Hiihdon aloitus ja hiihtovälineiden hankinta (uutena tai käytettynä) on ollut viime päivinä ajankohtainen aihe, josta olen saanut useita kysymyksiä Instagramin inboksiin. Kokosin tähän tekstiin seuraajieni kysymyksiä ja niihin vastauksia muillekin luettavaksi. Voin tätä tekstiä jatkossa linkkailla eteenpäin jos ja kun aihe kiinnostaa.

Olen päässyt tänä talvena jo useamman kerran hiihtoladulle ja nauttinut jokaisesta suksen liu’usta. Viimeisen vuorokauden aikana lunta on satanut paljon ja kelit on pian erinomaiset. Joulun aikaan hiihdimme Lapissa ja viimeisten parin viikon aikana hiihto on onnistunut täällä Uudellamaallakin. Myös Hollolan ja Lahden laduilla olen piipahtanut. Viime talvi oli lähes lumeton Etelä-Suomessa ja sellaisen talven jälkeen lumi tuntuu vielä upeammalta.

Hiihdon aloitus ja hiihtovälineiden hankinta – kysymyksiä ja vastauksia

Miksi panostaa hyviin hiihtovälineisiin?

On sanottava, että hiihto on jonkin verran välineurheilua siinä mielessä, että laadukkailla ja oikean kokoisilla välineillä on paljon mukavampi hiihtää niin lasten kuin aikuisten. Siksi kannustan vanhempia hankkimaan lapsilleen hyvät hiihtovälineet, jos toivovat lapsen tykästyvän lajiin ja viihtyvän ladulla.

Laadukkailla välineillä on jatkossa hyvä jälleenmyyntiarvo ja lasten hiihtovarusteita kannattaakin katsella myös käytettynä, sillä monot ja sukset säilyvät hyvinä useamman käyttäjän aikana.

Sama neuvo pätee aikuisten hiihtovälineisiin. Jos hiihto lajina inhottaa vanhojen muistojen ja huonojen välineiden takia, niin suosittelen tutustumaan nykyaikaisiin hiihtovälineisiin ja millaiselta hiihto sellaisten kanssa tuntuu. Voisin sanoa, että kokemus saattaa poiketa hurjasti, kun alla on tukeva mono, luistava tai pitävä suksi ja oikean mittaiset sauvat, joilla on hyvä työntää vauhtia.

Millaiset hiihtovarusteet lapselle?

Ihan pienimmille lapsille myydään niitä omaan kenkään kiinnitettäviä suksipaketteja, mutta en lähtisi sellaisia hankkimaan, vaan siirtyisin suoraan kunnon monoihin ja suksiin. Hyvien monojen ja suksien kanssa hiihdon opettelu on helpompaa ja siten lapselle mielekkäämpää.

Nykyaikaiset monot on hyvin topattuja ja lämpimät jalassa. Pienten lasten monojen koot alkavat useimmiten jostain 25 numerosta, mutta vähän pienemmälle jalalle sen kokoinen mono on aivan hyvä paksun villasukan kanssa. Sanoisin, että monojen koot ovat melko tiukkaa mitoitusta ja lisäämällä paksumman villasukan ensimmäisenä vuonna ja ohuemman sukan toisena vuotena, voi monot sopia jalkaan hyvin parin hiihtokauden verran. Näin oli meidän esikoisella 1,5-3-vuotiaana.

Minkä pituiset sukset lapselle?

Lapsen sukset eivät saa olla liian pitkät. Hyvä nyrkkisääntö suksen pituudelle on lapsen oma pituus. 100 cm pituiselle hiihtäjälle hyvä suksen mitta on 100 cm. Sopivan pituista suksia on helpompi hallita, saada kääntymään, tasapainoilla niiden päällä ja nousta takaisin seisomaan kaatumisen jälkeen. Vasta isommilla lapsilla suksen pituus hieman kasvaa suhteessa omaan pituuteen.

Meidän lasten hiihtovarusteiden merkkejäkin kyseltiin, mutta ei sillä merkillä niin väliä. Hyviä löytyy monilta merkeiltä, esimerkiksi Salomon, Fischer, Madshus… Lasten varusteissa määrittelevä asia on enemmänkin se, että löytää oikean koon tai esimerkiksi riittävän pienet monot. Kokoa 25 ei joka merkki valmista.

Löysin Instersportin sivuilta tällaisen taulukon lasten suksien pituuksista.

Millaiset siteet suksiin?

Siteet on se systeemi, jolla mono kiinnittyy sukseen. Luonnollisesti siteen tulee olla samaa sarjaa monon kanssa. Parasta tietenkin olisi, jos lasten varusteissa olisi kaikissa sama sidemalli suksissa ja monoissa, jolloin varusteet olisivat yhteensopivat ristiin, jos esimerkiksi pituutta tulee lisää, mutta vanha mono vielä mahtuisi tai toisinpäin. Silloin voisi uusia vain toisen osan ja yhteensopivuus toimisi edelleen. Nykyaikaiset siteet on helppo kiinnittää monoon. Näin totesi päiväkodin henkilökunta viimeksi eilen päiväkodilla, kun kaikilla lapsilla oli hyvät vehkeet alla.

Miten opettaa lapselle hiihtoa?

Ensimmäinen askel opettelussa on tasapainon hakeminen ja suksien päällä seisominen. Jos tasainen latu-ura on saatavilla, niin sellaisella lapsen on helpointa lähteä harjoittelemaan suksien kanssa kävelemistä eli vuorotellen suksen eteenpäin siirtämistä. Ladulla sukset pysyvät vierekkäin eteenpäin ja tasaisella alustalla voi keskittyä rauhassa ”kävelyyn” ja hiihtämiseen.

Sauvat voi jättää aluksi pois pieniltä lapsilta, sillä yhteen asiaan on helpointa keskittyä kerrallaan. Sauvat voi ottaa mukaan sitten, kun tasapaino on löytynyt ja kun lapsi osaa nousta suksien kanssa itse takaisin ylös kaatumisen jälkeen. Lasten kanssa kannattaa lähteä vuorohiihdosta liikkeelle ja myöhemmin ottaa sauvat mukaan tueksi ja työntöavuksi. Sauvoja sitten käteen, kun vuorohiihto alkaa suksien päällä tasaisella sujua.

Mäkisiin maastoihin ei ensimmäisenä kannata lähteä, se on sitten seuraava steppi harjoittelussa.

Lasten hiihtovarusteet kiertoon

Laittakaahan lasten hiihtovarusteet kiertoon, jos teiltä löytyy vanhoja varusteita, mutta ei enää käyttäjiä. Toisessa taloudessa naapurissa, ystävillä tai sukulaisilla niille varusteille voi löytyä uudet oikean kokoiset käyttäjät ja varusteet saadaan varastosta ladulle. :)

Akuisten hiihtovarusteet:

Miten valita sukset aikuiselle?

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, haluatko hiihtää perinteistä vuorohiihtoa ladulla vai luisteluhiihtoa. Oma suosikkini on luisteluhiihto, sillä silloin ei tarvitse miettiä voitelua eikä ladun kuntoa. Vähemmälläkin lumella pystyy luisteluhiihtämään, perinteisen hiihtoon sen sijaan tarvitaan latu ja enemmän lunta.

Perinteisen sukset vai luistelusukset?

Minulla on erikseen luistelusukset luisteluun ja perinteisen sukset perinteiseen. Kombeja eli yhdistelmäsuksiakin kai myydään, mutta en oikein osaa sanoa sellaisten toimivuudesta, koska suksilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia tyylistä riippuen.

Perinteisen suksessa on otettava huomioon suksen jäykkyys, jotta potkun aikana suksen keskikohdan pitoalue voi osua lumeen ja siten perinteisen potku viedä hiihtäjää eteenpäin. Perinteisen suksi on myös jonkin verran luistelusuksea pidempi.

Luistelusuksissa on omat jäykkyytensä hiihtäjän painon mukaan. Tärkeintä on hyvä liuku luistelupotkun suuntautuessa taakse viistoon. Luisteluhiihdossa käytetään hieman pidempiä sauvoja kuin perinteisen hiihdossa.

Hiihtotyylit ja varusteet ovat erilaisia ja siksi on hyvä miettiä, mihin tarkoitukseen suksia on uutena tai käytettynä hankkimassa.

Onko pitokarvat suksen pohjissa hyvät, jos haluaa hiihtää perinteistä?

Pitokarvat on kehitetty suksiin siksi, ettei joka kerta tarvitse pohtia pitovoitelua erikseen kun on lähdössä hiihtämään perinteisen suksilla. Pitokarvasuksien alle on kiinnitetty keskikohtaan pienelle matkalle pitokarvateippi, joka saa suksen pitämään monessa säässä. Kuntoilijalle pitokarvapohja on hyvä valinta, koska se toimii melko monessa säässä. Jos sen sijaan haluaa panostaa voiteluun ja olla tarkempi erilaisten kelien kanssa, niin sitten tavallinen perinteisen suksi on hyvä valinta.

Pitokarvat voidaan kiinnittää myös vanhoihin suksiin. Custom Ski on erikoistunut kiinnittämään pitokarvan vanhoihin suksiin, jolloin vanha hyvä kalusto voidaan päivittää vain lisäämällä pitokarva alle.

Missä Etelä-Suomessa voi hiihtää?

Lumitilanne on muuttunut huomattavasti tämän tekstin luonnosteluvaiheen ja julkaisuvaiheen välillä – tällä hetkellä ei ole lumesta pulaa! :D Mutta…

Vaikka luonnonlunta ei riittäisi, niin siitä huolimatta useammassakin paikassa Etelä-Suomessa pääsee hiihtämään tykkilumella. Tykkilunta päästään tekemään, kun on muutama aste pakkasta. Uudeltamaalta voisin mainita ainakin Oittaan suositut ladut Espoossa, Paloheinän ladut Helsingissä ja Vantaalla Hakunilan urheilupuiston ladut.

Hyvällä pururadalla riittää jo pieni kerros luonnonlunta ja silloin pääsee jo hiihtämään luisteluhiihtoa, vaikka tykkilunta ei olisi.

Jos pääkaupunkiseudulta haluaa ajaa noin tunnin verran pohjoiseen, niin suosittelen lämpimästi hiihtokaupunki Lahden latuja sekä Hollolan latuja. Lahdessa ja Hollolassa laduista pidetään hyvää huolta ja siellä latuverkostoa riittää pitkään lenkkiin. Laduilla on hyvin tilaa, eikä yhtään niin ruuhkaista kuin esimerkiksi Espoon laduilla. Lahden hiihtokeskuksessa avattiin viime vuoden puolella jo tykkilumilatu, nyt luonnonlunta riittää joka paikassa.

Olen itse hiihtänyt lapsuudessani ja nuoruudessani Hollolan ja Lahden laduilla ja ne tuntuu edelleenkin kotiladuilta, jotka tunnen kuin omat taskuni. Siellä erityisesti nautin hiihtolenkeistä!

Vinkkejä hiihtotekniikkaan?

Sain kysymyksiä myös aikuisten hiihdon opetteluun, mutta tässä kohtaa menee digimaailman ja oikean maailman raja, heh. Ehkä videolla voisin näyttää muutamia vinkkejä, mutta muuten hiihtämään oppii parhaiten hiihtämällä, hiihtokoulussa tai kaverin kanssa, joka osaa antaa tekniikkavinkkejä.

Tärkeintä on tasapaino ja sen löytäminen. Suksen päälle on uskallettava siirtää paino liu’un ajaksi. Tasapainon lisäksi hiihto vaatii keskivartalon hallintaa ja siksi se on niin hyvä ja kokonaisvaltainen laji jaloista käsiin saakka.

Kolmantena asiana sanoisin vielä ryhdikkään olemuksen, ettei niin sanotusti hiihdä istuen, vaan muistaa nostaa lantion ylös, ihan kuten juoksussakin. Hiihto on helpompaa kun potku lähtee kehon painopisteen alta ja lantio on ryhdikkäästi ”ylhäällä”. Luisteluhiihdossa potku lähtee silloin kropan alta, eikä sivulta haarat levällään.

Siinä muutamat vinkit näin sanallisessa muodossa. :)

Kaikki rohkeasti ladulle harjoittelemaan

Laduille on julistettu laturauha ja kaikki ovat tervetulleita ja -menneitä hiihtoladuille kunnosta, tekniikasta ja osaamistasostaan huolimatta. Rohkeasti vaan suksille ja nauttimaan talven ihmemaan laduista! Laduille mahtuu kyllä kaikki ja siellä annetaan tilaa. :)

Kivoja hiihtelyhetkiä,  nautitaan lumesta niin kauan kun sitä riittää!

-Hilla

Instagramissa voit seurata juttujani @hillasblog-tilillä.

Lue lisää:

Lapsen hiihdon opettelu – viisi hyvää vinkkiä.

Juoksijan talvivaatetus.