Voin rehellisesti sanoa, että olin ennen joulua loman tarpeessa! Kaipasin breikkiä, kaipasin hetken hengähdystaukoa. Kaipasin aamuja, jolloin ei tarvinnut herätä kello 6 herätyskelloon. Kaipasin joutilaisuutta ja tyhjää to do -listaa. Niitä kaikkia kaipasin ja samalla tsemppasin itseäni joulukuun pari viimeistä viikkoa vähän normaalia enemmän. Kuin loppusuoran kaarteessa konsanaan.

Näin jälkeenpäin en ihmettele, mistä tuo joulukuun väsymys loppu viimein kumpusi. Oli tottakai kaamosta ja oli menoa, mutta suurin syy oli se, että tein koko kesän ja syksyn noin 6 päiväistä työviikkoa. Maanantaista perjantaihin kävin päivätöissä, iltaisin ja lauantaisin kirjoitin, valokuvasin tai sovin yhteistöitä blogiin ja pyöritin yritykseni kirjanpitoa. Siihen lisäksi urheilin ja hoidin mieheni kanssa arki- ja päiväkotikuviota.

Kyllä sitä menoa hyvin jaksoi jonkun aikaa, mutta tiesin, ettei se ollut kestävä ratkaisu. Sellainen kuusipäiväinen viikko ja olo, että koko ajan oli jokin homma rästissä tai ainakin seuraavana to do -listalla.

Jotain olisi muutettava paletissa tai ajaisin itseni tylsäksi ja tympeäksi ihmisraunioksi, joka ei enää tuntisi iloa mitään kohtaan, tiuskisi lapselleen ja miehelleen, vaikka kaikki tekeminen olikin mukavaa. Liikaan mukavaankin voi väsyä. Koska liika on liikaa.

Ja sitten muutin asioita. 

Joskus asioiden muuttuminen vaatii muutoksia

Osittain suurin muutos tuli sillä, ettei määräaikainen työni jatkunut ja päätin olla hakematta uutta palkkatyötä. Päätin, että työllistän itseni yrittäjänä. Samalla työmäärä kertaheitolla pieneni. Se pieneni ja tuntuu nyt sopivalta.

Minulla siis muutokset elämässä ja ihana rentouttava joululoma osuivat hyvin yhteen. Nyt tammikuussa minulla on ollut sellainen olo, että tein hyvän ja oikean valinnan tässä hetkessä, oman hyvinvointini ehdoilla.

Paksumpi palkkapussi on vaihdettu ohuempaan palkkapussiin, mutta aikaa, hyvinvointia ja elämän tasapainoa olen sen sijaan saanut rutkasti takaisin.

Emme me ihmiset ole mitään koneita, vaan tuntevia ja aistivia ihmisiä, joilla on jaksamisen rajat.

Nyt tammikuussa olen lukenut somesta tekstejä, joissa uusi vuosi ei ole käynnistynyt ihan niin energisenä kuin olisi voinut toivoa. Olen lukenut pariltakin bloggaajalta tekstit, joissa kerrottiin syksyn väsymyksen ajaneen yli. Vasta nyt tammikuun alussa, kun kroppakin viimein tajusi, että omat voimavarat on käytetty loppuun. Kroppakin halusi lopulta uupua.

Uuden vuoden alkuun kuuluu tavoitteiden asettamista, tunnetta uudesta alusta ja hyvinvointiin panostamista. Koska onhan tammikuu ja sen pitäisi alkaa tavoitteellisena ja energisenä.

Kaikille tammikuu ja uuden vuoden alku ei kuitenkaan ole yhtä kuin jaksavainen ja energinen olo. Väsymys voi painaa, mieli voi olla maassa. On uupumusta, alakuloa, liiallista stressiä tai elämän kokonaisrasitus vain ajaa onnellisen ihmisen yli.

Homma menee jatkuvaksi kiireeksi ja suorittamiseksi.

Osaatko tunnistaa oman väsymyksen tai uupumuksen?

Sellaisissa kohdissa on hyvä pysähtyä. Katsoa itseään hetki ulkopuolisena ja kuulostella itseään tarkalla korvalla. Miettiä, miltä mennyt vuosi on näyttänyt. Mistä alakulo tai väsymys voisi johtua? Onko ollut liikaa menoa? Liikaa töitä? Liikaa stressiä? Pitäisikö jostain luopua? Mitä voisin itse tehdä?

Miten tilanne voisi muuttua? Mitkä asiat toisivat elämääni enemmän hyvinvointia ja korjaisivat tilannetta?

Kaiken taustalla on kuitenkin yksi ja ainoa ydinkysymys: Osaatko tunnistaa oman väsymyksen tai uupumuksen ennen kuin tilanne kehittyy liian pitkälle?

Totaalisen uupumuksen ennaltaehkäisy olisi niin paljon parempi vaihtoehto, jos vaan on hyvissä ajoin itselleen rehellinen.

Naistenlehdissä, blogeissa ja tv-ohjelmissa haastatellaan ja kerrotaan yleensä selviytymistarinoita siitä, kuinka uupumuksen tilasta on selvitty takaisin pinnalle hengittämään. Minä haluaisin useammin lukea siitä, miten ihminen olisi osannut tunnistaa omat väsymisen merkit jo ennen kuin sinne kuopan pohjalle joudutaan.

Olisi ilahduttavan virkistävää lukea myös niitä lukuisia tarinoita, joissa ihminen on tehnyt elämäänsä muutoksia tai korjausliikkeitä ja siten välttänyt totaalisen uupumuksen ennaltaehkäisevästi.

Tunnista ajoissa ja ennaltaehkäise

Siksi kysynkin nyt sinulta: osaatko tarvittaessa tunnistaa oman väsymyksen tai uupumuksen merkit? Osaatko päästä johtolankoja pitkin vielä väsymyksen synnyinseudulle ja korjata tilannetta? Karsi jostain, jos arki tuntuu liian täydeltä. Myönnä tilanne. Anna itsellesi lepoa, unta, palautumisaikaa. Ole tekemättä yhtään mitään ja panosta asioihin, joiden tekemisestä nautit.

Näissä asioissa kannattaa olla itselleen rehellinen ja nostaa oma, parisuhteen sekä perheen hyvinvointi sinne korkeimmalle jalustalle. Ansaitset sen, koko perhe ansaitsee sen.

Koska ilman mielen ja kehon hyvinvointia ei ole paljon muutakaan.

Voimia, iloa ja valoa tähän alkavaan vuoteen 2019, olitpa juuri nyt väsyneenä tai energisenä! Sitä toivotan ihan jokaiselle lukijalleni sinne ruudun taakse. <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog