Viime viikonloppu
Olimme viikonloppuna vanhempieni luona Hollolassa. Viikonloppu sisälsi sopivassa suhteessa ulkoilua, liikuntaa ja sohvalla villakerrastossa köllöttelyä. Olemme karsineet todella paljon ihmiskontakteja ja ystävien näkemistä, kuten tähän aikaan kuuluu, mutta vanhempiani ja lastemme isovanhempia olemme silti nähneet.
Kaikki lastemme isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja alle 60-vuotiaita, joten emme näe heitä arkisin tai saa arjessa apua, mutta viikonloppuisin on sitten ihana nähdä pidemmän kaavan kautta ja käydä yökylässä. Vuoroin siellä, vuoroin täällä meidän kotona.
Tuntuu hyvältä saada pienten lasten kanssa vähän hoitoapua, jotta päästään Danielin kanssa esimerkiksi yhtä aikaa hiihtämään, eikä viikonloppu mene liikuntojen takia vuorotteluun. Se tuntuu luksukselta, jota osaamme kyllä arvostaa. Niin ja tietenkin isovanhemmista on aivan ihanaa nähdä lapsenlapsiaan. <3
Kuulumisia?
Meille kuuluu hyvää, joskaan ei mitään sen ihmeellisempää. Arki rullaa mukavasti ja olemme erityisen iloisia siitä, että tytöt paranivat viime viikonlopulla puolentoista viikon flunssasta, jonka nosti kuumeen korkeimmillaan 39 asteeseen. Muutamat yöt meillä nukuttiin todella huonosti ja katkonaisesti, mutta siitä se sitten helpotti. Sairastaminen on kyllä tosi kökköä, sieltä ja syvältä, mutta kumman nopeasti kaikki murheet unohtuu, kun kaikki ovat jälleen terveitä. Joka kerta sairaspedin vieressä ajattelen, miten arvokasta terveys onkaan.
Arki?
Siirryin marraskuussa hoitovapaalta töiden pariin, joten työelämää on takana nyt 3 kuukautta. Työt ja sen mukana uudenlainen arki sekä kuopuksen päiväkotiura lähti rullaamaan hyvin omalla painollaan ja mielestäni tämä uusi arki tuntuu just siltä, mitä toivottiinkin. Töiden ja vapaa-ajan suhde on sopiva ja nelipäiväisen työviikko on tavallaan sama kuin napsisi rusinat pullasta tai kirsikat kakun päältä. Saa molempien juttujen parhaat puolet.;)
Työviikot hujahtaa vauhdilla, johtuu varmaan siitä, että uppoudun duunijuttuihin niin antaumuksella, että päivät hujahtaa melkein kuin flowssa. Keväälle on tiedossa mukavia juttuja ja ilokseni olen saanut huomata, että saan tehdä töitä upeiden yhteistyökumppanien kanssa tulevina kuukausina.
Yrittäjänä ja vaikuttajana minulle on entisestään kirkastunut se, että omista arvoistaan kannattaa pitää tiukasti kiinni ja kulkea eteenpäin tehden päätöksiä ja valintoja niiden pohjalta. Arvopohjainen tekeminen vie pitkälle, vaikka joskus se tarkoittaa tietenkin myös ei:n sanomista. Muiden ympärillä on helpompi hypätä samaan veneeseen, kun arvopohja ja tekemisen tyyli kohtaavat.
Koti?
Minulla on parhaillaan luonnoksissa teksti asuntounelmista, haaveista, kompromisseista ja valinnoista. Kaikesta siitä pohdinnasta, joka liittyy uuden kodin etsimiseen ja miettimiseen. Mielestäni Modernisti Kodikkaan Kerttu kirjoitti juuri viime viikolla hyvän tekstin asumiseen liittyen: Asumisen unelmat ja kompromissit: miten käyttää oma aika ja raha?
Teksti summasi hyvin sen kaiken, jota olemme viimeisen vuoren aikana pyöritelleet mielessämme. Kun kompromissit ja unelmat ovat tasapainossa, ollaan asumisen osalta onnellisen elämän ytimessä. Loppujen lopuksi kysymyshän on siitä, millaista elämää haluamme elää? kuten Kerttukin tekstissä totesi.
Ostos?
Viimeisimpiä ostoksia kotiimme ovat makuuhuoneisiin uusia lakanoita ja petivaatteita. Olen sen verran KonMari, että toisesta päästä siirrän saman verran liinavaatekaapista kierrätyskeskuksen pussiin. Löysin myös Nanson verkkokaupasta ihanan takin kevääksi ja se on parhaillaan postin matkassa kulkeutumassa minulle. Toivottavasti se sopisi ja olisi kiva!
Kaiken kaikkiaan olen tehnyt melko vähän ostoksia kuluneen vuoden aikana. Kuuntelin eräs ilta uutisia, joissa kerrotiin, kuinka monta miljardia euroa suomalaisten käyttötileillä parhaillaan makaa. Summa on kasvanut, koska kulutus on supistunut esimerkiksi kulttuurin, matkailun ja ravintolaelämysten osalta. Huomaan kyllä saman omassakin kulutuksessa, että sukan varteen jää enemmän, kun lähinnä pyörii ja oleilee kotona.
Nyt kevättä kohden on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että ansaitsen jotain kivaa kotiin ja itselleni ja sellaisia mukavia tarpeellisia juttuja on tullut hankittua tai lisättyä tarvelistalle pohdinnan alle.
Kiitollinen?
Tajusin eräs päivä, että tämä blogi on ollut omalla tavallaan mun kiitollisuuspäiväkirja viimeiset vuodet. Tänne kirjoittaessa reflektoi omaa elämää päiväkirjan tavoin ja useimmiten nostaa esiin niitä hyviä asioita tai etsii raskaammista asioista niitä opettavaisia puolia tms. sen sijaan, että tilittäisi ja listaisi asioita, jotka ovat huonosti. Siinä mielessä kiitollisuus ja kiitollisuuden aiheiden näkeminen on asia ja taito, jota on mahdollista harjoittaa ja kehittää.
Kaikesta ja aina ei tietenkään tarvitse olla kiitollinen, mutta on silti silmiä avaavaa, miten monesta asiasta voi olla kiitollinen huononakin päivänä. ”Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on.”
Tämän viikon suunnitelmia ja aikatauluja?
Viime viikon sairastuvan jälkeen koitan saada työhommat ajantasalle ja tehtyä asiat, jotka viime viikolla jäivät hieman puolitiehen tai roikkumaan. Silleen määrätietoisen rauhallisesti aion laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja hoitaa kirjanpidot sun muuta laskutukset kuntoon.
Kävimme tyttöjen kanssa viikonloppuna ensimmäistä kertaa luistelemassa ja treenit varmasti jatkuu tällä viikolla jonain arki-iltana. Tytöt menee arki-iltoina aikaisin nukkumaan, mutta eiköhän me lähikoulun kentälle hetkeksi ehditä luistelemaan päivällisen jälkeen. Itse aion mennä tällä viikolla hiihtämään ja ottaa kaiken ilon irti näistä lumista ja hiihtokeleistä, jotka tarjoilee parhaillaan parastaan.
Tytöt saivat kutsut hammaslääkäriin, joten sellaiset ajat pitäisi varata ja siskon kanssa meillä on sovittuna valokuvaspäivä töiden osalta. Sellaisia arkisia hyviä juttuja tähän viikkoon.
Iloa viikkoosi!
-Hilla