Täällä vietetään viimeisiä päiviä masun kanssa. On vähän sellainen olo kuin Lidlin kesämainoksessa ”eletään kuin viimeistä kesäpäivää”.

Tunteet ja fiilikset vaihtelee vähän laidasta laitaan näissä viime metrien raskaushuuruissa. Kesäauringon lämmittäessä poskia puistonpenkillä ja masua silitellessä ajattelen, että tämähän voisi vielä jatkua useammankin viikon. Lähestulkoon kaiholla katselee omaa masuaan, ottaen kaiken ihanuuden irti kun se vielä on tuo tuossa.

Sitten toisessa hetkessä illalla alaselän ja pakaroiden ollessa kirjaimellisesti tulessa ajattelenkin, että toivottavasti pääsisi nopeasti synnyttämään. Että saisipa jo vauvan syliin ja pääsisi eroon isosta masusta.

Että hyvinkin laidasta laitaan täällä mennään ajatusten kanssa kuin mielipuoli.

Huomaan myös, että alan pikkuhiljaa kaivautua omaan synnytyskuplaani. Primitiivisen alkukantainen asia varmaankin. Ulkomaailmalla ei ole enää niin paljon väliä, somessa skrollaaminen ei kiinnosta ja ajatukset pyörivät tulevassa synnytyksessä. Oma napa alkaa todellakin olla maailman napa tässä loppuraskausessa. Sellaista sisäänpäin kääntymistä tunnistan itsessäni.

Tänään aamulla kävin raskauden loppuun tarkoitetussa akupunktiossa ja hieronnassa. Hoitaja laittoi neuloja akupunktiopisteisiin, hieroi sen lisäksi koko vartalon ja paineli kropassa pisteitä, joilla on kenties suotuisia vaikutuksia rentoutumiseen ja myöhemmin synnytykseen. Tiedä sitten kuinka paljon vaikuttaa, jonkun mielestä tällaiset ovat turhia poppaskonsteja, mutta ainakin oli super rentouttavaa ja olo kropassa hoidon jälkeen oli kerrassaan kevyt ja rauhoittunut. Minä uskon kyllä, että kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on merkitystä moniin asioihin. Ja synnytyksessäkin tarvitaan kehon omaa hyvänolon hormonia oksitosiinia. Sellaista tuollaisen hieronnan aikana varmasti erittyy.

Näissä rentoutuneissa tunnelmissa toivotan kauniita unia ja menen kohta pehmeiden pellavalakanoiden väliin katsomaan millaisia unia ensi yönä on luvassa. 💛

Hilla