Olen niin monta kertaa tämänkin syksyn aikana kokenut sen, miten liikunta antaa päiviin piristystä ja energiaa. Vaikka sää olisi harmaa ja tihrusateinen tai vauvan kanssa yöheräilyt tuntuisi silmissä, niin ulkona kävelylenkillä mieli avautuu, inspiroituu ja ajatukset lähtee juoksuun. Pimeimpänä marraskuun päivänäkin kone lähtee käyntiin ja olo vetristyy. Niin selkeitä merkkejä siitä, miten hyvää liikunta tekee.

Synnytyksestä on ensi kuun alussa kulunut 5 kuukautta. Kävin fysioterapeuttisessa jälkitarkastuksessa ja sielläkin todettiin fyssarin kanssa, että palautuminen on hyvällä mallilla. Hänen näkemys oli synkassa omien tuntemuksieni kanssa.

Nämä ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen olen lähinnä kävellyt, kävellyt ja kävellyt – suurimmaksi osaksi vaunujen kanssa, välillä ilmankin. Kävelylenkkien lisäksi olen tehnyt kevyitä kotijumppia ja koettanut venytellä alaselkää, jonka fyssari totesi vähän jumiseksi raskauden jäljiltä.

Vaunulenkkeily on ihanaa, mutta suoraan sanottuna olen alkanut kaivata vähän enemmän jo liikunnalta. Olin ajatellut pääseväni hiihtämään, mutta kelien puolesta se ei ole ollut vielä mahdollista. Hiihto kun on niin monipuolista ja samalla kuitenkin tehokkaampaa liikuntaa kuin kävely.

Hiihtolatuja odotellessa olen menneellä viikolla korkannut juoksulenkit ja ai että, kuinka hyvältä tuntuikaan pitkän tauon jälkeen. Näin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen juoksun pariin on syytä palata rauhassa ja portaittain. Olen aloittanut rauhallisella tahdilla ja lyhyillä matkoilla. Alustaksi olen valinnut kovan asfaltin sijaan enemmän metsäpolkuja ja hiekkapohjaisia reittejä.

Synnytysten jälkeen olen palaillut juoksulenkkien pariin ensin hölkkää ja kävelyä yhdistämällä. Kävely-juoksu-kävely-juoksu-kävely- jne… Olen ottanut vaihdon kävelystä-juoksuun vaikka tietyn minuuttimäärän jälkeen tai omien tuntemusten mukaan tauottanut juoksua. Sykemittari on ollut hyvänä apuna, koska sillä näkee vauhdin ja voi hidastaa tahtia, jos vauhti meinaa hiipiä vanhasta muistista turhan vauhdikkaaksi.

Itse huomasin, että ensimmäiset juoksulenkit eivät tuntuneet lihaksissa vaan ennemminkin hengityselimistössä. Keuhkot pääsivät pitkästä aikaa töihin. Karstat alkoivat irtoilla tauon jälkeen. Nuo tuntemukset keuhkoissa eivät ole sen kummempia, vain merkki siitä, että en ole noin paljon hetkeen hengästynyt- juoksussa kun on kuitenkin erilainen tempo kuin reippaassa kävelyssä.

Tulevan talven lajivalikoimaan tulee kuulumaan vaunulenkkejä, juoksukunnon kehitystä, hiihtoa sekä kotijumppaa ja -joogaa. Salikorttia en aio ainakaan tämän vuoden puolella vielä ottaa, sillä koen saavani ajan tehokkaammin käytettyä, kun jumppailen kotona. Myös liikkuminen ulkona raikkaassa ilmassa tekee niin hyvää.

Olen vähän sellainen, että sitten jos tai kun hankin salikortin, niin takaraivoissa kolkuttaa ajatus siitä, että nyt sinne sitten pitäisi mennä. Tällä hetkellä kahden pienen lapsen kanssa aika on sen verran kortilla, että liikunnallisesti harrastan sellaisia lajeja, jotka ovat ajankäytön näkökulmasta tehokkaita. Juoksulenkki on siitä paras esimerkki.

Lihakset pääsevät kyllä töihin kotijumpallakin ja kehonpainolla, se on tullut huomattua useampaan otteeseen. Tein tämän kuntopiirin ulkona eräs päivä ja ai että kun pohkeet, reidet ja sivupakarat tulivat kipeiksi pari päivää treenin jälkeen.

Sellaisia kuulumisia liikunnan pariin paluusta tässä vaiheessa. Mitä lajeja sun viikottaiseen liikuntaan kuuluu? Oletko ulkoliikkuja vai harrastatko mieluummin esimerkiksi ryhmäliikuntatunteja jollain salilla? Vai kenties joogaa? Odottaako joku muukin hiihtolatuja? :)

Nautinnollisia liikuntafiiliksiä toivotellen,

Hilla

Instagramissa @hillasblog.