Olen kirjoittanut täällä blogissa jonkun verran henkilökohtaiseen talouteen ja raha-asioihin liittyviä tekstejä. Olen viime aikoina nähnyt selkeästi sen, että blogeissa ja somessa henkilökohtaiseen talouteen liittyviä  aiheita nostetaan yleisesti enemmän esiin, mikä on kiva asia. Näitä juttuja lukiessa on tullut monenlaisia ajatuksia mieleeni, joista yksi on muun muassa se, että syvimmiltään taloudellinen tasapaino on osa hyvinvointiamme. On helpompi voida kokonaisvaltaisesti hyvin, jos omaa talouttaan voi suunnitella hieman pidemmälle, budjetissa on tilaa niille yllätyksillekin, eikä jokaista penniä tarvitse venyttää.

Aloin kirjoittaa näistä aiheista, kun olin hoitovapaalla pienen lapsen kanssa ja rahaa oli huomattavasti vähemmän kuin työssäkäyvänä. Olen elänyt myös opiskeluaikana melko tiukkoja aikoja taloudellisesti (kuten opiskeluaikaan usein kuuluukin) ja nekin ovat opettaneet monenlaista. Taloudellinen vakaus on saanut silti uudenlaisen ulottuvuuden sen jälkeen, kun on ottanut pankilta asuntolainan ja saanut lapsen. Nekin toivat uutta perspektiiviä siihen, miten talouttaan suunnittelee ja rahojaan käyttää. Kun on vastuussa itsensä lisäksi muillekin ja muistakin.

Raha-asiat ovat henkilökohtaisia ja siksi myös osittain tabuja tai ainakin aiheita, joista ei suureen ääneen puhuta. Et ehkä kovinkaan mielelläsi kahvipöydässä kerro vierustovereillesi tarkkaa palkkaasi tai pankkitilin tämän hetkistä saldoasi. Ne ovat asioita, jotka halutaan mielellään pitää omana tietona. Oli tili sitten pulleampi tai laihempi.

Vaikkei henkilökohtainen talous kuulukaan sääaiheiden rinnalla kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi, vaikuttaa se silti meidän jokaisen elämään, jollain tavoin. Me jokainen tarvitsemme kodin jossa asua, vaatteet päällemme ja ruokaa pöytään. Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen talous hoidettavanamme, vaikkemme aiheesta ääneen niin paljoa puhukaan. Kaikkien meidän täytyy ja kaikki me saamme suunnitella omaa talouttamme. Käyttäisin mieluummin tuota toista sanamuotoa: saamme suunnitella. Musta se on aika inspiroivaakin.

Joku on joskus kait sanonut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämänkin asian kohdalla tuossa sananparressa on ainakin osittain perää. Olen myös joskus sanonut, että vakaa olo taloudesta tuo itselleni turvallisuuden tunnetta sekä naisena myös tiettyä itsenäisyyttää. Siinäkin mielessä oli herättävä kokemus olla lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, kun ei itse pystynytkään osallistumaan kuluihin ja kustannuksiin yhtälailla kuin aikaisemmin.

Työ on suurin yksittäinen väline, jolla voimme vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseemme. Jos nyt puhumme isosta massasta ilman onnistuneita sijoituksia, mahdollisia perintöjä tai lottovoittoja. Työllä ja omilla kulutustottumuksillamme voimme helpoiten vaikuttaa siihen, miltä pankkitilimme tai varallisuutemme näyttää. Raha ei voi tietänkään olla ainoa motivaattori työn teolle, mutta ymmärrän hyvin, miksi palkka on myös tärkeä motivaattori työlle. Määritteleehän se monta muuta asiaa sen jälkeen elämässämme. Ja klisee: kukaan ei tule onnelliseksi pelkästä rahasta, mutta ilmankaan on vaikea pärjätä.

Hyvinvoinnin osa-alueiksi listataan useimmiten: ravinto, lepo, mielen hyvinvointi, liikunta sekä sosiaaliset suhteet. Tuohon listaan voisin ihan hyvin lisätä vielä taloudellisen hyvinvoinnin. Se on vahvasti sidoksissa tuohon mielen hyvinvointiin, välillisesti, mutta nykyajan maailmassa myös taloudellisella tasapainolla on paikkansa hyvinvoinnin tekijänä. Varsinkin aikana, jolloin esimerkiksi pikavippejä ottavien määrät ovat räjähdysmäisesti kasvaneet ja taloudelliset erot kasvavat isommiksi. Myös syrjäytyminen voi jossain tilanteissa olla ainakin välillisesti seurausta työttömyydestä ja sitä kautta taloudellisista vaikeuksista. Hyvinvoinnilla ja raha-asioillakin on yhteys.

Loppuun haluan sanoa vielä muutaman sanan väärinkäsityksen välttämiseksi. Käsittelenhän parhaillaan tunteitakin herättävää aihetta. Tässä ilmastoraportin jälkimainingeissa en siis tarkoita, että rahaa pitäisi olla paljon kuluttamiseen tai että paksu pankkitili tekisi yhtään ketään sen onnellisemmaksi. En en. Tutkimustiedon valossakin rahan määrä tekee onnelliseksi vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen rahan määrä menettää onnellisuuden näkökulmasta merkityksensä.

Tarkoitan sen sijaan sitä, että riittävän hyvä taloudellinen tilanne ja tunne siitä, että oma talous on hallinnassa, ymmärtää sitä ja osaa hieman ennustaa tulevaa, ovat osa hyvinvointiamme. Ja siksi tästä aiheestakin pitäisi vähän enemmän puhua. Puhummehan nykyään treenistä, ravinnosta, palautumisesta, miksi siihen listaan ei voisi lisätä myös tietoisen kuluttamisen ja oman taloudellisen hyvinvoinnin. Siksi tämänkin kirjoitin. :)

Vai mitä te olette aiheesta mieltä? Onko raha-asioilla vaikutusta missään määrin sinun hyvinvointiisi, edes välillisesti?

-Hilla