Ihanaa äitienpäivää. Täällä äitienpäiväviikonloppu on parhaillaan jo takanapäin ja olemme autossa matkalla kohti kotia ja Kirkkonummea. Kuuden tunnin kotimatkasta on ajettu kaksi, muutama vielä jäljellä.

Tähän päivään on kuulunut auringonpaisteen lisäksi valkovuokkoja, äitienpäiväkortti, hyvää ruokaa,  marjakakkua ja melontaretki merellä, jonka sain äitienpäivälahjaksi Danielilta. Ja tietenkin yhteistä aikaa mieheni perheen kanssa.  Isovanhemmat hoitivat tänään Pikkuässää ja me saatiin tehdä kanooteilla mukava retki merellä kahdestaan. Meren pinta oli lähes peilityyni. Melottiin rantoja pitkin ja vaihdettiin kuulumisia, joita ei aina arjen tohinoissa ehdi kysellä.

Olen saanut olla äiti reilut puolitoista vuotta meidän ihanalle tyttärelle. Melkoinen matka ja oppipolku monessa suhteessa tämä äitiys. Äitiys on uusi rooli, johon aloin kasvaa jo raskausaikana. Äitiys on jollain tapaa pala uutta identiteettiä, sitä kuka minä olen nykyään.

Olen niin kiitollinen, että saan olla äiti. Rakastaa omaa lastani sydämeni pohjasta, antaa hänelle suuren osan energiastani ja huomiostani tässä vaiheessa elämää.

Joskus on päiviä kun tuntuu, että äitiys imee lähes kaikki voimat, mutta sitten on paljon enemmän päiviä kun äitiys antaa takaisin vielä enemmän. 💓

Lapsi on opettanut minulle paljon. Lapsi on niin vahvasti läsnä joka hetkessä, näyttää tunteensa ja iloitsee aina kun pienintäkään aihetta on. Lapsen innostus elämää kohtaan tarttuu ympäristöön,  joka päivä on jollain tavalla uusi seikkailu. Aina on jotain uutta ihmeteltävää ja hämmästeltävää.

Onnekasta äitienpäivää kaikille äideille, tuleville äideille ja kaikille, joiden toiveissa on tulla äidiksi. 💓

Hilla