Olemme parhaillaan taittamassa kuuden tunnin kotimatkaa Pohjanmaalta takaisin kotiin Kirkkonummelle. Viime viikonloppuna ajoimme saman setin, joten takapuolessa alkaa tuntua.
Eilen saimme olla juhlimassa ystävien tärkeää päivää. Kauniita elokuisia häitä merenrannalla.
Paljon kauniita puheita, viisaita sanoja avioparille ja kaikille kuuntelijoille.
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka puhuvat juhlissa uusia ajatuksia antaen, jakaen elämänkokemuksia, puhuen hauskasti, liikuttavasti tai kauniisti. Muistellen menneitä, peilaten nykyhetkeen. Se antaa syvyyttä ja tuo arvokkuutta juhlaan. Eilen sain kuulla taas monta sellaista puhetta. Nauraa ja herkistyä.
Morsiamen isän puheen loppu jäi mieleeni. Se meni jotakuinkin näin. Kaikki päivät eivät ole onnellisia ja hyviä, mutta jos edes yli puolet ovat, voi jo todeta onnistuneensa elämässä. Ja niinhän se on.
Toisessa puheessa todettiin, että elämä on vähän kuin polkupyörällä ajamista. Tasapaino pysyy yllä, kun ei lopeta polkemista. Ja siinäkin on jujua. Ei tarvitse kovaa vauhtia polkea, mutta kokonaankaan ei kannata luovuttaa. Oli tilanne mikä hyvänsä.
Eräs puhuja muistutti oman ajan tärkeydestä, vaikka pariskuntana yhdessä kuljetaankin. Kun välillä ottaa yhteiseltä polulta oman hajonnan, antaa se tilaa omille ajatuksille ja uutta perspektiiviä asioihin. Sitäkin tarvitaan. En voisi olla asiasta enempää yhtä mieltä. Vaikka yhdessä mennäänkin, on välillä oma aika tosi tärkeää. Omat kaverit, omat harrastukset, oma aika lenkkipolulla, oma hetki funtsia juttuja.
Häiden hauskimman puheen piti mun mielestä nuori mies, joka oli asunut sulhasen kanssa useamman vuoden samassa kämpässä opiskeluvuosien aikana. Siitä puheesta muistin taas sen, kuinka hyvin ihmistä oppiikaan tuntemaan, kun asuu hänen kanssaan saman katon alla. Saman katon alla tulee kaikki puolet esiin, niin hyvässä kuin vähän huonommassakin. Ihmimillistä, mutta siksi niin mielenkiintoista.
Jos haluat oppia tuntemaan jonkun ystäväsi paremmin, lähde hänen kanssaan viikoksi mökkeilemään tai telttailemaan. Väitän, että tuon viikon jälkeen tunnet hänet monin verroin paremmin.
Hääpäivä päättyi vaaleanpunaiseen juhlataivaaseen juuri ennen puoltayötä, kun aurinko laski taivaanrantaan.
-Hilla