Olen täällä blogissani menneiden viikkojen aikana kertonut, että Pikkuässä on aloittanut päiväkotiharjoittelut. Tässä kuussa harjoitellaan ja ensi kuun alusta hänen olisi tarkoitus olla kolme vähän lyhennettyä päivää päiväkodissa.

Rivien välistä on siis voinut lukea, että olen palannut työelämään tai ainakin jollain tavalla töiden pariin. Kyllä, näin on. Olen huomannut oman Linkedin-profiilini kautta, että asia kiinnostaa, sillä profiilissani on käynyt kuhina ja saan siitä ilmoituksia puhelimeeni. ”Tänään profiiliasi katsoi x-määrä henkilöitä.” Stalkkerit, jäitte kiinni. ;)

Ei vaan, ymmärtäähän sen, että asia kiinnostaa. Mitä minä nykyään teen, kun lapsi on aloittanut päiväkodissa.

Linkedinissä minulla lukee edelleenkin: ”on maternity leave” – äitiyslomalla. Nyt siellä voisi lukea ”puolikas kotiäiti, joka yrittää omia bisneksiään”. Olen päättänyt, että tässä elämänvaiheessa saan kaikista joustavimman työn, kun työllistän itse itseni. Ja sitten oli vain ryhdyttävä tuumasta toimeen ja uskallettava katsoa tämä kortti. Kohti omaa unelmaduunia siis.

Minulla on tällä hetkellä pari asiakasta, joille teen ulkoistettuna markkinointia, sosiaalista mediaa, sisällöntuotantoa, pr:ää, blogikampiksia jne. Teen sellaisia töitä, joita olen markkinoinnin ekonomin koulutuksellani tähänkin mennessä tehnyt. Tapaan asiakkaita silloin tällöin kasvotusten, suurimmaksi osaksi pystyn hoitamaan duunit etänä kotoa käsin. Asiakastöiden lisäksi kirjoitan tätä blogiani. Alkuvuodesta valmistuin hyvinvointivalmentajaksi ja hieman olen muhinut ajatuksiani myös sen suhteen. Aika näyttää, mitä sieltä ehkä syntyy. Parhaillaan pohdin lähinnä sitä, millaista olisi minun tarjoama palvelu hyvinvoinnin parissa.

Tällaisilla ratkaisuilla minun työmatkoihin ei kulu kovin paljoa aikaa, ja kolme lyhyempää päiväkotipäivää ovat mahdollisia lapselle.

Päätimme yhdessä mieheni kanssa, että tällaisella kaavalla mennään kevät ja kesä ja syksyllä katsotaan tilannetta sitten uudelleen. Miten asiat kehittyy ja miten päiväkotiarki ja työkuviot sujuvat. Joka tapauksessa viime kuukausien aikana tuli palava halu saada tehdä myös omia työjuttuja enemmän, kun niihin on tarjoutunut nyt yrittäjänä mahdollisuus. Mielestäni äitiysloma ja hoitovapaa ovat erinomaisia mahiksia kokeilla omia siipiään, jos jollain tapaa yrittäjyys ja itsensä työllistäminen kiinnostavat. Ja sitten on vain katsottava se kortti.

Mulle on tärkeää, että saan toteuttaa itseäni työelämässä, mutta samalla tiedän, että päiväkotipäivien ei tarvitse venyä liian pitkiksi. Ja meidän ei tarvitse ajaa rallia pääkaupunkiseudun neljän ruuhkissa, jotta ehditään hakea lapsi ajoissa pois. Konsteja ja ratkaisuja tässäkin asiassa on yhtä monta kuin on perheitäkin, jokaisen on löydettävä se itselleen toimivin ratkaisu.

Ja yhden asian haluan sanoa vielä loppuun. Aina saa yrittää. Sitä mantraa olen tässä itselleni hokenut viimeiset kuukaudet, kun olen pohtinut, että uskallanko tehdä näin. No tottakai! Tärkeintä on, että kuuntelee omaa sydäntään ja tekee ratkaisut sen mukaan – realiteettien asettamissa rajoissa tottakai.  Epäonnistumista on turha pelätä, se ajaa meitä liiaksikin kulkemaan tuttua keskitietä. Aina voi kokeilla ja virheistä oppia.

Joten täällä sitä ollaan. Läppäri kädessä oman työpisteen äärellä. Töiden parissa. Nyt blogin kirjoittamisen jälkeen siirryn muiden töiden pariin. Kun lapsi herää päiväuniltaan, on tällä kertaa siskoni ottamassa hänestä koppia, sillä olemme täällä Rovaniemellä hänen luonaan kylässä.

Huikean hyvää torstain jatkoa! Tehdään unelmaduuneja ja töihin palaavat mamat: tehkää just niinkuin parhaalta tuntuu!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog