Edellisviikolla pari bloggaajaa kertoivat mielipiteitään kehopositiivisuudesta tai sen puutteesta – en nosta heitä tässä sen enempää esiin, mutta keskustelu polveili siis kehopositiivisuuden ympärillä ja äityi jopa pienimuotoiseksi sanaharkaksi. Tämä minun teksti ei ole vastine tai jatkoa heidän teksteilleen, mutta tuo keskustelu laittoi minut miettimään viime viikolla hyvinvointia, kehollisuuttamme, ihmiskehon painoa, sen hyväksyntää sekä omaa ajatusmaailmaani asian suhteen näin bloggaajana. Kirjoittelen niitä aatoksia tässä tekstissä auki.
Ensinnäkin. Haluan tässä heti ensimmäiseksi sanoa sen, että blogissani yhtenä kärkenä on hyvä ja onnellinen olo, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun annan smoothie-vinkin tai ohjeen raikkaaseen kesäsalaattiin, en anna sitä missään määrin laihdutusmielessä vaan yksinkertaisesti siksi, että vaikkapa vitamiinipitoinen smoothie maistuu aamupalaleipien kanssa super hyvältä. Siitä tulee hyvä olo!
Toiseksi. Kun annan vinkkiä hyvään porrastreeniin tai kerron käyneeni juoksulenkillä, en taaskaan kirjoita siitä siinä mielessä, että sillä olisi mitään tekemistä painon kanssa. Mun porrastreenejä voi tehdä ihan jokainen painoon katsomatta. Tärkeintä on, että sen jälkeen tulee hyvä ja energinen olo – että treeni edistää hyvinvointia. Porrastreenin ei tarvitse vähentää keneltäkään grammaakaan elopainoa. MUTTA ei sekään väärin ole, jos jonkun housut muuttuu treenin myötä väljemmiksi ja olo kevenee fyysisesti. Myös painonpudotus voi jollain olla tavoitteena, ja sitä tavoitetta treenit tukevat mainiosti. Mahtavaa sekin! Kaiken takana on edelleenkin hyvä olo.
Tuossa parin bloggaajan välisessä väännössä puhuttiin moneen otteeseen kehopositiivisuuden termeistä, ja kuka niitä saa käyttää. Tämä kohta meinasi minulta mennä yli hilseen, sorry vaan. Sillä mun mielestä kukaan ei voi omia mitään sanaa tuolla tavoin käyttöönsä.
Haluan blogini kautta antaa ääneni kehopositiivisuudelle ja vartalopositiivisuudelle – ajatuksella, että kaikki ovat arvokkaita sellaisena kuin ovat. Mutta luulenpa, että sille on keksittävä pian uusi termi, koska tämän toisen bloggaajan mukaan: ”#bodypositive on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti ja aika harva nykyään edes tietää mitä se on alunperin tarkoittanut.” Oi mutsi mutsi. Jonkun mielestä en ehkä edes ”normaalipainoisena” saisi tästä aiheesta kirjoittaa. Koska helppohan sun…
Nähdäkseni myös minä käytän tätä bodypositive-sanaa nyt väärin (jos niin voi ylipäätään edes tehdä), joten korvataanpa se vaikka uudella lausahduksella: arvokas juuri tuollaisena!
Nyt voin jatkaa uudella termillä, ilman että menisi täysin metsään. #arvokasjuurituollaisena
Onni asuu onnellisessa kropassa
Jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on ja jokainen tekee elämässään valintojaan oman hyvinvointinsa mukaan: mikä sitten tuo kenellekin hyvinvointia. Minulle osa hyvinvointia on terveellinen ja monipuolinen ruoka, herkuttelu, liikunta, treeni, oleminen, lepo, uni, aktiivinen elämä sekä tyytyväinen olo omassa kehossani – näiden keskinäinen tasapaino siinä määrin kuin se on mahdollista.
