Tänään kirjoittelen teille kuulumisia. Mitä minulle oikein kuuluu? Miten loppuraskaus sujuu ja mikä on vointi? Mitä meidän päiviimme juuri nyt kuuluu ja miten kevät on edennyt viime viikkoina? Julia Toivolan blogissa oli keväällä tällainen Mitä nyt kuuluu -postaushaaste, nappasin siitä kysymykset inspiraation lähteeksi.
Mitä oikeasti kuuluu?
Kiitos hyvää, isossa kuvassa kuuluu hyvää, vaikka onkin rehellisyyden nimissä sanottava, että loppuraskaus ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt ovat viimein saapuneet minunkin luo. Keskiraskauden helppous ja yltiöpäinen energia on kaikonnut – tilalle on tullut iso vatsa, hidastuvat liikkeet, huonommin nukutut yöt ja ylipäätään sellainen olotila, että tunnen energiatasojen olevan hiukan matalammat.
Mutta ihmekös tuo, kun porskutan kahdeksatta raskauskuukautta ja kohta pyörähtää käyntiin viimeinen. Taaskaan en ihmettele, miksi sanat raskaus ja raskas ovat niin lähellä toisiaan. En halua kuulostaa valittajalta, mutta kyllä tämä välillä alkaa vähän raskasta olla.
Kävin viime viikolla verikokeissa ja siellä mitattiin uudelleen hemoglobiini ja ferritiini eli rautavarastoarvo. Hemoglobiini oli noussut rautakuurin ansiosta, mutta ferritiini oli laskenut ja onkin aika matalalla nyt. Kasvava vauva imee selkeästi paljon rautaa ja lisääntynyt veri kropassa vie oman osuutensa. Viimeksi syntyi lähes 4 kilon vauva ja aikalailla samoissa mitoissa mennään nytkin. Äidistä imetään se, mikä irti lähtee.
Suhtaudun tähän loppuraskauteen ja siihen liittyviin ”kremppoihin” kuitenkin positiivisesti. Ne kuuluvat asiaan, ja nyt on aika rauhoittaa menoa ja ottaa aikaa itselle. Nauttia rauhallisemmasta tahdista ja tehdä juuri se, mikä hyvältä tuntuu.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Työrintamalla tapahtuu viimeisiä työprojekteja ennen äitiysloman alkua. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon lopussa, mutta olen ajatellut tämän toukokuun vielä työkuukaudeksi, jolloin saatan viimeiset duunit maaliin. Kesäkuun alussa siirryn sitten äitiyslomalle ja samalla se osuu kesän kanssa yksi yhteen. Ajattelen vähän myös sillä tavalla, että kesäkuussa kesälomailen. Istun takapihalla aurinkotuolissa ja luen naistenlehtiä mahan kanssa! hehe!
Olen tehnyt töitä asiakasyrityksille projektiluontoisesti freelancerina tämän kevään. Työt ovat olleet tosi antoisia, mielenkiintoisia ja työt ovat sujuneet kivasti. Tavallaan kun kaikki sujuu niin hyvin, tuntuu yrittäjänä hieman vaikealta sanoa hei hei hetkeksi hyville asiakkaille. Mutta sellaista tämä elämän meno on, jos lapsia haluaa saada. Uskon, että työni yrittäjänä saavat uudelleen tuulta alleen sitten taas vauvavuoden jälkeen.
Kun ensimmäisen ja toisen lapsen syntymän välissä tulee olemaan alle 3 vuotta, saan samat vanhempainpäivärahat kuin esikoisesta. Tuet perustuvat silloiseen palkkatyöhöni. Kyllä sekin ajatus tuntuu tosi mukavalta, että kohta saan keskittyä eniten pieneen tuhisevaan nyyttiin.
Bloggaajana toki jatkan töitäni eli blogin kirjoittamista ja siihen liittyviä yhteistöitä, mutta kaikkien näiden blogivuosien jälkeen tämä tuntuu myös rakkaalta harrastukselta, josta en edes haluaisi luopua. Tämä tuo kivaa tasapainoa kotona olemiselle.
Parisuhde/ perhe/ ystävät?
Olen monesti kiitollinen siitä, että vierelläni seisoo tuo 192 senttinen mies, Daniel, jota puolisokseni saan kutsua. Hän hoitaa työnsä hyvin ja on siinä samalla niin hyvä iskä ja arjen pyörittäjä mun kanssa.
Varsinkin nyt loppuraskaudessa toisen apu korostuu ja vaikka sellainen asia, että hän ottaa lapsen kauppareissulle mukaan, jotta saan hetken aikaa maata sohvalla rauhassa. (lue: ei tarvitse leikkiä hippaa, piilosta, lääkäriä tai piirtää ja muovailla muovailuvahaa.) Saa vaan hetken olla. On muuten erilaista olla raskaana ensimmäistä ja toista kertaa. Ekalla kerralla sai maksimoida levon ihan erilailla kuin nyt vauhdikkaan 2-vuotiaan kanssa.
Ystävää näin muun muassa viime viikonloppuna shoppailu- ja hotellireissulla, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Perhettä näemme sitten puolentoista viikon kuluttua viikonloppuna, kun pidämme meillä minun 30-vee synttärijuhlat.
Hyvinvointi?
Hyvinvointia onkin tullut sivuttua tässä tekstissä jo muutamin osin. Hieman alhaiset rauta-arvot, yhdellä kyljellä nukutut yöunet, alaselän väsyminen päivän mittaan, tihentynyt vessatarve ja mitä näitä nyt on… Sellaisia asioita, jotka tavallaan vaikuttavat hyvinvointiin, vaikka kaikki onkin hyvin. Ja juttuja, jotka nopeasti myös unohtuvat kohta kun aika kultaa taas muistot. ”Raskausaikahan oli vain auvoista aikaa.” hehe!
Uskon, että näillä kaikilla asioilla on kuitenkin sellainen tarkoitus, että äidin kuuluukin rauhoittua ja alkaa kerätä voimia kohti synnytystä. Ja kaksi kertaa nämä samat jutut kokeneena en enää ihmettele tai ylläty.
Harrastukset?
Liikunnan osalta viime viikkoihin on mahtunut kävelylenkkejä, päiväkotimatkojen pyöräilyä, kahvakuulaa ulkona sekä muutamat porrastreenit Jerikonmäen portaissa. Enää en puhuisi treenaamisesta vaan enemmänkin se on sellaista ulkoilua ja kevyttä liikuntaa näin loppuraskaudessa.
Uusin liikuntaa korvaava harrastukseni on puutarhan hoitaminen ja kasvimaan laittaminen. Olen monena iltana ollut pari tuntia illalla ulkona puutarhahommissa. Kyykkinyt, kaivanut, istuttanut, siirrellyt, rakentanut ja puuhannut – ihan parasta raskausajan liikuntaa. Kevyttä liikuntaa, joka on samalla myös mulle tosi rentouttavaa. Mullan alla on jo perunat ja taimet kasvaa hienosti. Istutuslaatikot odottavat valmiina. Kesän tavoitteena on ainakin se, ettei yhtään salaattia tarvitse ostaa kaupasta vaan kaikki tulee omasta maasta.
Matkat?
Matkoja ei ole hetkeen ollut, eikä ole hetkeen näköpiirissäkään. Hieman olemme pyöritelleet sitä vaihtoehtoa, että Daniel säästäisi isyyslomiaan syksyyn tai talveen ja lähtisimme sitten pimeimpään aikaan aurinkoon. Mutta sää nähdä. Katsotaan ensin, millainen uusi ihmisen alku ja persoona tuolta mahasta meidän seuraan liittyy. Sen mukaan sitten pohditaan suunnitelmia pidemmälle.
Inspiroi eniten?
Täytyy sanoa, että tuo kasvimaan laittaminen on aika top juttu nyt. Tuntuu mielettömän hienolta, kun kasvualustasta nousee kurpitsan taimia tai viimeksi eilen innostuin, kun luin netistä ohjeita kurkun kasvattamiseen.
Toisekseen tällä hetkellä on inspiroinut myös vauvanvaatteiden peseminen ja viikkaaminen kaappiin valmiiksi sekä tämän kuvien sivuvaunun eli pinnasängyn kokoaminen meidän parisängyn viereen.
Perhepeti oli ja on osittain edelleen Pikkuässän kanssa meidän juttu ja imetyksen takia nukuimme vauvan kanssa vieri vieren. Sama varmasti jatkuu toisenkin kanssa ja tämä sivuvaunu tuo oman sängyn viereen hieman lisätilaa. :)
Inspiroi vähiten?
Uusien vaatteiden hankkiminen itselle. Viime viikonloppuna olin kaupungilla pyörimässä ja näin kyllä vaikka ja mitä ihania kevätvaatteita, mutta ei niihin jaksa edes koskea, koska kroppa on nyt siinä tilassa, ettei lähes mikään normaali vaate mahdu päälle. Ja muutenkin seuraavan puolen vuoden aikana kroppa ja sen muodot muuttuvat toiseen suuntaan niin paljon, ettei uusia vaatteita edes kannata ostaa.
Yritän tällä hetkellä mennä niillä vaatteilla, mitä minulla on. Ehkä yhdet vähän isommat raskausleggingsit pitää vielä hankkia, koska pienemmät puristaa jo. Hankin ne, joilla kävelen lopulta synnytyssaliin ja jotka poltan roviolla sitten läpeensä lötköiksi venyneinä ja virttyneinä, kun olen käyttänyt niitä 24/7 vikat viikot. :)
Mitä syön?
Kaikkea ja kaikenlaista. Tavallista kotiruokaa pääosin, mutta iltaisin olen taas innostunut surauttelemaan raikkaita smoothieita. Eilen söimme ilta-auringossa Pikkuässän kanssa jäätelöt. Nams!
Täällä 60 arkiruokaideaa ja reseptiä, jotka listasin viime postauksessa.
Mitä katson?
Telkkaria ei paljoa tule katsottua (ei ehdi), mutta eipä se haitannekaan. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan katsomme Danielin kanssa hetken aikaa jotain, mitä telkasta sattuu tulemaan. Aika usein nappaan käteeni myös jonkun naistenlehden tai sisustuslehden. Sitä kun selaa 30 min, niin silmä lurppaa ja olen valmis siirtymään sohvalta sänkyyn.
Mitä odotan?
Voiko tähän muuta vastata kuin vauvan saapumista. Sitä tässä kirjaimellisesti ja käytännössä katsoen eniten odotetaan – niin fyysisesti kuin henkisesti. :)
Mitä teille kuuluu? Olisi ihan älyttömän mukavaa kuulla kommenteissa edes lyhyesti sinunkin kuulumisiasi. <3
Aurinkoisen lämmintä torstaita toivotellen!
-Hilla
Instagramissa @hillasblog.
Kuvat, joissa itse olen, ovat Camilla Bloomin ottamia.
Heippa Hilla, ja kiitos blogistasi, jota olen jo useamman vuoden seurannut 😊
Täällä toinen, jolla on raskaudesta johtuen vähän raskasta, minulla tosin vasta toinen kolmannes menossa, mutta tiukkaa on tehnyt pahoinvoinnin ym kanssa. Eli syystäkin nämä kaksi sanaa muistuttavat hieman toisiaan 😅
Itse odotan ensimmäistä lastani ja jännityksellä odotan millaista uusi arki tulee sitten syksyllä olemaan. On ollut ihanaa seurata blogiasi, jossa lapsiperhe-elämää käsitellään positiivisella tavalla, kuitenkin samalla pohtien myös työelämän vaatimuksia ja tavoitteita ja näiden kahden yhdistämistä. Nämä asiat ovat kovasti myös oman mieleni päällä tällä hetkellä.
Tsemppiä sinulle loppuodotukseen ja ihanaa kesän alkua!
Moikka Johanna! Ja kiva kun tulit kommentoimaan ja kertoilemaan kuulumisia. Huimaa ajatella, että jotkut ovat olleet sielä lukijoina jo useamman vuoden. :)
Kaikki sympatit sinne pahoinvoinnin keskelle. Se on kyllä julmaa ja niin kokonaisvaltaisen kauheeta. Mulla jäi syksyn pahoinvoinneista muutama ruoka-aine, joiden näkeminenkin saa vielä muistot mieleen. Hassua. Syystäkin siis sanoilla on paljon yhteistä. :D
Kyllä minuakin tuossa ekalla kerralla mietitytti samanlaiset asiat tosi paljon ja totta kai myös nyt toisella kerrallakin. Mutta sellainen ajatus jäi viime kerrasta vahvasti mieleen, että vuosi hurahtaa todella nopeasti ja siitä kannattaa vain nauttia. Vuosi voi jopa tehdä hyvää, kun ottaa asioihin vähän etäisyyttä ja hyppää hetkeksi ”tavallisesta” arjesta pois. Eli työelämän vaatimukset ja tavoitteet on kyllä tosiasia, mutta vauvan kanssa kotona olemisessa on myös plussa puolia, jotka tuo uusia ajatuksia ja perspektiiviä moneen juttuun. Kotona voi jopa tavallaan kehittyä uuteen suuntaan. ;) Tai sitten varmistua, että nykyinen on just sitä mitä haluaakin ja missä haluaa jatkossa myös kehittyä. Kyllä töitä loppuelämäksi riittää. :)
Mukavaa loppuodotusta ja aurinkoista kesää sinnekin sinulle! Kiitos vielä kommentistasi. <3
Kiitos, pääosin kuuluu hyvää. Olen viimeiset kuukauden vielä äitiyslomalla meidän 1,4 vuoden tytön kanssa ja elokuussa on paluu töihin. Töitä kaipaan ajoittain jo kovasti, mutta samalla tietty haikeus on ilmassa; oliko tämä viimeinen kerta kun oli tällainen pätkä poissa työelämästä? Myös ajatuksia tulevasta työstä mietityttää, sillä haluaisin vaihtaa työsuuntausta aikalailla kokonaan ja olenkin sen eteen tehnyt opintoja nyt äippälomalla. Eli toivon, että löytyisi haaveilemani työ tässä pian. Myös jokapäiväiset eripurat kiukuttelevan neljävuotiaan kanssa mietityttää ja väsyttää, mutta ohimeneväähän sekin on (kuten kaikki lapsien liittyvät), toisinaan hän on kuitenkin maailman ihanin ja herttaisin. Eli elämääni kuuluu elämää, sekä iloa, naurua, mutta myös ärsytystä ja kiukuttelua.
Moikka Erica! Teillä vielä kotikesä edessä ja sitten töihin paluu. Muistan kyllä tuon jokseenkin ristiriitaisenkin tunteen siitä, että viihtyi kotona, mutta silti kaipasi myös työelämää. Aika monet tarvitsee niitä molempia. :) Mutta teidän pienin on sitten juuri hyvän ikäinen aloittamaan hoidossa ellei isä ole jäämässä kotiin vielä. Minua kiinnostaisi kuulla, millä alalla olet nyt ja minne haluaisit siirtyä? Ihmisten uratarinoita ja työelämän kuvioita on aina kiva kuulla.
Ja kyllä vain, välillä nuo eripurat ja uhmailut vie voimia, mutta onneksi osaat lohduttaa itseäsi tuolla ajatuksella, että kaikki on onneksi ohimenevää. Mutta kyllä ne silti sillä hetkellä kysyy pitkää pinnaa ja hermoja itseltäkin. Elämään kuuluu tunteiden koko kirjo, ja kyllä tämä vanhemmuus kasvattaa paljon myös itseä!
Aurinkoista uutta viikkoa teille. <3 Oli ihana kuulla kuulumisia. :)
Hei! Olisi kiva lukea ajatuksistasi painonhallinnasta raskausaikana. Itselläni on toinen kolmannes meneillään :)
Kiitos blogistasi ja ihanaa loppuraskautta!
Moikka Maija! Kiitos postaustoiveesta, voisin tuota aihetta vielä blogissani käsitellä tässä lähiaikoina. Ainakin jossain muodossaan. Päällimmäisenä ajatuksena itselläni on se, että meidän kehot reagoi hyvin eri tavoin raskausaikaan ja siihen, miten painoa kertyy. Mutta toki on asioita, joilla painoa voi hallita, koska on sekin äidin ja lapsen hyvinvoinnin etu, että paino ei nous liikaa. :)
Onnea myös sinne odotukseen ja ihanaa jatkoa masun kanssa. <3 -Hilla
Kiitos kuulumisista! Olenkin muutamaan otteeseen jo kommentoinut täällä, jatketaan samalla linjalla :)
Hyvää kuuluu! Väitöskirja on ohjaajien viimeisessä tarkastuksessa ja sitten onkin edessä esitarkastus. Uusi työ on alkanut ja maistuu hyvältä. Ehkä humanisti-tohtorius saa sopivan lisämausteen bisnesosaamisesta ja excelin pyörittämisestä noin niinkun viisivuotissuunnitelman kannalta.
Vauvakuumetta pukkaa, mutta koska olisikaan hyvä hetki? Uusi työ pienessä firmassa, tämän hetken vastaava jää juuri äitiyslomalle ja toinen lopettaa, väitös ensi lukuvuonna, pari omaa luentokurssia yliopistolla… :/ Mihin tähän mahtuisi vauva? :)
Moikka! Ja olipas kiva kun tulit taasen kertoilemaan kuulumisiasi. :) Voi että, onnea ensinnäkin väitöksestä, joka on edennyt jo noin pitkälle. Huikean hienoa ja varmasti hyvä olo itselläkin, kun iso duuni jo noin pitkällä. :) Olisipa kiva kuulla lisää uudesta työstäsi, tässä ihan mielenkiinto heräsi. :) Humanistitohtorius ja bisnesomaaminen kuulostaa erittäin kovalta paketilta! Tsemppiä uusien juttujen pariin!
Voi vitsit, vauvakuumeilua siellä. Tiedän tunteen. Mutta juu, tuleeko vauvalle oikeasti koskaan sitä oikeaa aikaa? Itse joskus tuumailin, että tuskin. Loppujen lopuksi se on vain se päätös alkaa yrittää ja silloinkin toivoo, että vauvan saa – niitä kun ei vaan tilata saapuvaksi. :) Onneksi se raskaus kestää sen 9 kuukautta, niin sen aikanakin ehtii tapahtua paljon ja asiat mennä eteenpäin. Kaikkihan loppujen lopuksi aina järjestyy ja asiat löytää uudet uomat.:)
Mukavaa viikon alkua sinne suuntaan. <3 Kiitos vielä, kun kävit kertomassa kuulumisia!