Heräsin tänään ihan itsestään jo kello kuudelta, joten mulla oli aikaa lukea aamun lehteä. Luen Hesarin digiversiota, joka on meillä parhaillaan pari kuukautta kokeilussa. Ensimmäisenä artikkelina aamulla eteeni pomppasi juttu onnistujista ja siitä, millaisia ominaisuuksia tai piirteitä onnistujilla ja menestyjillä pyskologi Satu Kasken mukaan on. Klikkasin jutun auki ja aloin lukea, sillä aihe on mielestäni mielenkiintoinen.

Hyvinvointivalmentajaksi opiskellessani osa opinnoista sisälsi myös mental trainingia. Puhuimme muutoksesta, asenteesta, mielen voimasta ja toki myös menestyksestä ja onnistumisesta. Miksi onnistumisen kokemukset ovat ihmiselle niin tärkeitä? Miksi niitä pitäisi kokea ja miksi ihmistä pitäisi opettaa oivaltamaan omat onnistumiset? Mikä ylipäätään on onnistumista? Kuka sen mittaa? Sanoisin, että me itse. Riippuu vain minne oma rima on asetettu!

Voiko perjantain siivousurakkaa esimerkiksi kokea onnistumisena. Mielestäni voi ja pitäisikin. Varsinkin suorittajaluonteelle olisi ensiarvoisen tärkeää osata juhlia ja huomata omia onnistumisia. Niin työelämässä, arjessa, perheen kanssa kuin omissa henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Aina tavoitetta ei tarvitse heittää kauemmaksi ja kauemmaksi. Joskus pitää kokea saavuttaneensa oma määränpää, oli se mikä hyvänsä. Toisten on helpompi huomata onnistumisen kokemukset kuin toisten, mutta taitoa voi treenata.

Toisaalta onnistumis- ja menestysasiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Epäonnistumisen kautta. Jokainen onnistuminen vaatii epäonnistumisia. Harva asia menee täysin maaliin ykkösellä. Sekin pitäisi muistaa.

Kaikkien onnistumisten takana on enemmän epäonnistuneita kuin onnistuneita suorituksia

”Usein siis se, mikä näyttää ulkopuolisesta täydelliseltä onnistumiselta, on seurausta monista toistoista ja sinnikkäistä yrityksistä. Itse asiassa melkein kaikkien onnistumisten takana on enemmän epäonnistuneita kuin onnistuneita suorituksia. Yhtä lailla voi ajatella, että onnistuakseen ihmisen tulee kohdata myös epäonnistumisia. Ne kuuluvat asiaan, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään”, toteaa psykologi Kaski artikkelissa.

Tämä kommentti artikkelissa oli mielestäni erityisen hyvä. Onnistumiset todellakin ovat se jäävuoren huippu, jonka alle mahtuu monta suvantoa, matalikkoa ja epäonnistumista. Mutta that’s life.

Usein turhaan pelätään epäonnistumista, mutta niin ei pitäisi olla. Alan tästä lähtien ainakin itse kääntää asiaa niin, että jos haluan saavuttaa jotain uutta, menestyä tai onnistua, niin matkaan kuuluu luonnollisesti myös epäonnistumisia. Sillä asenteella ja ajatusmallilla eteen sattuvia epäonnistumisia on paljon helpompi kestää ja sietää sitä olotilaa, mikä niistä voi joskus tulla. Tottakai niistä kannattaa ottaa jotain opiksi, mutta märehtimään niihin ei kannata jäädä.

Näin oman yrittäjätaipaleeni alkumetreillä aihe on kiinnostava. Oma yritys ei työllistä, kasva tai menesty, jos ei uskalla ottaa riskejä, unelmoida, tehdä kovasti töitä, epäonnistua ja sitten jossain vaiheessa onnistua. Uskon vahvasti, että sitkeys ja työ palkitaan, jossain vaiheessa, mutta sitä ennen tulee varmasti eteen joitain ongelmia tai ainakin asioita, jotka pitää ratkaista jollain tavoin. Niitä epäonnistumisiakin.

