On aika toiseksi viimeisen vauvavuoden postauksen. Meidän pieni tyttäremme on jo 11 kuukautta, kasvaa huimaa vauhtia ja kehittyy päivä päivältä osaavammaksi. Itseasiassa olen tämän 11 kuukauden kuulumisten kanssa vähän jo myöhässä, sillä tänään on jo lokakuun ensimmäinen ja tässä kuussa vietämme 1-vuotis synttäreitä. Mutta mitä viimeiseen kuukauteemme on kuulunut, siitä seuraavaksi.

Opin tässä kuussa kävelemään. Vihdoin hiffasin, miten eteneminen voisi olla konttaamista nopeampaa. Lähdin jo pari kuukautta sitten harjoittelemaan kävelyä kärryjen kanssa. Työntelin niitä kotonamme ristiin rastiin, törmäilin seiniin – se jos mikä oli hauskaa. Ensimmäisten kävelyaskeleiden ottaminen vaati aika paljon rohkeutta. Sitä rohkeutta minun piti keräillä ihan rauhassa. Leikkipuistossa olen kyllä ottanut vanhemmista lapsista mallia ja yrittänyt siinä samalla tukea vasten vähän kokeilla itsekin kävelemistä. Syyskuussa sitten rohkeus riitti kunnolla ensimmäisiin askeleisiin. Tein päätöksen, että nyt minä muuten haluan lähteä kävelemään ja niin vain lähdin.

Otin esimmäiset kunnolliset askeleet ilman tukea kun eno oli avovaimonsa kanssa meillä kylässä. Eno ojensi minulle kätensä ja niitä vastaan lähdin kulkemaan. Se oli mieletön tunne, minä kävelen. Pieni askel koko ihmiskunnalle, mutta suuri asia minulle. Ensiaskeleista on kulunut jo pari viikkoa, tällä hetkellä ennätykseni on jo 15 askelta. Ukki laski eilen.

Syyskuu on ollut säiden osalta aivan mieletön. Aurinko on paistanut monena päivänä kirkkaalta siniseltä taivaalta. Olemme viettäneet äidin kanssa paljon aikaa ulkona nauttien auringonsäteistä. Äiti on monesti ääneen huokaillut kuinka ihanaa on hoitovapaalla näin syksyisin kun saa nauttia hienoista syyspäivistä ulkoillen, kuulemma hoitovapaan yksi parhaimmista puolista – minun lisäkseni tottakai.

Olemme myös reissanneet jonkin verran viimeisen kuukauden aikana. Olemme käyneet Pietarsaaressa toisten isovanhempieni luona, siellä minulle puhutaan aina ruotsin kieltä. Nämä kuvat ovat juuri tuolta reissulta, fammon puutarhassa on kaikkea mielenkiintoista suuhun laitettavaa. Söin siellä punaherukoita, herneitä, luumuja, omenoita ja karviaisia suoraan pensaista ja puista. Muutaman kivenkin ehdin laittaa suuhuni ja yhden kourallisen multaa, ei hyvältä maistunut, mutta vastustuskykyä vastustuskykyä.

Pietarsaaresta ajoimme Vaasan kautta kotiin. Vaasassa nukuimme yhden yön Nuppu-tätini luona. Hän aloitti opiskelemaan siellä hallintotieteitä ja halusin tietenkin heti päästä katsomaan hänen uutta kotiaan. Ihana idyllinen kivitalo lähellä Vaasan keskustaa, viihdyimme sielläkin hyvin ja me nukuttiin kaikki siskonpedissä samassa makuuhuoneessa. Se oli kivaa.

Neuvolassa en ole käynyt pariin kuukauteen sillä seuraava neuvola on vasta sitten, kun olen täyttänyt 1 vuotta. Olemme kuitenkin lähdössä parin viikon päästä matkalle Kroatiaan ja äiti tajusi, että sinnehän tarvitaan yhtä niistä rokotteista, jonka saisi vasta seuraavassa neuvolassa. Kävimme sitten avoimen neuvolan kautta hakemassa rokotteet vähän etuajassa matkaa varten. Eihän se niin mukavaa ollut, mutta onneksi piikit kirpaisevat vain pienen hetken. Neuvolan täti oli hyvä rokottaja ja sain sen jälkeen kissatarran. Harmi unohtui nopeasti sen voimalla.

Sanon jo muutamia sanoja, mamma ja äiti. Tai ainakin äiti tulkitsee ne sillä tavalla. Olisi kiva osata puhua enemmänkin, mutta opettelen ensin kävelemään ja sitten seuraavaksi alan harjoitella uusia sanoja. Yksi asia kerrallaan, ei nyt liikaa hötkyillä.

Minua naurattaa moni asia. Varsinkin jos joku kutittaa kainaloista tai päristelee vatsaani. Tykkään tanssia musiikin soidessa ja olen seuraihminen. Tykkään olla siellä, missä muutkin ovat. Parasta on kun saan möyriä iltaisin äitin ja iskän kanssa sohvalla, olen jo kauan osannut mennä sohvalta alas, mutta viime viikolla opin myös kiipeämään sohvan päälle ihan itse. Maailma avartui ihan uudella tavalla.

Me käytiin äidin kanssa hankkimassa tällä viikolle minulle lämpimät talvivaatteet. Lokakuun jälkeen ilmat alkavat viilentyä. Minä olen valmiina ottamaan kylmemmät kelit vastaan. Sain ihanat karvavuorelliset Kuoma-toppakengät ja uudet talvirukkaset. Toppahaalari minulla jo onkin. Myös nämä kuvissa näkyvät kurahousut ovat olleet todella hyvät, olen saanut ihan rauhassa kontata märällä nurmella ja metsässä. Silti olen pysynyt kuivana. Ulkona oleminen on silloin parasta kun varusteet ovat kunnossa. :)

Seuraavat kuukausikuulumiset tulevatkin sitten 1-vuotiaalta. Lähdemme syntymäpäivänäni Kroatiaan, pääsen ulkomaanmatkalle juhlistamaan ensimmäistä vuottani. Äitikin on matkasta tosi innoissaan, ja matkalle lähtevät mukaan täti ja mumakin. Hoitajia on siis monia. Siinä olivatkin terveiseni tällä kertaa.

Toivotan teille kaikille hyvää mieltä ja leppoisaa sunnuntaita. <3

Hilla ja Pikkuässä

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog