Meillä koko perhe on nukkunut perhepedissä synnytyslaitokselta kotiin saapumisesta saakka. Termi perhepeti on kutsumanimi sille melko tavalliselle asialle, että vanhemmat jakavat parisänkynsä lapsen kanssa. Koko perhe nukkuu samassa sängyssä. Tai tavallinen ja tavallinen, en osaa sanoa kuinka tavallista tai epätavallista perhepedissä nukkuminen on, mutta meille se on hyvin luonnollista. Tämä perhepetiaihe herättää paljon keskustelua ja siitä halutaan kuulla mielipiteitä. Meidänkin lapsen huonetta vauvavuonna aina välillä joku ihmetteli: missä sänky on, eikö teidän lapsi nuku omassa pinnasängyssään?
Taaperon kanssa perhepedissä
Meillä perhepeti on toiminut aivan älyttömän hyvin, siksi olemme siihen päätyneet. Kaikki sai alkunsa ihan niistä ensimmäisistä öistä, jolloin imetin vastasyntynyttä vauvaa yötä päivää. Yölläkin lähes jatkuvasti tai vähintään tunnin välein. Minä, paljon unta vaativana ihmisenä, en olisi mitenkään jaksanut sitä vauvan siirtelyä minun viereen rinnalle ja rinnalta pois omaan sänkyyn.
Minusta tuntui niin luonnolliselta ja helpolta pitää vastasyntynyt siinä vieressä ja laittaa tissi suuhun aina kun tilanne sitä vaati. Itse tavallaan myös nukuin samalla kun syötin lasta. Siitä perhepeti sai meidän perheessä alkunsa ja sillä tiellä ollaan edelleen puolitoistavuotiaan kanssa. Meidän puolitoistavuotias nukkuu edelleen meidän välissä.
Milloin siirrätte lapsen omaan huoneeseensa nukkumaan?
Milloin siirrätte lapsen omaan huoneeseensa nukkumaan? Tuon kysymyksen olen saanut kuulla muutamia kertoja ja siihen minun on pitänyt jotain vastata. Toki olemme tuota kysymystä myös itse miettineet. Olisiko järkevää opettaa lapsi pikkuhiljaa nukkumaan omassa huoneessaan vai jatkammeko näin. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että siihen ei ole mitään tarvetta, koska parhaillaan kaikki nukutaan niin hyvin kuin taaperon kanssa voi nukkua.
Meidän taapero voi nukkua yhteen menoon vaikka 11 tuntia ja yön aikana laitan vain pari kertaa tutin takaisin hänen suuhunsa, jos hän ei sitä itse löydä takaisin suuhunsa. 11 tunnin unet kelpaavat minulle (on välissä huonompiakin öitä) ja tavallaan ehkä itsekin siirrän sitä tosiasiaa, että lapsi pitäisi opettaa omassa huoneessaan nukkumiseen. Mutta miksi pitäisi?
Vauva-aikana meillä ei ollut perhepedin osalta mitään ideologiaa. Emme olleet etukäteen päättäneet, että meillähän muuten lapsi nukkuu meidän sängyssä. Olimme hankkineet pinnasängyn ja joskus yritimme siirtää häntä sinne, mutta nukuimme silloin kaikki kolme huonosti. Vähitellen parhaat unet saavutettiin perhepedissä ja siksi tässä tilanteessa ollaan. Asiat ovat siis kulkeneet omalla painollaan.
Minä olen saanut perhepetikokemuksen myös omasta lapsuudestani. Olen nukkunut vauvana vanhempieni vieressä, pienenä lapsena kömmin usein yön aikana vanhempien ja sisarusteni viereen vanhempieni sänkyyn ja vielä aika isonakin muistan, miten ihanaa oli nukkua vanhempien sängyssä silloin tällöin. Silti minusta on kasvanut ihan normaali ihminen. ;)
Perhepedin plussat
Vielä pari selitystä perhepedin puolesta, vaikkei tämä mikään selittelyteksti olekaan. Eikä minulla ole mitään syytä selitellä. Mutta haluan kertoa ajatusiani, sillä olen aiheesta muutamien kanssa keskustellut.
Lasten omat huoneet ovat vielä varsin uusi keksintö. Muutama vuosikymmen sitten lapsilla ei ollut omia huoneita, koska ei taloissakaan ollut tilaa. Silloin koko perhe nukkui samassa tuvassa tai pirtissä ihan onnellisesti. Länsimaalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa asuinneliöt ja kodit ovat kasvaneet ja lapset siirretty heidän omiin huoneisiin. Kaikissa kulttuureissa ja maissa siihen ole mahdollisuutta edelleenkään. Lisäksi jos katsomme miten vaikka karhuemo toimii, se nukkuu pentujensa kanssa, kuten koiratkin tekevät. Ovat lähellä ja lämmittävät. On jokseenkin ihmisen keksimä asia, että lapsi pitäisi opettaa nopeasti omaan huoneeseen ja yksin nukkumaan. Minua varmaan ohjasi jokin eläimellinen vaisto vastasyntyneen kanssa, halusin pitää häntä lähelläni ja lämmössäni.
