Olen viime viikkoina lukenut somesta ja kuullut tuttavilta iloisia uutisia siitä, miten ovet ovat avautuneet uusiin opiskelupaikkoihin. Lähiaikoina, niin nuoremmille kuin vähän kokeneemmille, on avautunut ovia opintielle tai uudelleen kouluttautumiseen. Yksi pääsi opiskelemaan luokanopettajaksi, toinen graafikoksi ja kolmas lääkikseen. Se ilon määrä on vain leijunut näiden uutisten ympärillä! Ja kuinka hienoa onkaan, miten hyvissä olosuhteissa me Suomessa saammekaan opiskella ja vieläpä ilmaiseksi. Siksi päätin kirjoittaa tänään vähän muistojani siitä, miltä tuntui saada opiskelupaikka Turun yliopiston kauppatieteelliseen vuonna 2010. Millaisia muistoja minulla on opiskeluvuosiltani?
Nämä mukavat uutiset ovat vieneet itsenikin hetkeksi vuoteen 2010, jolloin sain toistamiseen paikan kauppatieteitä lukemaan, siihen kaupunkiin, johon eniten halusin, Turkuun. Voi sitä helpotuksen ja hyvän olon määrää, kun postiluukusta kilahti kirje, jonka sisältö oli myönteinen. Samalla ovet avautuivat juuri sinne, minne halusin ja samalla tiesin etäsuhteen päättyvän, sillä pääsin muuttamaan edellisestä opiskelukaupungista Lappeenrannasta Turkuun Danielin luo.
Miltä tuntui saada opiskelupaikka Turun yliopiston kauppatieteelliseen vuonna 2010?
Se tuntui kertakaikkisen ihanalta. Tuo paikka ei kuitenkaan ollut minun ensimmäinen opiskelupaikka. Vuonna 2008 olin saanut paikan Tampereen teknilliseen yliopistoon materiaalitekniikan linjalle, sillä kirjoitin ylioppilaskirjoitusten kemiasta riittävän hyvän arvosanan. Diplomi-insinöörin ura ei ollut kuitenkaan minua varten, joten päätin alkaa veljeni kanssa lukea kauppatieteellisen yhteishakuun.
Kevään 2009 istuimme veljeni kanssa samalla valmennuskurssilla. Päntättiin kansantaloustieteen Taloustiedon oppikirjaa, talousmatematiikkaa, johtamisoppeja, laskentatoimen kaavoja, kirjanpitoa, markkinoinnin taktiikoita ja strategioita ja mitä vielä. En edes enää kovin hyvin muista, mutta pääsykoekirjoja oli yhteensä neljä. Matematiikan kaavat ja todennäköisyyslaskentakin tuntuivat sujuvan jo melkoisen hyvin. Loppukeväästä osasin kaikki kirjat lähes ulkoa, vaikka näin jälkeenpäin ymmärtää, etten kyllä sisäistänyt silloin läheskään kaikkea.
Veljeni laittoi ensimmäiseksi hakukohteeksi Tampereen yliopiston, minä klikkasin rastin Turun yliopiston kohdalle. Toisena vaihtoehtona minulla oli Lappeenranta.
Pääsykokeisiin lukeminen palkittiin
Veljelläni pisteet riittivät ensimmäiseen hakukohteeseen Tampereelle, minulla pisteet oikeuttivat opiskelemaan kauppatieteitä Lappeenrantaan. Sinä kesänä 2009 aloitimme kuitenkin seurustella Danielin kanssa, hän sai samana keväänä opiskelupaikan Åbo Akademistä Turusta. Näin ollen päädyimme opiskelemaan eri puolille Suomea, lähes 400 kilometrin etäisyydelle toisistamme. Siitä alkoi kaukosuhde ja opiskelut.
Seuraavan vuoden elimme reppuselkäelämää matkaten lähes joka viikonloppu jommankumman luo, minä Turkuun tai mieheni Lappeenrantaan. Se oli omalla tavallaan hienoa aikaa, opiskeluelämä hauskaa ja mukaansa tempaavaa, mutta samalla oli myös tosi kuluttavaa reissata joka viikonloppu poikaystävän luo. Viikonloput menivät aina reissatessa ja sunnuntaina iltapäivällä alkoi alakulo hiipiä mieleen, kun tiesi, että pian pitää sanoa heipat rakkaalle ja istua junaan tunneiksi.
Tuon vuoden aikana puntaroimme tulevaisuutta. Jatketaanko näin, jatkuuko meidän yhteinen matka ylipäätään? Tunsin sisimmässäni, että tähän kannattaa panostaa, joten aloitin hakea uudelleen Turun yliopistoon. Danielilla ei ollut mahdollisuutta vaihtaa ruotsinkielisestä yliopistosta oikein muualle Suomeen.
Siitä alkoi toinen pääsykoekevät, ja samaan aikaan suoritin 80 opintopistettä Lappeenrannan kauppiksessa, sillä halusin edetä siellä, jos ovet eivät avautuisikaan Turkuun. Se oli sellaista duunia ja sijoittamisen näkökulmasta riskien hajauttamista yhtä aikaa.
Kauppatieteellisen pääsykoekirjat uudelleen auki
Luin kuin hullu loppukevään 2010, pänttäsin ja nyt jälkeenpäin voin sanoa, että ne muutamat kuukaudet menivät kyllä aika sumussa ja stressissä. Vaakakupissa oli etäsuhteen jatkuminen tai sitten Turkuun muuttaminen, kamppailin tavallaan vähän erilaisista syistä uudesta opiskelupaikasta.
Kauppatieteiden pääsykokeet ovat siitä raaka laji, että siellä testataan niin pikkutarkkaa osaamista, ulkoa osaamista ja sitä, kuka on jaksanut päntätä kaikki pääsykoekirjat parhaiten. Vääristä vastauksista tulee miinuspisteitä, joten ei kannattanut vastata, jos ei ollut ihan varma. Talousmatematiikka oli tavallaan ainoa, jossa oikean vastauksen saattoi laskea, sitä ei tarvinnut muistaa ulkoa.
Edellinen pääsykoekevät oli onneksi opettanut paljon ja osasin hyvin lukutaktiikan, aikatauluttamisen ja oman lukutyylini. Vaikka itse sanonkin, olin harjaantunut aika hyväksi pääsykoelukijaksi.
Hyväksytty opiskelemaan kauppatieteitä Turkuun
Lopulta se päivä koitti, kun hyväksymiskirje tipahti postiluukusta. Toistamiseen. Siinä luki: Hyväksytty opiskelemaan kauppatieteitä Turun kauppakorkeakoulun maisteriohjelmaan. Nykyään sama laitos Turun kauppakorkea kantaa uutta nimeä: Turun yliopiston kauppatieteellinen tiedekunta. Muistan, kuinka pari kyyneltäkin tirahti poskelle, sillä suhteellisen iso kivi tipahti tuona hetkenä rinnaltani. Samalla elämän pari muutakin isoa asiaa ratkesivat parhain päin. Olo oli onnellinen, iloinen ja äärimmäisen helpottunut. Sen muistan kuin eilisen.
Seuraavana päivänä järjestelin jo muuttoa Turkuun ja uutta elämää samassa kaupungissa nykyisen mieheni kanssa. Se kesä oli kaikin puolin tosi keveä ja hyväntuulinen, senkin muistan. Samalla kuitenkin oli hyvästeltävä kaikki opiskelukaverit, joihin olin tutustunut Lappeenrannassa viettämäni vuoden aikana. Turkuun muutin jälleen kaiken uuden keskelle, mutta sekin on varmasti opettanut minua paljon näinä vuosina.
Tänä päivänä olen kiitollinen mukavista opiskeluvuosista, kaikista kiinnostavista luennoista yliopiston penkeillä, kivoista vuosista Turussa ja yhdestä Lappeenrannassa sekä kaikista ihmisistä, joita on mahtunut tämän matkan varrelle. Olen kiitollinen myös Danielista, joka oli silloin poikaystäväni, nykyään aviomieheni ja meidän tyttären ihana isä.
Kauppatieteiden maisteriksi ja ekonomiksi valmistuin kesällä 2014, joten siitäkin on jo ehtinyt kulua neljä kokonaista vuotta.
Oi aikoja!
