seilorimekko, tämän kesän malli.

Ja lisälukemista täällä: The Mammahood -sivusto valitsi minut kuukauden mamaksi. Tekivät haastattelun, joka on nyt luettavissa heidän blogistaan. Kiitokset tästä kunniasta Yacine ja Jenna.

*Newbien mekko saatu blogin kautta.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog