Viime viikko tuntui pitkältä viikolta. Varmaan siksi, että siihen mahtui niin monenlaista ja itsenäisyyspäiväkin osui samalle viikolle. Sairastimme viime viikolla koko perhe vatsataudin – se tuli nopeasti, nostatti hetkeksi korkean kuumeenkin, mutta lähti myös nopeasti pois. Jotain hyvää siinäkin taudissa. Itsenäisyyspäivän vietimme ihan kotosalla parannellen ja sohvan pohjalta vähän linnanjuhlia katsellen.

Lauantaina meidät oli kutsuttu siskoni valmistujaisjuhliin Tuusulaan, juhlapaikka Villa Tammikkoon. Tammikko on kaunis ja tunnelmallinen puutalovanhus Tuusulan Ruotsinkylässä. Pihapiiri ja juhlarakennus sopii niin kesäisille juhlille kuin myös näin joulukuussa paikka on mitä tunnelmallisin jouluvaloineen, kynttilöineen ja vanhan talon tunnelmineen.

Siskoni valmistuu luokanopettajaksi Rovaniemen yliopistosta, ja on itseasiassa jo tämän syksyn tehnytkin opettajan töitä alakoulussa. Olen siskostani tosi ylpeä ja ihailen sitä, että hän jatkoi vielä ensimmäisen tutkinnon jälkeen opintojaan kohti sellaista ammattia, joka tuntuisi enemmän omalta. Vietämme töiden parissa ison osan päiviämme ja elämäämme, joten valintoja pitää tehdä myös sydäntä kuunnellen. Nostan hattua kaikille, jotka tekevät valintojaan töiden suhteen myös sydäntään kuunnellen.

Valmistujaisjuhlissa oli lisäksi ylläri-momentti, sillä siskoni ja hänen poikaystävänsä menivät samalla kihloihin ja juhlista muodostui myös kihlajaiset. Rakkautta parempaa syytä ei juhlille voi koskaan olla. <3

Tänään maanantaina olen laittanut katsettani vähän enemmän kohti joulua. Kalenteri kertoo, että jouluun on aikaa parisen viikkoa. Kaiken aikaa mennään kohti joulun tunnelmaa ja olenkin yrittänyt lasten kanssa myös puuhata kotona sellaisia juttuja, joista joulumieltä tulisi: piparinpaisto, ulkokuusen valojen sytyttäminen, metsään tontturetki, lasten joululauluja sekä joka aamuinen kalentereiden avaus yhdessä. Pieniä juttuja, mutta ajattelen, että juuri sellaisista ne lapsen joulumuistot muodostuukin.

Nykypäivänä joulukuu hurahtaa kohti aattoa aina yhtä vauhdikkaasti, vaikka lapsena joulukuu tuntui niin pitkältä, aika mateli silloin hitaasti.

Joululahjahankintoja teemme maltillisesti. Danielin kanssa jätämme tänä jouluna lahjat tyystin toisillemme hankkimatta ja keksimättä, noissa kahdessa pienessä lapsessa on meille riittävästi lahjaa täksi jouluksi. Lapsille toki käärimme lahjat kuusen alle ja tietenkin jotain sellaista, joka saisi aattona silmät ilosta tuikkimaan. Pikkuässä on jo osannut kertoa tontuille toiveensa, vauvalle paketista löytyy jotain somaa ja hyödyllistä.

Vaikka emme vietä joulua kotona, emmekä myöskään siellä marttojen mainitsemassa kaapissa, ajattelin siitä huolimatta tällä viikolla tehdä vähän perusteellisemman siivouksen saunaan sekä pariin keittiön kaappiin. Jouluna perinteet ja muistot ovat mulle erityisen tärkeitä, mutta niiden lisäksi osa joulua ja siihen valmistautumista on myös se, että käyn paikkoja läpi ja teen kotiin perusteellisemman siivouksen. Näin pienen vauvan kanssa on kuitenkin tehtävä kompromisseja ja päätin puunata saunan ja laittaa ne pari keittiön kaappia järjestykseen. Valita muutaman kohteen, jotka siivoan jouluksi tavallista paremmin.

Eniten joulutunnelmaan vaikuttaa mielestäni valkoinen maa. Toivottavasti pian ilmat viilenisi ja saisimme maahan ohuen valkoisen kerroksen lunta tunnelmaa tuomaan. Edes sitten aatoksi, jollei aikaisemmin. Ihanaa viikon alkua sinulle toivotan.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog