Kaupallinen yhteistyö Salpausselän kisojen kanssa.
Kuten Instagram-tarinoistani saatoit viikonlopun aikana nähdä, olimme koko perhe lauantaina Lahden urheilustadionilla seuraamassa Salpausselän kisoja. Valitsimme kisapäiväksi juuri lauantain siitä syystä, että meitä kiinnosti erityisesti sprinttihiihto.
Olen ollut Salppurin kisoissa useampana vuonna aikaisemminkin, mutta miehelleni Danielille tämä oli ensimmäinen kerta. Sain siis myös kuulla kommentteja, miltä tapahtuma tuntui ensikertalaisesta.
Lähdimme kisoihin lauantaina lapsen päiväunien jälkeen. Olimme katsoneet ohjelmasta, että sprinttihiihdot alkoivat kello 14:30, joten saavuimme pelipaikoille juuri sopivasti sprinttihiihtojen finaalien startattua.
Tunnelmaa Salpausselän kisojen katsomossa
Meillä oli liput B-katsomoon urheilustadionin takakaarteeseen, mistä oli hyvät näkymät kentälle, screenille sekä loppusuoran tapahtumiin. Katsomossa liput liehuivat, lehmänkellot kilkattivat ja kannustushuudot raikasivat tuttuun tapaan! Ne ovat juurikin asioita, jotka nostattavat aitoa kisatunnelmaa paikan päällä.
Nykyaikana urheilua on helppo seurata television kautta kotisohvaltakin, mutta onhan se aivan toisenlainen kokemus olla livenä paikan päällä ja katsoa huippu-urheilua aitiopaikalta. Erityisesti Salapusselän kisoissa vauhdikasta sprinttihiihtoa on mielenkiintoista seurata, koska siinä tapahtuu koko ajan ja hiihtäjät näkyvät paljon myös stadionilla. Ja on se maailman kärjen hiihtovauhti vaan omaa luokkaansa, ei sitä televisiosta niin helposti hahmota, mikä se todellinen vauhti onkaan, mutta paikan päällä sen sai kokea ihan omin silmin.
Erityisesti hurrasin omalle suosikilleni Norjan nuorelle sprinttihirmulle Johannes Kläbolle, joka voitti sekä lauantaina miesten sprintin että sunnuntaina miesten sprinttiviestin. Suomalaisista on nostettava esiin yhdistetyn voittajat Ilkka Herola ja Eero Hirvonen, jotka nostivat taka-ajoasemista itsensä sprinttiviestin aikana kärkisijoille ja lopulta maalisuoralla Eero Hirvonen venytti voittoon! Mukava nähdä, että uutta sukupolvea on nousemassa talvilajeihinkin laajemmalla rintamalla.
Ja pakkohan se on sanoa, että onhan minkä tahansa urheilulajin seuraaminen silloin mielenkiintoisempaa, jos suomalaisilla on mahdollisuudet pärjätä tai kun he pärjäävät!
Urheilukulttuurin pariin kasvetaan jo nuorena
Kuten aikaisemmin tässä blogitekstissä kerroin, tänä vuonna Salppurin kisoissa oli panostettu vielä aikaisempaa enemmän lapsille sopivaan ohjelmaan ja perheiden huomioimiseen. Tosi hyvä niin, mikäli tulevaisuudessakin tapahtumassa halutaan nähdä yleisön joukossa enenevässä määrin uutta sukupolvea sekä varmistaa perheiden viihtyvyys. Ja onhan tuo erinomainen tapahtuma perheellisille: kaikki saavat ulkoilla ja kilpailujen lisäksi alueelta löytyi lasten talvimaa ja Lahti Hallista ravintolapalveluiden lisäksi puuhapaikkoja lapsille.
Urheilukulttuurin pariin kasvetaan jo nuorena, ja lapsien urheilusta innostuminen lähtee myös siitä, että rohkeasti mennään paikan päälle katsomaan kisoja, pelejä ja tapahtumia, jotta lapset pääsevät omin silmin näkemään, miltä meno myös huipulla tai pelikentillä näyttää. Kaikista ei todellakaan tarvitse tulla huippu-urheilijoita, mutta ainakin itse lapsena tykkäsin seurata urheilua ja ihailin muutamia omien lajieni urheilijoita – he olivat tavallaan esikuvia. Siitäkin syystä tällaisiin tapahtumiin lapsien kanssa osallistuminen on mielestäni hyödyllistä.
Meidän 2-vee Pikkuässä viihtyi kyllä niin hyvin takakaarteen lumikinoksissa muiden lasten kanssa, että vietimme lähes koko ajan ulkosalla kisoja seuraten. Sisällä kävimme perinteitä vaalien juomassa kahvit ja syömässä kisamunkit. :)
Alkuillasta hiihdon ja yhdistetyn jälkeen söimme vielä tapahtuma-alueelle, kunnes päätimme suunnata jo kotiin. Useamman tunnin ulkoilu alkoi verottaa pienen Pikkuässän voimia, vaikka muuten hän jaksoikin kannustaa reippaana ja oli ihan mukana juonessa lippuaan heiluttamassa!
Illalla olisi ollut tarjolla mäkimontussa vielä mäkihyppyä, palkintojenjakoa sekä huipennukseksi ilotulitus, mutta tulimme sitten jo kotiin saunaan ja iltakylpyihin ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa.
Ensikertalaisen kokemuksia kisoista
Ja mitäs se meidän perheen kisojen ensikertalainen eli mieheni Daniel tykkäsi tapahtumasta?
No hänhän tykkäsi ja sanoi samaa, että on se aivan erilainen tunnelma olla paikan päällä katsomossa ja nähdä lähietäisyydeltä hiihtäjät loppusuoran kahinoissa. Sääkin suosi tavallaan, koska liiallinen pakkanen ei purrut varpaita tai sormia. Vaikka sää olikin pilvisen harmaa, niin ainakin meille se kelpasi oikein mainiosti paukkupakkasen sijaan. Ja Daniel kehui myös Lahden urheilustadionin puitteita ja olosuhteita: parkkiin pääsi lähelle, stadionille sai hyvät paikat katsomaan, Lahti Halliin pääsi syömään ja vessaan, lapsi viihtyi mukana ja kaikki tarpeellinen oli lähellä.
Kiitos Salpausselän kisat ja Lahti Ski Games! Oli mukava olla mukana. Me viihdyimme. :)
Kisaturistit,
Hilla, Daniel & Pikkuässä