Edellä mainitut asiat antavat hyvää oloa ja siksi tuon niitä asioita blogissani esille. En siksi, että ne olisivat joitain piilotettuja laihdutusvinkkejä, joista pitäisi kenenkään mieltänsä pahoittaa.
Mun mielestä on tärkeää, että tuntee itsensä onnelliseksi ja hyväksi missä tahansa kropassa. Siksi sanat laiha, lihava, laihduttaminen ja lihominen voisi heittää sanoina romukoppaan. Niissä on jotenkin negatiivisesti sävyttynyt kaiku. Laiha ja lihava ovat enemmänkin haukkumasanoja ja siksi jotenkin ihmettelen, miksi hyvinvointimaailmassakin niitä sanoja edelleen niin paljon viljellään. Oikeastaan on vain paino ja sen hallinta sellaisena kuin itselleen parhaaksi näkee.
Jokainen keho on arvokas ja ainutlaatuinen
Jokainen saa olla siinä painossa, jossa itse parhaiten viihtyy, mutta hyvinvointivalmentajana olen myös kuullut useamman kerran niitä tarinoita, joissa ihminen kertoo painon putoamisen jälkeen olonsa ja vointinsa parantuneen niin henkisesti kuin fyysisesti. Ihminen kertoo jälkeenpäin, miten paljon olo oikeasti helpottui, kun ei todellisuudessa viihtynyt aikaisemmassa kropassaan ja paino oli fyysisestikin raskasta kantaa arkisissa askareissa. Ja vasta sitten uskalsi sen kunnolla sanoa ääneen.
Sitä muutostakin saa siis toivoa ja sen eteen saa tehdä töitä, jos kokee, ettei omassa kehossa ole sellaisenaan hyvä olla. Se ei kuitenkaan poista faktaa, etä jokainen keho on arvokas ja ainutlaatuinen. Sitä varten on myös ammattilaisia, jotka osaavat auttaa, jos paino vaivaa. Yhtä lailla joku toinen voi toivoa hieman lisämassaa hentoon kroppaansa, joku toinen kamppailee alipainon kanssa. Myös silloin olo paranee, kun kehon paino muuttuu toiseen suuntaan.
Miten näistä asioista voisikin puhua ilman tunnelatauksia tai turhia somemaailman hashtageja ja aatteita, jotka asettelevat asioita ihan turhaan vastakkain tai paremmuuskorokkeille? Tai ilman ajatusta siitä, että joku toinen käyttää jotain termiä väärässä paikassa tai väärällä tavalla. Tai että mielipiteillä tirvaistaan toista kuonoon, sanomalla, että helppohan sinun laihan valkoisen naisen on huudella kun et tiedä lihavuudesta mitään. Sellainen ei ole missään määrin hyvän maun mukaista keskustelua, ainakaan minun mielestäni.
Jos aidosti halutaan olla kehopositiivisia ja hyväksyviä, niin sitä ei vaan millään tavoin edistä se, että asettaa asioita vastakkain. Sellainen ei loppujen lopuksi johda yhtään mihinkään.
Sen sijaan keskiöön pitäisi laittaa ihmisen onnellisuus ja hyvinvointi, ja tarkastella sitä ja sen muutoksia. Joku voi paremmin isommassa kehossa, joku voi paremmin pienemmässä kehossa. Loppujen lopuksi vain sillä omalla onnellisuudella on väliä! Että viihtyy omassa nahassaan.
Juoksin eilen vähissä vaatteissa, koska helle. Ajattelin ensin, ettei tällaiset kuvat sopisi tähän tekstiin, mutta sitten muutin mieleni. Nehän sopivat.
Rauhaa ja rakkautta sekä pieni määrä mielipidettä. <3
#arvokasjuurituollaisena
-Hilla
Loistava teksti! 💛
Juu, tähän aiheeseen oli tällä kertaa tartuttava. :)
Tosi hyvin kirjoitettu!! 😃
Moikka Elsa,
Ja kiitos kommentistasi. Tämä selvensi asiaa ja toi sinun ajatustasi paremmin esille. Blogissasi ehkä eniten harmitti se, että kehopositiivisena sanoit ”etuoikeutettuja” laihoiksi valkoisiksi naisiksi. Vaikka se kuinka kuuluisi aatteen ajatuksiin puhua toisesta väestönosasta tuolla ajatuksella, niin minusta se on aikamoista vastakkain laittamista. :) Se sai eniten karvani pystyyn.
Mutta kiitokset tästä, ja laitoin tuon lainatun lauseen perään nyt linkin, joka ohjaa blogiisi ja kyseiseen tekstiin.
Aurinkoista kesää! :)
:)
Moi Hilla!
Sä et tainnut ymmärtää tekstiäni ihan oikein :) Syy, miksi kirjoitin termeistä ja liikkeen historiasta johtuu siitä, että kehpositiivisuusliikkeen historia on lihavuusaktivismissa ja siinä, että KAIKENLAISTEN vartaloiden tulisi olla samanarvoisia, jokaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus näkyä. Ja siksi ”kehopositiivisuus on mennyt liian pitkälle” tyyppiset lausunnot ovat huonoja: kaikki vartalot eivät ole yleisesti samanarvoisia ja esimerkiksi lihavilla, värillisillä, ikääntyneillä tai vammaisilla vartaloilla ei ole yleisesti sama arvo esimerkiksi mediassa ja puheissamme, mitä ns. normaalilla vartalolla. Näihin vartaloihin liitetään eriliaisia negatiivisia mielleyhtymiä, kuten sairaus, heikkous, epäonnistuminen yms. Kehopositiivisuudesta ei siis voi poistaa lihavuuden hyväksyntää ja näkymistä terveyteen vetoamalla, se on aatteen YDIN.
Kuka tahansa voi käyttää kehopositiivisuustermiä, mutta on KENEN TAHANSA väärin käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa ilman kontekstia historiaan. Kehopositiivisuussanalla on merkitys, joka on monesti irroitettu pois merkityksestään tarkoittamaan yleistä itsensä hyväksymistä, johon nyky-yhteiskunnassa liittyy laihdutuspakko. Laihdutuspakko, toisten vartaloiden arvottaminen (edes terveyteen vedoten) ei ole kehopositiivisuutta ja tämä oli se juttu, mistä polemiikki syntyi. Jos Anna olisi kirjoittanut yleisesti, että lihavien ihmisten tulisi laihduttaa, se ei olisi herättänyt samanlaista närää, koska sitähän me kuullaan päivittäin. Mutta kehopositiivisuuden määrittely omiin tarkoituksiin ei vain ole oikein.
Toivottavasti tämä selvensi hieman :) Kyse ei siis ole siitä, etteikö kehopositiivinen saisi laihduttaa tai urheilla (saa kyllä), vaan siitä ettei siihen termiin voi liittää velvollisuutta tai tulla määrittämään termiä uudelleen, varsinkaan etuoikeutetusta asemasta (eli ei marginalisoidusta vartalosta käsin).
Tämä ei tarkoita sitä etteikö kehopositiivinen ihminen osaisi mennä lenkille tai syödä terveellisesti. Tai saisi niin tehdä. Tiivistetysti: jos susta KAIKKI vartalot ovat yhtä arvokkaita ja saavat näkyä ilman velvollisuutta muuttua, olet kehopositiivinen. Näihin vartaloihin kuuluu myös se 250 kiloinen liikkumaton vartalo tai sairas vartalo.
Tässä muutama muu viime viikon postausta aiheesta
http://www.lily.fi/blogit/nettasays/lihavuusaktivismista-kehopositiivisuuteen
https://www.youtube.com/watch?v=WFsaozYGH5s
Hyvää kesää!
