Ystävänpäivän kunniaksi haluan kirjoittaa tänään muutaman sanan ja rivin ystävistä ja ystävyydestä. Ystävistä, jotka ovat elämän rikkaus ja antavat niin paljon. Ystäviä ja ystävyyttä on välillä hyvä pysähtyä miettimään.

Ystävänpäivä on toki joka päivä, mutta on hienoa, että meillä on tällainen ystävänpäivä, jolloin asian äärelle voi toden totta pysähtyä. Antaa arvoa kaikille erityisille ja tärkeille ihmisille elämässä: kiittää, muistaa, halata, sanoa kauniin sanan tai tehdä hyvän teon.

Olen iloinen siitä, kuinka monessa yhteydessä olen saanut elämäni varrelle uusia ystäviä. Lapsuudessa, alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, harrastuksissa ja liikunnan kautta. Suunnistusystäviä, opiskelukavereita, työkavereita, blogikollegoja, sisarusteni ystäviä ja vanhempieni ystäviä.

Osa ystävyyksistä kestää pitkään, jotkut jopa läpi elämän. Jotkut ystävyydet, toveruudet tai kaveruudet kulkevat elämässä lyhyemmän matkan, esimerkiksi opiskeluvuodet tai työpaikalla työvuodet. Mutta kaikki erilaiset ystävyydet ja tuttavuudet ovat rikkautta, jotka kasvattavat meitä ihmisinä ja antavat elämäämme muistoja ja erilaisia oppeja.

Rikkautta on myös se, miten erilaisia ystäviä minullakin on ja on ollut. Jonkun kanssa hulluttelemme ja heitämme huumoria, jonkun ystävän kanssa jaamme syvällisempiä aiheita ja joku kolmas tsemppaa minua äitiyden vaikeimmissa hetkissä. Lasken myös sisarukseni ystävikseni, heitä minulla on kolme kappaletta. He ovat sisaruksiani, mutta koen heidän olevan myös lähimpiä ystäviäni, joiden tiedän aina seisovan takanani tukemassa. Veri on vettä sakeampaa, sanotaan.

Olen enemmänkin sitä ystävätyyppiä, jolla on ollut vähemmän ystäviä, mutta jollain tavoin sitten ystävyys on syvällisempää niiden tiettyjen ystävien kanssa. En ole kuulunut isoihin kaveriporukoihin, kouluaikoina en tarvinnut ympärilleni isoa kaverilössiä tai urheilun kannalta esimerkiksi joukkueurheilu ei ollut minulle oleellista. Sen sijaan tärkeämpää minulle on ollut se, että minulla on muutama hyvä ystävä. Tosiystäviä tai sydänystäviä (jos jotenkin asiaa pitäisi kuvailla), joiden kanssa voin sitten luottamuksella jakaa syvemmin elämää. Olla täysin se kuka olen. Ehkä se on asia, joka linkittyy jollain tavalla ihmisen luonteeseen: kaipaako enemmän isompia porukoita vai ennemminkin sydänystäviä.

Ystävistä saan positiivista energiaa, voimaa ja rakkautta. Ystävien kanssa saan nauraa, jakaa huolia, viettää aikaa ja kokea yhdessä tätä elämää.

Tiedän, että tässä elämänvaiheessa, kun arjen täyttää työ ja perhe-elämä, en ole välttämättä se paras mahdollinen ystävä kaikilla mittareilla ja kaikille ystävilleni. Aikaa ystäville voisi aina olla enemmän ja sitä aikaa voisin aina yrittää järjestää enemmän.

Mutta ihanaa on se, että ne hyvät ystävät säilyvät erilaisista tilanteista huolimatta. Mahtavaa on sekin, että joidenkin tyyppien kanssa juttu vain jatkuu siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Vaikka välissä olisi ehtinyt kulua enemmänkin aikaa.

Tällä hetkellä järjestän ystäväporukalle hyvinvointiviikonloppua, jonka paikka ja päivämäärä ovat pian selvillä. Odotankin innolla, että saan laittaa ystäväporukalle pian Facebook messenger-viestiä ja kutsua heidät koolle kevään aikana yhteisen viikonlopun merkeissä. Tällaista olen suunnitellut viimeiset pari vuotta, mutta tämän vuoden alussa ajattelin, että nyt sellaisen järjestän. Piti vain keksiä paikka, mihin mahtuu 10 naista nukkumaan ja liikunta-aktiviteetteja on tarjolla.

Sydämellistä ystävänpäivää teille jokaiselle ihanuudelle! Ystävyys ja ystävät ovat tärkeä osa elämää ja jokaisen meidän hyvinvointia.❣️

Toivon todella, että meillä jokaisella olisi edes yksi ihminen, jota voisi kutsua ystäväkseen.

We don’t really make friends, they make us.

Ystävistäni tällä kertaa kuviin pääsivät sisarukseni, koska tiedän saavani laittaa heidän kuvansa tänne blogiin lupaa kysymättä. ;)

<3 Hilla