On aika toisen kirjoituksen, joka on osa #aitohyvinvointi-kampanjaa. Tällä kertaa kirjoitan voimavaroista, joita meillä on. Jossain elämäntilanteessa enemmän, jossain vähemmän. Ainakin itse ajattelen, ettei voimavarat ole mitenkään vakio määre. Voimavaramme linkittyvät kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Voimavarojen määrä vaihtelee arjen kiireiden ja eri elämänvaiheiden mukaan. Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee, miten hyvin osaa kuulostella itseään ja ottaa kehon ja mielen viestit vastaan ja kuunnella niitä. Itseltään voi kysyä: osaanko suhteuttaa vaatimukseni tämän hetken voimavaroihini?

Suhteuta vaatimuksesi tämän hetken voimavaroihisi

Seuraavaksi aion verrata voimavarojamme kakkuun. Kakkuun, josta leikkaamme paloja sen mukaan, mihin energiaa kulutamme. Kovassa menossa kakku hupenee, mutta vapaa-ajalla palautuessa on taas aikaa leipoa kakkua lisää.

Edellisessä #aitohyvinvointi-kampiksen tekstissä kirjoitin siitä, miten keho ja mieli tottuvat – niin hyvään kuin huonoon. Tekstissä kuvasin tilannetta, jossa työ vei suurimman osan voimavaroista mukanaan. Myös kiva ja innostava työ voi viedä liikaa voimavaroja, jos kokonaisuutta ei huomioi. Ylikuormittuneessa tilanteessa tuntee lopulta itsensä väsyneeksi, saamattomaksi, ja siihenkin oloon voi tottua.

Omalla kohdallani äidiksi tulo on laittanut voimavarani uudenlaiseen puntariin. Enää en ole vastuussa vain itsestäni, enää en laita ruokaa vain itselleni, enää en pyykkää vain omia pyykkejäni. Elämässä on uusi ihminen, josta olen mieheni kanssa kahdestaan vastuussa joka päivä ja viimeiset kaksi vuotta yöaikaankin on tapahtunut enemmän tai vähemmän.;) Lapseni kanssa vietän nykyään suurimman osan aikaani, luonnollisesti. En ajattele, että lapsi vie voimavarojani, mutta ajattelen, että kokonaisuutta on tarkasteltava uudesta näkökulmasta.

Kuinka monta palaa leikkaat voimavarakakustasi?

No sitten siihen voimavarakakkuun. Ajattele eteesi vaikka sellainen kermainen mansikkakku tai kinuskin ystävänä kinuskikakku.

Jos ajattelen omat voimavarani isoksi kakuksi, jonka ennen viipaloin harrastuksille, ystäville, töille, vapaa-ajalle ja parisuhteelle, niin nykyään leikkaan isoimman viipaleen lapselle ja perheellemme. Tuon ison uuden kakkupalan jälkeen en voi olettaa, että harrastuksille, vapaalle vapaa-ajalle ja ystäville jäisi samassa määrin aikaa. On pitänyt suunnitella ja miettiä asioita hieman uudelleen, jotta voimavarakakku ei loppuisi kesken.

Ennen äidiksi tuloa liikuin enemmän kuin nykyään. Liikunta on edelleen iso osa elämääni, enkä koe joutuneeni luopumaan siitä, mutta olen arvottanut sen uudenlaiseen rooliin. Nyt liikunta on minulle kuntoilua ja hyvää mieltä, ei uusien ennätysten takomista tai viikottaisia pitkiä lenkkejä tai joka iltiasia kuntosalikeikkoja. Liikunta ei ole minulle missään määrin pitäisi hommaa, vaan ennen kaikkea ihanaa puuhaa, jota voin tehdä vaunulenkillä myös yhdessä lapseni kanssa. Liikunnan kakkupala on siis pienempi kuin ennen.

On vielä lisättävä, että liikunta on myös elämän osa-alue, joka antaa energiaa takaisinpäin ja hyväkuntoisena jaksan paremmin, mutta aika on silti rajallista. Siksi liikunnan saama kakkupala on pitänyt leikata uuden kokoiseksi, vähän pienemmäksi.

Eri kokoisia kakkupaloja – tämän hetken realiteetit

Myös esimerkiksi ystävien näkeminen ja heille ”käytössä oleva” aika on saanut uuden, vähän pienemmän kokoisen palan voimavarakakusta. Kuulostaa hassulta, mutta niinhän se tavallaan on. Ajatuksen tasolla olisi esimerkiksi ihanaa viikonloppuiltoina nähdä ystäviä ja valvoa heidän kanssaan myöhään rupatellen, mutta käytännössä seuraavana aamuna klo 7 heräävä lapsi tuo realiteetin peliin.

Itse asetan voimavarani siinä määrin korkealle, että näen ystäviä nykyään mieluusti päiväaikaan tai kutsun heitä meille kotiin kyläilemään. Joskus kannan tästä asiasta hieman huonoa omaatuntoa, sillä suuri osa ystävistä ja kavereista on lapsettomia ja elävät siinä määrin (vielä) erilaista elämänvaihetta. Olen näiden kahden viimeisen vuoden aikana joutunut jättämään aika monet kekkerit väliin, mutta se on ollut myös valinta ja osa äidiksi tuloa. Aika ja voimavarat ei riitä kaikkeen. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi ystävyyttä yhtä korkealle kuin ennen, elämä vain on tässä vaiheessa hieman uudenlaista. Tai aika paljonkin.

Myös tämä blogi on yksi kakkupala, joka sekä ottaa että antaa. Myönnän rehellisesti, että vauvavuoden jälkeen taaperoaika ja töihin paluu ovat asettaneet blogin kirjoittamisen uudelle vaakalaudalle. En ole pohtinut blogin lopettamista, mutta olen käynyt itseni kanssa läpi, miten paljon voin käyttää aikaani tämän kanssa. Koen, että olen löytänyt asian kanssa balanssin. Ja tämä blogikin antaa mulle niin paljon, kun saan kirjoittaa ajatuksiani päiväkirjamaisesti tänne. Silti blogi on myös siivu voimavarakakkua.

Kokonaisuus ratkaisee

Oletko koskaan miettinyt omia voimavarojasi kakkuna? Kakku, josta lohkot paloja kulloisiinkin asioihin. Arkipäivinä kakku saattaa huveta aika pieneksi, mutta vapaapäivinä kakkua ehtii taas leipoa lisää ja koristella sen oikeen juhlakuosiin. Palautumiselle jätetty aika ja rento vapaa-aika on sitä aikaa, jolloin kakkua on mahdollista leipoa lisää, isommaksi. Uupuneen ihmisen kakusta on enää viimeiset muruset jäljellä ja niitä palastelemalla koittaa saada vähätkin riittämään.

Kakkuvertaus on mun mielestä osuva konkretisoimaan ihmisen voimavaroja, ja ihan by the way, keksin sen just äsken tätä kirjoittaessa.

Vaikka kakku olisi tosi herkullista, en silti halua koskaan syödä sitä kokonaan loppuun. Niin voi joskus vahingossa käydä, mutta itseään kuulostelemalla ja asioita rehellisesti tarkastelemalla kyllä oppii tuntemaan omia rajojaan ja realiteettejään.

Oletko sinä kokenut hetkiä, jolloin fyysinen tai henkinen väsymys on yllättänyt tai voimavarat ovat hetkellisesti ehtyneet. Miltä sen sijaan tuntuu, kun kakku on juhlakuosissa? Oletko kohdannut tilanteita, joissa olet ymmärtänyt, miten tärkeää onkaan pysähtyä tarkastelemaan, mitkä tämän hetken voimavarat ja realiteetit todellisuudessa ovat? Herääkö ajatuksia, kuulisin niitä mielelläni. :)

Somesta voit seurata muiden hyvinvointisisällöntuottajien tekstejä hashtagilla #aitohyvinvointi ja #hyvinvointisisällöntuottajat

-Hilla

Tässä lisäluettavaa:

Vältä uupuminen – suhteuta vaatimuksesi juuri tämän hetken voimavaroihin. 

Tämän hetken voimavarat ja realiteetit.

Tässä tekstissä Monna pohtii hyvin, miten aika ja voimavarat riittävät ystäville.

Ann&Ann  – Instagram: @annetteevokari @anna_seppanen

Anna-Maria K  – Instagram: @annamariak_wellnesscoach

Aino Mäkelä – Instagram: @makelaino

Endorfiinikoukussa  – Instagram: @endorfiinikoukussa

Coaching Kira – Instagram: @coachingkira

Hilla Stenlund – Instagram: @hillasblog

Lagon Health – Instagram: @lagomhealth

Leeni Viio – Instagram: @leeniviio

Mona´s Daily style – Instagram: @monavisuri

Monna treenaa – Instagram: @monnapursiainen

Naprapaatin vaimo – Instagram: @naprapaatinvaimo

Philia valmennus – Instagram: @philiavalmennus ja @mippivuorikoski

Puhu muru – Instagram: @puhumuru

Rakkaudella Karita – Instagram: @karitatykka

Super fit me  – Instagram: @nanafitofficial

Team Salamavaara – Instagram: @veeramalmivaara

Vastaisku ankeudelle – Instagram: @jenny_vastaiskuankeudelle