Onnea kaikille niille, jotka ovat viime viikkoina saaneet tai tulevat lähiaikoina saamaan opiskelupaikan. Opiskeluaika on hieno elämänvaihe! Nauttikaa siitä. :)
-Hilla
Tekstin kuvat meidän viime talven Uuden-Seelannin matkalta. :)
Mitä tykkäsit opiskella Lappeenrannassa? 😊
Heippa Virpi, nyt vasta ennätin vastaamaan. Tykkäsin vuodesta Lappeenrannassa, mutta Turussa viihdyin paremmin. Monestakin syystä. Lappeenrannassa kampus on tiivis ja moni asuu Skinnarilassa. Kavereita ihan naapurissa ja tehtiin paljon asioita yhdessä. Mutta moni oli tullut pääkaupunkiseudulta Lappeenrantaan opiskelemaan ja lähtivät aina viikonlopuksi pois, kuten minäkin. Koska ei viikonloppuisin siellä ollut niin paljon tekemistä. Varsinkin kun moni lähti pois… Turussa oli sitten taas isomman kaupungin edut, opiskelijat viihtyivät viikonloputkin siellä ja harrastus- sekä liikuntamahdollisuudet olivat ainakin minulle paremmat. Ja olihan siellä oma kultakin.<3 :) Puolensa ja puolensa, mutta mulle Turku sopi paremmin. Oletko itse lähdössä sinne opiskelemaan? Tai kenties opiskellut?
Itse opiskelu ei sen suuremmin eronnut. Opinnot, kaverit ja luennot olivat oikein priimaa Lappeenrannassa. :)
Heippa! Saako kysyä miksei di-opinnot kiinnostaneet? Onko kauppatieteellisen ja di-opintojen välillä paljon yhteistä yleisesti? (Taitaa riippua pääaineesta? :) ) Sulla on kiva blogi, jatka samaan malliin! :)
Saa kysyä. :D Ovathan ne tosi erilaiset koulutukset. DI opinnoissa mulla olisi ollut paljon aluksi kemiaa, fysiikka ja matematiikkaa. Mutta mä olen aina ollut enemmän lukija- kuin laskijatyyppi. Ihan sellainen iso ero jo. Ja mua on aina kiinnostanut viestinnän ja markkkinoinnin asiat ja kauppiksessa pääsin niihin suuntautumaan. Luin mtyös talousmaantiedettä ja yritysjuridiikkaa sivuaineet. Ja pakko vielä sanoa, opiskelijatkin on aika erilaisia kauppiksessa ja di-puolella. Koin sopivani paremmin kauppisjoukkoon, yhtään yleistämättä. ;) :D Mutta pääaine vaikuttaa kyllä tosi paljon, välillä mietin, että olisi ihana palata koulunpenkille ja lukea lisää jotain sellaista ainetta, joka jäi vähälle opintojen aikana. Ja kiitos, kiva kuulla! Mä jatkan. :)
Opiskelen kolmatta vuotta Lappeenrannassa. Ja juuri niinkuin sanoit, monet lähtevät vkl pois ja varsinkin näin kesäsin täällä on hiljaista. Olisi kyllä kiva kokea isommassakin kaupungissa opiskelu😃
Kyllä, juuri samanlaiset kokemukset. :) Ihanaa kesää sinne joka tapauksessa! Keskustahan on ihana kesällä. <3
Hihi! Vieläkin hauskaa, miten nää meidän opiskelureirit meni ristiin. Myös sen puolesta, että mä viihdyin paremmin Lappeenrannassa, vaikka Turku ihana onkin. Syyt toki olivat hyvin erilaisia, mutta hassua silti. Ps. Vuonna 2009 pääsykoekirjoja oli 5 eikä vuonna 2010 ollut talousmatikkaa ollenkaan. Itsekin molempina vuosina pyrkineenä muistan, koska matikan pois jäänti otti pannuun. :D
Haha. On kyllä hauskaa. Ja totta, niinhän se menikin. Sä muistat paremmin vielä noi yksityiskohdat. Silloin ei tosiaan enää ollutkaan matikkaa. Ja juu, mulla oli vähän eri syyt kaupungin vaihdolle. 😍😅