Ps. Jatkossa, jos otat suoria lainauksia blogistani, niin muistathan silloin linkata osoitteeseen, mistä lainaus on :)
Lisään vielä sen verran, että termeihin liittyen tämä mungokeissi ǘoisi olla verrattuna siihen, että sanottasiin ” feminismi on tosi hyvä juttu ja olen feministi, mutta oikeastaan olisi parempi että miehet saisivat suurempaa palkkaa”. Se ajatus vain ei kuulu feminismiin, ja vaikka kehopositiivisuus saattaa kuulostaa vain kivalle hyväksyvälle sananparrelle, sillä on ihan yhtälainen merkitys kuin feminismillä tai millä tahansa muulla poliittisella liikkeellä/aatteella. On, vaikka suurin osa ihmisistä ei sitä tietäisi tai haluaisi sitä hyväksyä.
Huh, kannattaakohan minun kommentoida lainkaan, jos Elsan blogiteksti (johon löysin Hillan blogin kautta) meni osin yli hilseeni ja jätti hämmentyneeksi? :) Ymmärsinkö väärin, vai kuuluuko bodypositive-aatteeseen vartaloiden (ja ihmisen muiden ominaisuuksien) kategorisointi niin, että hoikka, valkoihoinen heteronainen on automaattisesti kehopositiivisuus-näkökulmasta katsottuna etuoikeutettu, riippumatta lukuisista muista (myös fyysisistä) ominaisuuksistaan?
Jos näin on, on allekirjoittanut hyvin etuoikeutettu, ja samalla kuitenkin sitä marginaaliryhmää, joka kai (?) termiä saisi käyttää. Vakava sairaus ja siitä aiheutuneet toimenpiteet joitain vuosia sitten ovat jättäneet pysyviä ja näkyviä jälkiä kehoon, ja tilapäisesti heittivät aikoinaan kropan myös sen verran pahasti alipainon puolelle että ikäviä ja ilkeitäkin kommentteja ulkonäöstä sai kuulla kaiken aikaa. Paino on onneksi normalisoitunut hyvän ruokavalion ja treenin ansiosta (ja käytän tässä sanaa ”onneksi” ensisijaisesti terveyteni näkökulmasta), eli ne ovat siis tuoneet meikäläisen arpineen ja terveysriskeineen tähän etuoikeutettuun hoikkien ryhmään. Eli mitä tässä uskoakseni ajan takaa – eikö ole kovin yksinkertaistettua kategorioida etuoikeutetuksi nk. ihannepainoisia ja kertoa, minkä painoisille jokin käsite kuuluu tai ei kuulu? Terveys, paino tai kehonkuva eivät ole staattisia, vaan olemme kulloinkin jollakin kohtaa janaa. Emme läheskään aina onnistu täysin tarkasti pelkän kehonpainon/-koostumuksen tai ulkoisen habituksen perusteella arvioimaan, missä lokerossa kanssaeläjämme puolestaan ovat, miksi siis pyrkiä siihen.
Jos käsitin blogin pointin ihan päin mäntyä niin kuulen kernaasti, jotta ymmärrys kasvaa!
Hyviä pohdintoja! Erittäin hyviä. 👌💕
Tää kohta oli erityisen hyvä tässä tekstissä!
”Mun mielestä on tärkeää, että tuntee itsensä onnelliseksi ja hyväksi missä tahansa kropassa. Siksi sanat laiha, lihava, laihduttaminen ja lihominen voisi heittää sanoina romukoppaan. Niissä on jotenkin negatiivisesti sävyttynyt kaiku. Laiha ja lihava ovat enemmänkin haukkumasanoja ja siksi jotenkin ihmettelen, miksi hyvinvointimaailmassakin niitä sanoja edelleen niin paljon viljellään. Oikeastaan on vain paino ja sen hallinta sellaisena kuin itselleen parhaaksi näkee.”
Ja paino oli se sitten vähän tai paljon ei ole verrannollinen ihmisen onnellisuuteen, sekin on varmasti tärkeä seikka. Oma hyvä olo on just se juttu. <3
Paino ei todellakaan ole verrannollinen ihmisen onnellisuuteen. Sen määrittelee täysin muut seikat. ☺️💕👌