”Erään tutkimuksen mukaan vastoinkäymiset ovat olleet olympia­tason voittajille merkittäviä käännekohtia. Silloin heissä on syntynyt halu ja usko voittamiseen. Ilman epäonnistumisia he eivät olisi saavuttaneen voittojaan”, Satu Kaski jatkaa.

Omilta urheilijavuosiltani olen saanut paljon, erityisesti korvien väliin sijoittuvia asioita, mielen voimaa. Yksi suurimmista on häviön ja tappion kestäminen, ja toisaalta myös vastoinkäymisistä oppiminen, joista on syntynyt halu tehdä ensi kerralla vielä paremmin. Urheilusta kilpailuhenkisyys on minun kohdallani sitten muuttanut muotoaan eri elämän osa-alueille. Minussa kytee kyllä vahvasti sellainen sisupussi, joka saa vain enemmän tuulta alleen epäonnistumisista. Minutkin saa lyötyä maanrakoon ja niinkin on matkan varrella käynyt minulle muutaman kerran, mutta aina olen halunnut nousta ylös ja jatkaa.

Jos ympärillä olevat eivät anna tukea, on todennäköisesti väärässä seurassa

”Älä mene ympäristöön, jossa lannistetaan ja sanotaan, että älä kuvittele itsestäsi liikoja. Joskus kannattaa miettiä, kenelle kertoo suunnitelmistaan, vai tuleeko sieltä turpiin. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee yleensä muita ihmisiä kannustamaan häntä. Jos ympärillä olevat eivät anna tukea, on todennäköisesti väärässä seurassa. Joskus yhteisö voi olla niin vinoutunut, että siitä on vaikea lähteä ponnistamaan. Se voi olla kivuliasta”, Kaski sanoo.

Tästä asiasta voin ottaa esimerkiksi bloggaajien kilpailun toisiaan vastaan. Olen asiasta jutellut muutamien bloggaajakollegoideni kanssa ja monet tunnistavat saman ilmiön. ”Bloggaajapiireissä” kannattaa jokseenkin haistella, kuka aidosti tukee ja kannustaa ja kuka puolestaan ei anna tukea tai haluaa heittää jopa toiselle kapuloita rattaisiin, sellaistakin on nähty. Blogin osalta olen ainakin itse pyrkinyt olemaan sellaisessa ympäristössä, joka luo ympärilleen hyvää ja haluaa tukea toista tavoitteiden saavuttamisesta. Koska toisen menestys ei ole koskaan toiselta pois, vaikka niin moni kuvittelee. Tämäkin asia on mielestäni tosi arvokas laittaa korvan taa, jos mielii itse menestyä ja onnistua!

Artikkelin lopussa mainitaan vielä ilo, leikkimielisyys ja positiivisuus. Haluan blogissani jakaa arjen makuista elämää, myös suruineen ja vaikeuksineen, mutta kyllä täälläkin jonkinlainen filtteri on. Haluan pitää ilon ja positiivisuuden enemmistössä ja käsitellä sitten negatiivisempia tai kantaaottavampia asioita hiukan vähemmän. Hyvä luo ympärilleen hyvää, kuten olen joskus sanonut. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta silloin punnitaan se, miten tapahtumiin suhtautuu.

Done is better than perfect

Kirsikkana kakun päällä Satu jakoi artikkelissa Facebookin toimitusjohtajan Mark Zuckerbergin ajatuksen: Done is better than perfect. Ja niin se kyllä monesti on! Tällä ajatuksella tein muun muassa kauppatieteen maisterin opintoni valmiiksi vuonna 2014. Gradua olisi saanut hinkata loputtomiin – jos olisin halunnut – mutta johonkin oli laitettava lopulta piste.

Onnekasta, sinnikästä ja menestyksekästä viikonloppua!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog