Miten teidän perheessä nukutaan? Miten teidän lapset nukkuu ja miten te vanhemmat saatte nukkua? Aion kirjoittaa tänään aiheesta, joka on jo pitkään ollut yksi toivotuimmista blogipostausten aiheista. Olen tiedostaen jättänyt viime aikoina kirjoittamatta näistä uniasioista ja uniaiheista täällä blogissa, koska tiedostan sen, että tapoja, tilanteita, keinoja, tyylejä, ratkaisuja ja aikatauluja on yhtä monta kuin on lapsia ja perheitäkin. Lapsiperheen uni, joka elää erilaisia vaiheita, on niin yksilöllinen asia.

Samaan aikaan uni on todella tärkeä asia meille jokaiselle, vauvasta vaariin ja mummoon. Se on elämän, hyvinvoinnin, palautumisen ja jaksamisen kivijalka ja perusta. Kun niistä hyvistä ja katkottomista yöunista joutuu lasten saamisen jälkeen enemmän tai vähemmän luopumaan, on hyvin ymmärrettävää, että äitejä ja isejä kiinnostaa, miten tilannetta voisi parantaa. Siksi aihe kiinnostaa ja siitä minultakin usein kysellään ja toivotaan, että kertoisitko blogissa, miten teillä mennyt ja menee.

Olen ollut kohta 5 vuotta äiti ja koko sen viiden vuoden ajan olen kirjoittanut blogia ja jakanut arkeamme somessa. Sisällöissä on luonnollisesti ollut osana myös lapsiperheen asiat. Näiden vuosien aikana olen erityisesti Instagramin stoorien kautta saanut paljon henkilökohtaisia viestejä ja sitä kautta saanut näkemystä, miten erilailla asioita ja tilanteita voidaan nähdä tai katsoa.

Jos olen esimerkiksi kertonut jommankumman lapsen unesta stooreissa, on täysin samaan sisältöön joku saattanut kommentoida: ”Siis eikä, teillä nukutaan noin hyvin, ihanaa, voikun meilläkin joskus” ja joku toinen saattanut kommentoida ”Ai teillä on vielä tuollaisia haasteita, oletteko miettineet ratkaista sitä näin tai esimerkiksi pitää lapsellenne unikoulua?”

Erilaiset kommentit ja näkemykset ovat luonnollisia, koska katsomme asioita useimmiten omista lähtökohdista ja siitä, mikä meidän perheelle on tuttua ja ”normaalia”. Tutuinta ja helpoiten ymmärrettävää on aina se, mihin itse on tottunut.

Tämä lapsiperheen uniasioiden moninaisuus, yksilöllisyys ja toisaalta perheiden erilaiset näkökulmat suhtautua asiaan ovat vaikuttaneet siihen, että olen mieluummin jättänyt uniaiheet blogista pois kuin avannut aihetta sen laajemmin. Vuodet kuitenkin vierii, olen tullut äitinä varmemmaksi, nähnyt niin kaksi erilaista nukkujaa sekä yhtälailla bloggaajana ja sisällöntuottajan tullut varmemmaksi siitä, että tavallisten ihmisten tarinoita halutaan kuulla. Vertaistuellisessa mielessä. Ei ole oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. On vain erilaisia tarinoita.

Avarakatseisuutta toisia perheitä, lapsia, vauvoja ja vanhempien valintoja kohtaan

Olen myös erityisesti viimeisen vuoden aikana kuullut – juuri Instagramin yksityisviestien kautta seuraajiltani – miten suorituskeskeiseksi nämä lapsiperheiden uniasiat ovat joiltain osin menneet. Nähdään kenties, että on jokin unen ABC-kirja ja sitä seuraamalla päästään tuloksiin X. Pitäisi sitä tai tuota, pitäisi osata nukahtaa ja rauhoittua itsenäisesti. Saadaan ulkopuolelta painetta unikouluttaa tai olla unikouluttamatta. Kysytään, nukkuuko teillä lapsi vielä vieressä tai siirsittekö jo lapsen omaan huoneeseen noin nuorena, nukutatko vauvan rinnalle edelleen, jne jne. Ihmettelylista ja kyselylista on loputon, jos siitä listan tekisin. Jätän tähän.

Asioista voidaan keskustella ja keskustelu on tärkeää. Mutta voi kunpa se osattaisiin tehdä neutraalisti, avarakatseisesti ja toisten erilaisia tilanteita kunnioittaen. Inhimillisesti, tukevasti ja toista arvostaen.

En tule tässä tekstissä asettamaan mitään asioita vastakkain tai arvottamaan paremmaksi tai huonommaksi. Aiheen ympäriltä löytyy kaikki sateenkaaren värit ja kaikki ne aion nähdä, myös mustan ja harmaan vivahteet. En aio antaa yhtään vinkkiä tai neuvoa, että näillä saavutat paremmat yöunet perheessänne, koska sellaisia ei yksinkertaisesti voi blogissa antaa, eikä tarvitsekaan.

Sen, mitä voin tehdä, on kertoa, miten asiat ovat meillä menneet. Voin tehdä senkin, että tällä blogitekstillä lisään (toivon mukaan) avarakatseisuutta toisia perheitä, lapsia, vauvoja ja vanhempien valintoja kohtaan. Sillä yhdestä asiasta olen aivan varma: Jokainen huonoista unista kärsinyt tai unen puutteesta väsynyt vauvan, taaperon tai lapsen vanhempi on aivan VARMASTI yrittänyt parhaansa ja yrittää tälläkin hetkellä. Siitä ei ole epäilystä! Ja tottakai parhaansa tekevät myös he, joiden lapset ovat hyviä nukkujia.

Miten teidän perheessä nukutaan? 

Se, että vauva itkee illalla 3 tuntia kuin palosireeni ja vanhempi saa hänet lopulta rauhoittumaan syliin ja sänkyyn viereensä (jotta saa itsekin joskus nukkua) viikosta toiseen on lottovoitto. Yhtä lailla lottovoitto on sekin, että lapsi nukkuu jo vauvana hyvin ja nukahtaa helposti omaan pinnasänkyyn ja herää kerran pari yössä tankkaamaan, eikä muutoinkaan itke ihmeemmin vauva-aikana. Olen kokenut nämä molemmat ja vanhempana olen tehnyt ihan samalla tavalla molempien kanssa. (Ehkä kuitenkin teit jotain esikoisen kanssa eri tavalla kun hän nukkui huonommin… mutta kun emme tehneet. Vauvat ja lapset ovat erilaisia.)

Vauva-ajan erilaisuus voi tietenkin vaikuttaa siihen, miten lapsi myöhemmin nukkuu ja uskon vahvasti, että näin meilläkin on käynyt. Esikoinen oli alle 6 kuukautisena melko itkuinen iltaisin (syitä voi vain pohdiskella, eikä niitä välttämättä edes ole) ja nukahti parhaiten syliin, rinnalle ja nukkui parhaiten äidin ja isän lämmössä vierellä. Pinnasänky jäi hänen kanssaan täysin käyttämättömäksi ja lähinnä nauroimme, että mihin tuota voi edes käyttää. Asuimme silloin myös Helsingissä kaksiossa, jossa ei edes olisi ollut lapselle omaa huonetta, mutta näemmä emme tarvinneet edes omaa pinnasänkyä. Elimme symbioosissa, muuten ei olisi nukkunut kukaan. :D Parin tunnin iltaitkujen jälkeen häntä oli mahdoton laskea pinnasänkyyn ilman havahtumista hereille, siksi kömmimme lopulta aivan väsyneinä hänen kanssaan unille yhtä aikaa. Se oli tärkeintä meidän voimavaroille ja jaksamiselle! Toistan: se oli tärkeintä meidän VOIMAVAROILLE ja JAKSAMISELLE!

Sitten on meidän kuopus, hän on toisenlainen tarina. Itse tyytyväisyys ollut ensimmäisistä päivistään lähtien. Odotin ja varauduin tietenkin samanlaiseen, mihin olin ensimmäisellä kerralla tottunut, mutta sainkin vain suu auki ihmetellä päivästä toiseen, että voiko vauvat olla näin HELPPOJA. Voivat ne!

Kuopus ei vauvavuotenaan varmaan kertaakaan huutanut kuin palosireeni, saattoi hiukan itkeskellä, jos oli nälkä, väsy tai vaipassa kakka, mutta muuten oli lähinnä vain tyytyväinen. Nukahti ja nukkui helposti missä vain, liikkeessä, paikallaan, hälinässä ja hiljaisessa. Vauvana hän nukkui yöt melko hyvin (vaiheittain söi tietenkin useita kertoja yössä, mutta se kuuluu imetyksessä asiaan) ja ensimmäiset kuukaudet hän nukkui imetyksen takia perhepedissä. Perhepedistä hänet oli kuitenkin melko helppo siirtää omaan pinnasänkyyn myöhemmin ja lopulta omaan huoneeseen, missä hän saa rauhassa porskuttaa menemään. Nukkuu siten parhaiten. Hän on aina tykännyt sängystään ja menee sinne mieluusti. Illalla hän tykkää nukahtaa. Ei ole todellakaan minun saavutus tai minkään unikoulun, että hänestä tuli parempi nukkuja, hän nyt vaan on ollut erilainen.

Tietenkin kaikkia vaiheita on ollut hänenkin vauva- ja taaperovuosien aikana ja olemme rampanneet hänen huoneessaan välillä alvariinsa (niitä kuuluisia vaiheita) tai heränneet kukonlaulun aikaan tai olleet joskus yöllä hereillä tunnin jos toisenkin, mutta isossa kuvassa olemme kokeneet kaksi toisistaan poikkeavaa tarinaa ja vauvavuotta, mitä lapsiperheen nukkumiseen tulee. Erityisen selkeästi sen näkee näin jälkeenpäin.

Ja nämäkin ovat vain kaksi tarinaa, sen lisäksi on miljoona muuta tarinaa, joista minä en tiedä mitään.

Itsenäinen nukahtaminen on muodissa

Mielenkiintoinen huomio tässä lapsiperheiden uniasioihin liittyvässä keskustelussa on ollut huomata vaikuttajana se, että kukaan ei sanonut somessa mitään, kun meidän 8 kuukauden ikäinen vauva siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Mutta perhepetiä ja samassa sängyssä lapsen kanssa nukkumista ja joka iltaista nukuttamista on kyllä ihmetelty ja kysytty, milloin aiotte luopua siitä? Milloin aiotte opettaa lapsen nukahtamaan itse jne?

En ole pahoittanut mieltä kysymyksistä, mutta sen sijaan olen miettinyt, onko (länsimaisessa?) kulttuurissa näin vahvasti vallalla ajatus lapsen itsenäisestä nukkumisesta, unen ”opettamisesta” jo pienellekin vauvalle ja suurimpana tavoitteena vanhempien itsenäinen uni, mahdollisimman nopeasti. Vauvat on kuitenkin vauvoja ja he mullistavat elämän monella tapaa ja ovat täysin vanhempien varassa monessa asiassa. Kuopuksen kanssa olisi ollut helppoa mahtua tähän tämän ajan ”unimuottiin ja -trendiin”, mutta 4-vuotiaan esikoisen kanssa emme mahdu siihen vieläkään.

Uniohjaukselle on paikkansa ja tarpeensa

Tiedän myös, että monet vanhemmat ja perheet ovat saaneet valtavan tärkeää apua unihaasteisiin ja niiden ennaltaehkäisyyn unikonsulteilta, uniohjaajilta, univerkkokursseilta, ja hyvä niin. Väsyneessä hetkessä voi olla todella tarpeen saada vierelle ulkopuolisen näkökulma sekä arvokkaita neuvoja päästä haastavassa tilanteessa eteenpäin. Joillekin juuri unikoulu on se helpottava ratkaisu, joka tuo paremmat yöunet, mutta ei kaikille. Ei edes siksi, että unikoulut ovat tällä hetkellä niin ”muodissa” ja pinnalla.

Toinen ei kuitenkaan sulje missään nimessä toistaan pois: voi edetä lastaan kuunnellen ja silti käydä uneen liittyvän verkkokurssin, josta nappaa omalle perheelleen sopivimmat vinkit. Tai lukea kirjan unikoulusta, mutta kuitenkin edetä oman tilanteen mukaan lempeästi. Tai kertoa ääneen, että hei: meidän perheessä ei muuten toiminut mikään noista vinkeistä, koska sekin on täysin normaalia! Harvemmin vain kuulee unikouluista, jotka eivät ole onnistuneet.

Samaan aikaan haluan tuoda esiin, että ihan ilman kursseja ja konsultointiakin pärjää, käyttäen maalaisjärkeä – omaa sydäntään ja perhettään kuunnellen. Me olemme molempien lasten kohdalla luottaneet eniten omaan intuitioon, tunteeseen ja pärjänneet niin erittäin hyvin. Käytössä on ollut ihan erilaisia lähestymistapoja, lapsen persoona ja erilaisuus huomioiden. Siihen ei olisi unen ABC-kirja antanut avaimia.

Tärkeimpänä fokuksessa on ollut koko perheen uni, voimavarat ja vanhempien jaksaminen. Oli keinot mitkä hyvät.

Lisäksi olen aina ollut valmis kokeilemaan erilaisia nukkumisjärjestelyjä tai muutoksia, mutta samalla ollut valmis palaamaan vanhaan, jos kokeilu ei ole tuottanut kaivattua tulosta tai tuonut mukanaan enemmän säätöä kuin helpotusta. Uniasioissa olen ollut joustava ja avoin muuttamaan omia ajatuksia. Tällainen kokeilu oli muun muassa tyttöjen nukuttaminen samaan huoneeseen. Se oli helppoa illalla, mutta yöllä tai aamulla toinen saattoi herättää turhaan toisen ja siksi palasimme vanhaan ja nukutamme taas lapset erikseen. Siitä on enemmän hyötyä.

Sanoin jo stoorien puolella, kun tästä uniaiheesta toivottiin minulta blogitekstiä, että tiedossa on pitkä saaga. Ja niin onkin!  Kasassa on jo tässä vaiheessa kokonainen teksti ja olen saanut vasta alkusanat valmiiksi. Sen lisäksi minulta kysyttiin Instagramin kysymysboksissa nämä 26 kysymystä:

26 kysymystä – miten teillä nukutaan?

1. Nukutetaanko teillä vai jätetäänkö nukahtamaan?

2. Millä tavalla jätitte päiväunet pois?

3. Tarviiko lapsi päiväunien sijaan kuitenkin päivälevon?

4. Onko teillä ollut tarkka rytmi unien ja ruokailun suhteen? Millainen rytmi?

5. Millaiset on teidän iltarutiinit ja nukutustapa?

6. Vauva-ajan uniasiat kiinnostaa?

7. Oletteko pitäneet lapsillenne unikoulua?

8. Miten nukuttaa kaksi lasta samaan tai eri aikaan? Miten teitte, kun toinen oli vauva ja toinen taapero?

9. Milloin siirsitte tytöt samaan huoneeseen ja nukkuvatko edelleen niin vai tuliko siihen uusi muutos?

10. Mihin aikaan aloitatte iltatoimet ja kauan ne kestää?

11. Miten teillä ylipäätään nukutaan, mikä on koko päivän rytmi ja aikataulu?

12. Muistaakseni esikoisenne nukkui vauvana perhepedissä, milloin hän siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan?