Olen myös miettinyt, miksi pienen lapsen täytyisi nukkua erillään muusta perheestä. Miksi vanhemmat saavat nukkua kahdestaan, mutta lapsen on nukuttava yksin jos ei ole sisaruksia vielä hänelle seuraksi? En ole osannut vastata.
Meillä perhepedistä luopumisesta keskustellaan, muttei asia mikään ongelma ole. Ei ole esimerkiksi kysymys siitä, ettemme uskaltaisi luopua vauva-ajasta tai olisimme laiskoja, emmekä viitsitä opettaa omaan huoneeseen. Nyt asia on mietinnässä ja annamme tilanteen edetä omalla painollaan.
Perhepedin miinukset
Toki omassa huoneessa nukkumisessa on monet hyvät puolensa, muttei se välttämättä ole mikään autuaaksi tekevä asia ole. Tällä hetkellä perhepedin miinuksia ovat esimerkiksi se, että sängyssämme on tosiaan kahden sijaan kolme. Tilaa ei ole liikaa, vaikka mahdummekin. Lisäksi taapero pyörii enemmän kuin me aikuiset, joten heräämiskertoja tulee meille siitä syystä useammin. Ehkä niitä heräämiskertoja tulisi, vaikka lapsi nukkuisi omassa sängyssäänkin. Joskus lapsen jalka voi tulla vauhdilla minun kasvoihin jos hän on pyörinyt ympäri, mutta sellaistakin sattuu aika harvoin. Lapsi myös tykkää haroa hiuksiani joskus ja siihenkin saatan herätä.
Olen kuullut, että monien yöt ovat rauhoittuneet sen jälkeen, kun lapsi oppii nukkumaan yksin omassa huoneessaan. Omaan sänkyyn rauhoittuva ja nukahtava lapsi voi myös nukkua yönsä sen jälkeen paremmin, kun on tajunnut, ettei yöllä herääminen haittaa mitään, vaan voi yksin jatkaa uniaan. Tällä hetkellä puhutaan paljon unikouluista ja monet pitävätkin sellaisen siirtäessään lapsen omaan huoneeseen. Minä voin kyllä suoraan sanoa, että minä en haluaisi tehdä unikoulua minkään huudon ja itkun kautta, vaan uskon hieman erilaiseen oppimiseen. Mielestäni sekin asia pitäisi lähteä turvallisuuden tunteesta.
Tällaisia pohdintoja tänään perhepedistä. Mutta palatakseni otsikon kysymykseen: milloin siirrätte omaan huoneeseen? En osaa sanoa, mutta voi hyvin olla, että aloitamme jonkinlaiset harjoitukset siihen suuntaan. Jos vaikka nukutusrutiinit ja iltasadut siirtäisimme hänen omaan sänkyynsä ja sitten yön aikana hän saisi vielä tulla meidän viereen, jos niin haluaa. Se olisi sellainen puoliperhepeti ja me saisimme alkuyön ainakin nukkua kahdestaan parisangyssämme. Mutta mikään kiire meillä ei ole, eikä myöskään minulla ja miehelläni ole mitään suurta tarvetta siirtää häntä pois, koska kuten sanottu, nukumme parhaillaan niin hyvin kaikki.
Makeita unia kaikille perheille, oli nukkumisjärjestelyt mitkä hyvänsä. Ja siis ymmärrän oikein hyvin kaikkia, joiden lapset nukkuvat omissa huoneissaan, tämä ei ollut mikään dissaus heitä kohtaan. Ihan vain lisäyksenä, jottei tule väärinkäsityksiä! Pääasia, että nukutaan. <3
-Hilla
Meilläkin nukuttiin alkuun perhepedissä mutta luovuimme siitä jo vauvan ollessa 5kk ikäinen kun hän oppi ryömimään. Pelkäsin liikaa että vauva pääsee putoamaan sängyltä, joten siirsimme tytön omaan sänkyyn meidän vanhempien huoneeseen ja siitä sitten pikku hiljaa reilun vuoden ikäisenä omaan huoneeseen. Meillä kävi just noin, että se oma huone toi lopulta mukanaan paremmat yöunet kaikille. Samassa huoneessa meillä herättin ainakin pari kertaa yössä tuttia laittamaan mutta omassa huoneessaan tyttö nukkuu kokonaiset yöt eikä edes herää jos tutti on päässyt tippumaan. Miten te saatte tytön pysymään turvallisesti perhepedissä kun hän varmaankin menee nukkumaan ennen teitä? Siis ihan uteliaisuuttani kyselen, kun en itse keksinyt tähän mitään järkevää ratkaisua. Meillä ainakin yläkerran makkariin on alakerrasta sen verran matkaa, että itkuhälyttimestä huolimatta pelkäsin etten ehdi apuun, jos vauva herää ja lähtee mönkimään esteeksi laitettujen tyynyjen yli. Omassa sängyssä nukkumisen suuri etu on myös meille ollut se, ettei meidän tyttöä ole juurikaan tarvinut nukutella, hän jää iltalaulun jälkeen tyytyväisenä nallensa kanssa sänkyyn ja nukahtaa muutamassa minuutissa itse. Jos meille vielä lisää lapsia tulee, niin uskoisin että samalla kaavalla mennään. Ensin perhepeti ja siitä pikkuhiljaa omaan sänkyyn ja lopulta omaam huoneeseen.
Moikka Isse ja kiitos viestistäsi. Pahoittelut, kun vastaaminen on kestänyt näin kauan. Ekana vastaus sun kysymykseen, me laitetaan aina sängyn patjan alle tyynyjä, jolloin sängyn reunat on silleen koholla. Sieltä ei ihan hevillä tipu. :D Sitten kun ite mennään myöhemmin nukkumaan, niin otamme ne tyynyt pois. Siinä hyvä niksi, jos tulee joskus vielä tarpeen. Hehe! Ja tuo omaan sänkyyn nukahtaminen ilman nukuttamista kuulostaa luksukselta, meidän S on aina halunnut olla niin lähellä illalla ja haluaa jonkun viereen. Mutta toki tuokin asia on opeteltavissa oleva asia. Ihania unia ja kevättä teidän perheelle. <3
Mie päätin esikoisen kanssa että vauva ei nuku meidän sängyssä, mutta vähänpä tiesin, kun heti synnäriltä saakka neiti nukkui meidän vieressä. Sitten kun alkoi kääntyilemään enemmän vein illalla pinnasänkyyn ettei putoa meidän sängystä mutta aina ekasta yöimetyksestä jäi taas meidän sänkyyn 1vuotiaaksi saakka. Sitten taaperosänkyyn siirryttyään neiti kömpi itse omasta sängystä meidän sänkyyn, nukuttiin samassa huoneessa :) kun tyttö täytti 2v syntyi poika ja muutettiin isompaan asuntoon ajateltiin että nyt 2v voi siirtyä samalla omaan huoneeseen ja se onnistuikin aluksi. Ensimmäisen syysflunssan jälkeen neiti kuitenkin jäi meidän viereen nukkumaan niin että lopulta kannettiin kaikki sängyt taas samaan huoneeseen 😅 kun poika täytti 1v päätin että nyt meidän sänky muuttaa omaan huoneeseen ja lapset saa nukkua keskenään, 3v jäi omaan sänkyyn ja 1v kävelee usein öisin meidän huoneeseen. Syksyllä hommattiin lastenhuoneeseen kerrossänky. 3v oli aivan innoissaan yläsängystä ja on edelleen, mutta taapero on edelleen enemmän meidän vieressä 😅 (lapset täyttää heinäkuussa 4v ja 2v) lyhyesti sanottuna meilkä on 1v8kk taaperon kanssa sama tilanne kuin teillä ja esikoinen jäi omaan huoneeseen 3 vuotiaana 😄
Heippa Petra ja kiitos kun jaoit teidän perheen kokemukset ja nukkumisjärjstelyt. Tuntuu kivalta kuulla näitä ajatuksia ja miten muilla menee. Usein siitä omassa sängyssä ja omassa huoneesta nukkumisesta puhutaan enemmän, en kovin montaa tiedä, jolla lapsi vieressä nukkuisi. Hyviä unia teidän perheelle! <3
Moi! Ajatuksesi ja kirjoituksesi on kuin suoraan minun päästäni! 😀 meillä on pojat 12 v ja 4,5 v ja nuorempi nukkuu edelleen mamman vieressä 😊 Isompi siirtyi joskus 5 vuotiaana omaan sänkyyn.
Moikka Titta, ihanat pienet siellä. Äidin kainalossa on paras nukkua. :D Hehe! Mielipiteet varmaan asiasta vaihtelee juurikin oman kokemuksen mukaan. :)