”Mahtavat ladut Hollolassa ja Lahdessa parhaillaan, tultiin viikonlopuksi tänne hiihtämään. Hiihto on lajina kokonaisvaltainen ja siksi niin älyttömän tehokas ja mukava. Sekä jalat että kädet tekevät töitä, lihaskunto kehittyy ja perus- ja kestävyyskunto yhtälailla. Kilpaurheiluvuosina mun kesäisen juoksu- ja suunnistuskunnon taustalla oli aina talvella hiihdetyt kilometrit. Silloin sai treenattua parhaimmillaan 15 tunnin treeniviikkoja, joista suurin osa tuli hiihdosta. Samalla se oli mun tapa välttyä urheiluvammoilta, kun akilleet tai polvet eivät paukkuneet liiallisesta talvijuoksusta. Ja edelleenkin väittäisin mun lihaskunnon perustan tulleen noilta vuosilta kun treenasin monipuolisesti useita lajeja yhtä aikaa. Se on urheilussa parasta edelleenkin. Ihana talvi, parhaat ladut ja hiihtokilometrit! Menkää hiihtämään, jos yhtään siltä tuntuu. T. Hiihtoniilo 🎿☺️👍”
Noin kirjoitin tänään mun Instagram-kuvan alle. Samalla aloin miettiä, että miksi ihmeessä noin mahtavalla urheilulajilla on niin huono maine kuntoilijoiden keskuudessa. Ainakin itse olen siihen törmännyt, että hiihto ei ole nykyään ihan ykköslaji harrastaa, vaikka omassa lähipiirissäni ja tuttavissa paljon hiihtoniiloja onkin.
Hiihtäminen on oikeasti ihana tapa liikkua talvella ulkona, kropalle kokonaisvaltaista kestävyysurheilua ja samalla lihakset kehittyy. Asioita, joista varmasti moni kuntoilija nauttii. Toki lunta pitää olla, mikä nykytalvina on haasteena Etelä-Suomessa.
Tulin mietinnössäni ja arvailuissani siihen tulokseen, että monilla on traumoja hiihdosta edelleenkin kouluajoilta, liikuntatunneilta. Kun oli pakko hiihtää, välineet oli ehkä kehnot ja pururadan lenkki kierrettiin vain siksi, että opettaja niin sanoi.
Mulla kouluvuodet ovat jokseenkin tuoreessa muistissa ja muistan erityisesti lukioaikoina monien kavereiden ihmetelleen ääneen, että miten sä Hilla oikeen voit tykätä tästä hiihdosta. Tämähän on ihan kamalaa. Jos koulukaverit saivat valita hiihdon tai jonkun toisen lajin väliltä, niin useimmiten hiihto jäi kakkoseksi.
Olen sitä mieltä, että hyvillä välineillä hiihto on sata kertaa kivempaa. Kun monot ei hierrä, suksi luistaa tai pitää ja sauvat ovat riittävän pitkät – silloin hiihdosta voi lähtökohtaisesti nauttia. Kouluvuosina monilla oli lajia kohtaan negatiivinen asenne, sen lisäksi lötköt monot, luistamattomat tai pitämättömät sukset ja liian lyhyet sauvat. En itsekään varmasti pitäisi hiihdosta niistä lähtökohdista. Lisäksi tarvitaan vähän tekniikkaa ja sitten vaan liikunnan riemua ja uskallusta lähteä ladulle, vaikka viime kerrasta olisikin aikaa.
Kyllä tuonne laduille aloittelijatkin mahtuu. Jokainen siellä saa mennä omaa vauhtiaan.
Jokseenkin laji on välineurheilua, mutta käytettynäkin saa hyviä välineitä ja alesta löytää tälläkin hetkellä jo tosi hyviä suksia. Pieni panostaminen välineisiin kyllä kannattaa. Sitäkin tärkeämpää on uskaltautua ladulle, vaikka viime kerrasta olisikin aikaa. Ota vaikka kaveri mukaan tai lähde hiihtokurssille hiomaan luistelutekniikkaa tai perinteisen potkua.
Nuoruudessani hiihdin ja hiihtosuunnistin. Massahiihtotapahtuma Finlandia-hiihto on kuulunut aina talven kohokohtiin. Hiihto on oikeasti kivaa, ja jokaiselle löytyy ladulta tilaa. Sitä kai tällä tekstillä yritän sanoa, menkää laduille nauttimaan hiihdosta ja unohtakaa hetkeksi kouluaikojen ennakkoluulot. Kukaan ei ole pakottamassa ja saat mennä ihan omaa vauhtia. Katsella lumisia puita ja nauttia virtaavista endorfiineista. ☺️🎿
Hilla
Minä innostuin hiihdosta vasta aikuisena. Loistava ja niin monipuolinen laji. Oikeastaan en keksi yhtään miinusta. Ehkä ainoastaan lyhyt kausi 😊
Tätä nykyä lyhyt kausi on kyllä yksi miinuspuolista, mutta nää ajat kandee hyödyntää. :)
Ahh, ihania talvimaisemia ja hiihtofiilistelyä! <3 Mä en ole hiihtänyt vuosiin, mutta kaipaan sitä tosi paljon! Harrastin pienenä taitoluistelua ja sen myötä luisteluhiihto tuli omaksi jutuksi, koska se tuntui "helpolta" ja luonnollisemmalta kuin pertsa. Mutta niin totta, että lipsuvilla suksilla ja huonoilla välineillä hiihtäminen ei ole kivaa, joten kun ne on kunnossa niin siitä on hyvä lähteä. Odotan jo suksille pääsyä, ehkä ensi talvena? :) Nauttikaa viikonlopusta siellä! <3
-Karoliina
http://www.candyontherun.com
Jee, kiva kuulla, että sullakin hiihtotaustaa ja laji kiinnostaa. Musta saa kyllä laduille seuraa. :) Oittaalla olis tykkibaanat, mutta ehkä masu alkaa olla jo vähän tiellä tälle kaudelle. :) Ens kaudella!
Aah, hiihto on aina ollut mun lempilajeja. Tykkään hiihtää sekä vapaalla että perinteisellä. Pertsalla on kiva tehdä pidempiä lenkkejä rauhallisella sykkeellä. Kädet ja selkä saavat kunnon liikuntaa. Vapaalla taas mukavaa on vauhdin tuntu ja sillä saa jalat kunnolla töihin ja halutessaan sykkeen korkealle. Kevätjäillä vapaalla laskettelu on ihan parasta. En ole ikinä kilpaillut enkä käynyt missään hiihtokoulussa vaan olen itseoppinut. Tekniikassa olisi varmasti paljonkin parantamisen varaa, mutta eteenpäin pääsen ihan sujuvasti. Ymmärrän että laji voi tuntua tuskaiselta, jos ei ole hiihtänyt paljon ja varusteet eivät ole kunnossa. Hyvän suksipaketin saa kyllä kohtuulliseem hintaan. Niillä hiihteleekin helposti seuraavat 10-20 vuotta. Välineet ovat nykyään kevyitä, monot mukavia ja suksillekin saa varman pidin pitokarvasuksilla.
Mahtava kuulla, että siellä toinen! :) Mäkin tykkään pertsalla vedellä pidempiä ja hitaampia, vapaata luistelen useammin. Itseoppineelle hiihtäjälle nostan kyllä hattua, hienoa! Kuten sanoit, varusteisiin kannattaa kyllä panostaa, kilometrit ovat rutkasti nautinnollisempia. <3
Hiihto on niin parasta! ❤ Opiskeluaikoina etelässä tuli hiihdettyä aika vähän, mutta nyt olen taas päässyt oikein kunnolla vauhtiin. Meillä ladut on huippukunnossa marraskuusta huhtikuulle. 😊 Hiihto on niin kokonaisvaltaista liikuntaa ja jaloille paljon parempi vaihtoehto kuin juoksu. Ainut huono puoli mun mielestä on suksien kuljettaminen. Matkustan työn takia paljon ja en vaan jaksa kuljettaa suksia mukana, kun ne on niin pitkät 😂 No, hiihdän aina kun olen kotona ja reissussa sitten juoksen.
Mulla oli liikunnanopena yläasteella entinen kilpahiihtäjä, joka voiteli jokaisen oppilaan sukset ennen tunnin alkua. Tunnit oli aina ihan huippuhauskoja. Temppuiltiin suksilla, kokeiltiin erilaisia tekniikoita, hiihdettiin matkaa… En muista yhtään tyttöä meidän luokalta, joka ei olis tykännyt hiihdosta. Oon superkiitollinen yhä vieläkin tälle opelle. Vaikka olin hiihtänyt lapsenakin paljon perheeni kanssa, niin kyllä tämä kyseinen ope tartutti sen lopullisen hiihtoinnon. 😀
Liukkaita lenkkejä, Hilla! 😊
Heippa Laura! Ihan mahtava ope ollut teillä, meilläkin oli ala-asteella entinen hiihtäjä ja sieltä on mun taidot peräisin. Nuorena sitä on helppo oppia tekniikoita ja uusia taitoja. Kiitollinen olen minäkin ja varmaan meistä molemmat siksikin tykkää hiihdosta, kun on lapsena saanut mukavan kokemuksen. <3 Ihania hiihtolenkkejä sinne kanssa!
Hiihto on kyllä upea laji. Mulla ei ole lapsuudesta jäänyt traumoja, mutta valitettavasti ei kummoista oppiakaan. Harmi ettei meillä opetettu hiihdon tekniikkaa silloin lapsena. Nyt koitan olla kärsivällinen ja opetella. :) Hyvä tästä vielä tulee. Ainakin kärsivällisyyttä kasvatetaan jos ei muuta :)
Hyvä siitä vielä tulee, ihan varmasti. Onneksi kaikkea voi oppia vielä aikuisenakin. :)