13. Parhaat vinkit tulevalle äidille vauvan nukuttamiseen?

14. Milloin ja miten yöimetykset loppuivat?

15. Millaisia asioita olette aktiivisesti tehneet perheen hyvien yöunien eteen?

16. Menettekö te vanhemmet ajoissa nukkumaan, että jaksatte?

17. Miten paljon tytöt nukkuu päiväkodissa? Vaikuttaako päiväunet yöuniin?

18. Miten nukuttaa yksin tissivauva ja vauhdikas taapero?

19. Missä tilanteessa teki mieli kuunnella muiden mielipiteitä, mutta päätitte kuitenkin tehdä kuten itse halusitte?

20. Miten tutti ja nukkuminen, vaikutukset?

21. Miten kahden lapsen kanssa hoituu unijutut? Onko lapset eri rytmissä vai miten olette saaneet heidät samaan rytmiin?

22. Miten jaksat tai jaksoit väsyneenä? Nukuitko itse päiväunia?

23. Sisarusten rytmien synkkaus vauva- ja taaperovuosien aikana? Milloin itse ehdit vain olla?

24. Miten tytöt nukkuivat ihan pieninä vauvoina?

25. Miten ja koska teillä alkoi rytmi löytyä?

26. Jaatko vinkkisi miten äitinä jaksaa kun isompi ei enää nuku päikkäreitä mutta pienempi nukkuu – ja äitiä (tai miksei isääkin!) väsyttäisi esim vauvan yöheräilyjen vuoksi.

27. Nukkuuko taapero vielä pinnasängyssä?  Jos niin koska ajatus vaihtaa isompaan:)

Jos tässä samassa postauksessa vastaisin näihin kaikkiin kysymyksiin, tulisi tästä tekstistä aivan loputtoman pitkä. Siksi päätin jakaa tämän tekstin kahteen osaan. Tämä on osa 1 ja seuraavassa 2 osassa vastaan noihin ylläoleviin kysymyksiin – meidän perheen näkökulmasta.

Tässä vielä nimettömästi osa seuraajiltani saamistani yksityisviesteistä, joita sain, kun olin jutellut stooreihin unista ja julkaissut tuon lapsiperheen uneen liittyvän IG feed -postauksen. Haluan jakaa näistä viesteistä muutamia, koska nämä tuo esille sen, miten paljon aihe aina puhututtaa ja herättää kiinnostusta sekä avaa paikan vertaistuelle. Olen vastannut kaikille seuraajille näihin viesteihin henkilökohtaisesti ja tiistaina taisin perata inboksia useamman tunnin.  Viesteissä on erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä asiaan, en ota niihin kantaa, vaan näytän teille, mitä inboksissa aiheesta ajateltiin:

Tämä oli tosi hyvä juttu jo nyt vaikka edes blogitekstiä ei vielä tullut. 🥰 Ymmärrän hyvin miksi tämä aihe on niin ”kuuma peruna”, itsekin vauvavuoden aikana esikoisen äitinä halusin kuulla KAIKEN siitä, miten muilla asiat menee ja miten saatu unet toimimaan ym. Nyt vajaan 2 v kokemuksella ymmärtää jo paljon paremmin, että niin aikuiset kuin ennen kaikkea lapset ovat erilaisia, eikä mitään yhtä viisasten kiveä tai oikeaa tapaa vain ole, vaan kaikki löytää omat nukkumistottumuksensa omaa reittiään. Kaikki varmasti ennemmin tai myöhemmin Meillä nukutaan pääasiallisesti hyvin, mutta nukuttamisen se kyllä vaatii, eli ei todellakaan vaan ns. tiputeta sänkyyn ja jätetä sinne (itsenäinen nukahtaminen tuntuu monessa paikassa olevan se taikasana). Stressasin siitä aikani mutta enää en jaksa. Jos pikkuinen vaatii nukahtaakseen sen, että vanhempi on läsnä, olemme sen turvan valmiita antamaan niin kauan kuin sitä tarvitaan. Tuskin teiniä tarvitsee aikanaan kädestä pitää kiinni iltaisin.

****

Meillä on kolme erilaista nukkujaa (nuorin 7,5 kk) ja mä oon vetänyt sellaisen linjan että kunhan kaikki saa nukkua, niin tyyli on vapaa (äidin ja iskän välissä, omassa sängyssä tai patja vanhempien makkarissa) ihan kaikki käy, kunhan äitikin saa nukkua. Meillä esikoinen 6-vee ja hän nukkuu jo omassa sängyssä! Kulki kans ekan kolme vuotta meidän huoneeseen !

****

Tässä on muuten jännä, kun ajatellaan et heräämisaika liittyy nukahtamisajankohtaan. No, ehkä jollain liittyy, meillä ei ainakaan nimimerkillä yleensä lapset nukkuu klo 19:30-06, eilen nukkumaan meno myöhästy ja unet silti 22-06.

****

Ihana tuo uniteksti! <3 KIITOS! Aiemmin juteltiin uniasioista (niin kuin varmasti olet ”muutaman” muunkin kanssa jutellut) ja silloin oma tieto oli aivan toista mitä tänään. Se, että pitää koittaa itselleen perustella jotain (unikoulua) monelta kantilta, pitäisi jo osaltaan kertoa, että hei se on vastoin intuitiota. Nyt olen ymmärtänyt paremmin oman lapseni ainutlaatuisuuden. Häntä ei saa muottiin – eikä tarvitsekaan saada. Onneksi lopetin nopeasti sen, minkä valitettavasti ehdin aloittaa. Maksettiin myös itsemme kipeiksi uniohjauksella, mikä ei toiminut meille. Nyt olen löytänyt uusia näkökulmia ja rentoutta uniin – niiden EI TARVITSE mennä jonkun tietyn kaavan mukaan. Eniten harmittaa myös se ns. pelottelu ja väärän tiedon viljely uniin liittyen. Kaikki ei sovi kaikille. Ja jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen itsensä. Meilläkin asuu herkkä tyttö, joka tarvii äidin ja isän apua. Ja mikä voisi olla maailmassa parempaa, kuin tarjota sitä hänelle. <3

****

Haluan sanoa sinulle Hilla, että kiitos, aiemmatkin jutut teidän lasten unesta on heijastaneet minusta ihanaa armollisuutta ja realismia – viime aikoina kun tuntuu somessa isosti ottaneen valtaa nämä unikonsultit + erinomaisesti (unikoulutetut) nukkuvat lapset. Meillä kaksi huonosti nukkuvaa, tietoisesti valittu lempeä linja, vaikka toki unitaitojakin opetetaan ja opetellaan koko ajan.

****

Meillä samanlaiset nukkujat, mutta eripäin. Esikoinen nukkui hyvin, sitten tuli kuopus, joka on valvottanut ja itkeskellyt paljon. Tässä sitä vanhempana saa ihmetellä – ei todellakaan ole itsestä kiinni, enkä tarvii muiden ohjeita!

****

Esimerkiksi jos haluaa siirtää vauvan pienenä omaan huoneeseen, nähdään se jotenkin ”julmana”, tai jos imetetään perhepedissä, pidetään sitä outona. Ihanaa, että sinulla on tässä kaksi eri näkökulmaa, kun lapsesi ovat olleet niin erilaisia nukkujia! Toivotaan että se herättelisi meitä vanhempia tajuamaan, että toinen tapa toimia ei ole toista huonompi, ja jopa samassa perheessä voi toimia erilaiset tavat, myös nukkumisen osalta. Itse olen sitä mieltä, että vauvantahtisuus ja uniohjaajien vinkkien hyödyntäminen eivät poissulje toisiaan. Toki olen myös sitä mieltä, ettei vauvoja lähtökohtaisesti pitäisi unikouluttaa ensimmäisenä, mutta joissain tilanteissa sekin varmasti on tarpeen.. Onneksi meillä on ollut ihana neuvola, jossa ei ole kertaakaan painostettu unikouluttamaan vaan aina tsempattu vaikeissa hetkissä, että vauva on vasta niin pieni, ja tämäkin vaihe menee varmasti ohi.

****

Kuulostaa tutulta, meillä myös 4 v. esikoinen tulee joka yö viereen ja vajaa 3 v. nukkuu kaikki yöt omassa sängyssä. 🤭 Niin ne lapset ovat erilaisia.

****

Katsoin ja kuuntelin loppuun nyt nuo uni stoorit. Minusta sinun ajatukset on todella hyviä ja maalaisjärkisiä. Lapsen mukaisia. Ei me aikuisetkaan olla uni asioissa samanlaisia, niin miksi lasten pitäisi olla. Ja yks juttu, jota olen miettinyt useinkin, että kun en minäkään tykkää nukkua yksin, on paljon mukavampi nukkua oman kullan vieressä, niin miksi pieniltä lapsilta odotetaan, että siihen pitäisi pystyä? Osa nukkuu, osa ei.

****

Niinpä… Selitäppä tämä sitten sille yhden lapsen vanhemmalle, jonka lapsi on ollut alusta asti hyvä nukkumaan ja joka näkee ja kertoo, että se on hänen ansiotaan, kun hän on opettanut lapsen nukahtamaan omaan sänkyyn ja nukkumaan rattaissa katkoksetta 3 tunnin päiväunet ja nukkumaan yöt läpeensä. Suututtaa kun tällaiset henkilöt kertoo miten he ovat niiiin hyviä vanhempia, kun ovat opettaneet lapsen näin ja näin. Me ollaan epäonnistuttu pahemman kerran siis – toisin sanoen!

****

Siis just tämä, että ihana vaan kuulla erilaisten perheiden erilaisten lasten tarinoita, ne inspiroivat minua enemmän kun mitkään vinkit ja unikouluttajat! 🥰 Eihän tässä oo mitään mitä vois tehdä väärin, jos lasta kuuntelee. Nyt esikoisen äitinä tuntuu et oon saanut lapsen tosi haastavaan aikaan, kun vallalla on just tämä ajatus, että pitäis unikouluttaa ja lapsen pitäisi pärjätä yksin. Me kokeiltiin 2 viikkoa ja se oli ihan kamalaa eikö auttanut yhtään mitään. Nyt tuhisee yöt vieressä 🥰🥰, mutta tämän takia on tärkeää et näistä puhutaan et lapset on erilaisia ja muissakin perheissä ne tulee viereen ja se on normaalia!

****

Olen lapseton ja mietin, lähes päivittäin, täällä somessa, että vanhemmuudesta on tehty aivan järkyttävä suoritus, pelottava asia. On unikoulua, pohdintaa siitä kenellä on lapsen kasvua tukevimmat kengät, kuka syöttää parasta ruokaa lapselleen jne.. Miksi kirjoitan, niin tuot vanhemmuutta lempeästi ja positiiviseen sävyyn esiin ja tuot esille sen, miten voi harrastaa yksin ja myös yhtä lailla perheen kanssa. Saa olla kiukkuinen, mutta myös näyttää sen miten tärkeitä lapset ovat. Kerrot miten teillä vanhemmuutta jaetaan, et pauhaa kummankaan oikeuksista tai velvollisuuksista. Annatte esimerkillänne toivoa siitä, että lapsiperheen elämä voi olla myös mukavaa ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle!

****

Meillä sellanen ero tytöillä, et toinen on iltauninen ja toinen aamu-uninen. Siitä ollaan yritetty monenlaisella tyylillä hakea sopivaa rytmiä ja kompromissia molemmille, että kaikki sais nukuttua riittävästi ja vieläpä silloin, kun väsyttää. 🤭

****

Paras perspektiivi on sinun ja teidän oma tuntemus asioihin. Hienoa että luotatte niihin, silloin teette juuri niin kuin teidän lapsille on oikein. Voimia tähän raskaaseen some maailmaan. :D <3

****

Kiitos näistä vertaistukikertomuksista. Meillä myös kaksi eri tavalla nukkuvaa lasta ja hyvin eri tavalla nukahtavaa ja onkin hienoa kuulla tositarinoita normaalista arjesta.

****

Se on just näin, kuulostaa jotenkin niin suorittajayhteiskunnan ajatukselta että lapset opetetaan nukkumaan ja sitten ne aina nukkuu hyvin. Ai kauhee! Maalaisjärjellä pääsisi hyvin pitkälle ilman turhia stressejä siitä, tekeekö oikein vai väärin tai että epäonnistuu vanhempana jos lapset nukkuu joskus huonosti tai se vaihtelee. Mites sitten esim, kun lapselle tulee voimakkaita pelkoja tai mielen haasteita, ei se silloin todellakaan myöskään mene niin suoraviivaisesti. tuntuu että ajatteleeko ihmiset oikeasti niin mustavalkoisesti 🤭 Sulla on Hilla tosi järkevä ja ihana ote tähänkin asiaan! ️ Maalaisjärki kunniaan!

****

Hilla super kivasti puhuttu uniasioista, ne on nyt jotenkin aivan tosi pinnalla ja juuri tuo vauvan/lapsen pitäisi oppia nukkumaan illasta aamuun heräämättä.  Jännittävää on, että kaikessa muussa vauvat ovat yksilöitä, mutta unen suhteen myydään kaikille samaa kaavaa ja aikataulua! Esikoisen kanssa melkein alkanut stressaamaan, mutta onneksi siitä on vähän päässyt. Ihanaa maalaisjärkeä sun puheessa mukana ja tuskin lasta kuuntelemalla kovin vihkoon menee! Ihanaa päivää sulle!

****

Meillä on 270 levee ”sänky, jokaiselle oma patja lattialla. Heheheee!!

****

Tämäkin on kyllä jännä, että vielä aika sitkeästi pitää pintansa tämä ”jos lapsi menee aikaisin nukkumaan, niin herää varmaan vieläkin aikaisemmin”. Meillä ainakin auttoi silloisen 11-12 kk aikaisiin aamuihin juurikin se, että lähes tunnilla aikaistettiin nukkumaanmenoa. Toki varmasti on lapsia, keille ei sovi tämäkään mutta tosi yleisesti vielä kuulee omilta vanhemmilta ja myös omalta kaveripiiriltä että ”no monelta se sitten herää, jos noin aikaisin menee nukkumaan”.

****

Ja sitten on niitä lapsia, jotka nukkuvat päiväkodissa reilut 2 tuntia ja ovat vielä illalla klo 21 ihan pirteitä. Mutta näin me ollaan perheet ja tilanteet erilaisia, turha ihmetellä sen enempää.

****

Ihanan Hillamaiseen, rentoon tapaan lähestyt aihetta. Vaikka mekin on parikin unikoulua vedetty läpi ja yleensä lapsi nukkuu suurimman osan ajasta hyvin, niin esim viime viikolla oli taas pätkä, että tiettyyn aikaan keskellä yötä heräsi eikä auttanut muu kuin ottaa viereen. Sitten taas ihan itsestään meni ohi, lie mikä mysteeri tällä kertaa oli taustalla. Tutkimattomia ovat nämä lapsukaisten unitiet ja tällainen rento asenne on musta just se oikea ratkaisu. Vaikka ei sitä ehkä silloin aina muista, kun itseä väsyttää ja lapsi vain valvoo.

****

Siis tämä unikouluskene tulee ainakin minulla (1v + taaperon äidillä) korvista sauhuten ulos. Musta tuntuu, et nykyään liian moni asia lapsiarjessa ulkoistetaan, kuten tää unikoulukin. Kun lapsi nukkuu huonosti ( on hitto normaalia, että vauvat ja taaperot heräilee ääää – toki on ääripäitä ja ymmärrän myös sen, ei tämä ole niin mustavalkoista) niin haetaan apua ja joku antaa sulle ohjeet. Ja se joku on JOKU, kuka ei tunne sun lasta laisinkaan. Toki näistä voi olla apua joillekin, hyvä niin! Mutta kyllä mä peräänkuulutan sitä vanhemman omaa gut feelingia ja oman lapsen tuntemusta️. <3

****

Kiitos myös sinulle ihanasta tilistä. Tuot arkea niin ihanan lempeästi esille, hyviä mielipiteitä asioista kuin asioista. Tämä on oikea hyvän mielen tili, missä ei turhista murehdita, se jos jokin on ihanaa seurattavaa. Ihanaa kesän odotusta!

****

Niin, että ihanaa kesän odotusta teille kaikille, jotka luitte tänne saakka! Ja kauniita sekä mahdollisimman hyviä unia meille kaikille! <3 Rauhaa, rakkautta, avoimuutta, empatiaa, ymmärrystä ja hurttia huumoria, sitäkin tarvitaan! <3

Seuraavassa 2 osassa vastaan sitten noihin teiltä tulleisiin kysymyksiin. :)

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Miten liikunta on muuttunut lasten myötä?

Verrata, ahdistua, ilahtua vai inspiroitua – sinä päätät!

Raskaudesta palautuminen on yksilöllistä.

Harva meistä mahtuu valmiiseen muottiin.

Erilainen vauva, erilainen vauvavuosi.