Juoksin aamulla lenkin kesämökin lähistöllä metsäpolkuja pitkin. Heinäkuun helteet olivat vaihtuneet elokuun ensimmäiseen myrskysäähän. Isot valkoisena kuohuvat aallot iskivät kallioihin rannalla ja tuuli suhisi käkkärämännyissä.

Ensimmäistä kertaa haistoin syksyn tuoksuja metsässä. Jokainen vuodenaika tuoksuu erilaiselta ja tänään haistoin sateen läpi sellaisia tuttuja syksyn tuoksuja. Elokuussa ollaan jo, ajattelin.

Samalla pohdin oloani kesäloman jälkeen. Fiilis on seesteinen, levännyt ja hyvä. Tuntuu siltä, että olen ja olemme koko perhe saaneet hengähtää kunnolla ja viettää kesäaikaa rennosti mökillä. Nukkuen myöhempään kuin yleensä ja tehden mieleisiä juttuja ilman kummempia aikatauluja. Sellainen palauttaa ja tuntuu lomalta. Kesämökkeily sopii meille tosi hyvin ja siellä irtautuu arjesta nopeasti.

Tyttöjen kesäloma alkoi viikko ennen juhannusta, joten tämä on heidän seitsemäs ja samalla viimeinen kesälomaviikko ennen päiväkotiin palaamista. Itse tein osittain töitä vielä heinäkuun alkuun, mutta sen jälkeen olen irrottautunut työmoodista ja tietoisesti valinnut lomailun. Olen valinnut yhteen asiaan keskittymisen kerrallaan ja kokenut virkistyneeni, etenkin korvien välissä.😊

Loman alussa oli vielä hiukan hätäinen olo. Sellainen säntäilevä. Arjen tahti oli päällä, mutta jo muutamassa päivässä huomasin, että osasin päästää irti ja siirtyä lomalle. Sanoisin jopa, että onnistuin siinä aika hyvin. Olin järjestellyt asiat niin, että kerrankin sain lomailla ihan rauhassa.

Olen ollut yrittäjä 2017 vuodesta saakka eli siitä lähtien, kun olin ensimmäistä kertaa äitiyslomalla esikoisen kanssa. Sen jälkeen olen tehnyt koko ajan enemmän tai vähemmän töitä, riippuen tietenkin äitiyslomista ja muista, mutta tämä oli ekaa kertaa yrittäjänä sellainen kesä, kun tyhjensin kalenterin kokonaan.

Olen todella kiitollinen, että saan tehdä nykyisin tätä työtä, mitä teen. Samalla kuitenkin lomalla tajusin sen, että rajoistaan on tärkeää pitää kiinni oman hyvinvoinnin vuoksi. Arjessa se helposti unohtuu. Siksi tässä tekstissä muistuttelen asiasta sekä itseäni että kenties muitakin.

Omasta mielestäni olen hyvä multi taskaamaan eli pitämään useaa palloa samaan aikaan ilmassa. Ruuhkavuosina ja nykyisessä työelämässä se on kai jossain määrin pakollistakin. Silti tänä aamuna lenkin varrella asia tuli mieleeni: miten multi taskingia eli asioiden yhtä aikaa tekemistä voisi tulevana syksynä jossain määrin vähentää. Mitä konkreettisia asioita tai muutoksia ne olisivat? Keksin jo muutaman, mutta kysymys jäi vielä mieleeni muhimaan.

Teen työtä kotona, joten työt eivät jää fyysisesti paikkaan x, vaan ovat aina lähellä. Teen aika usein jotain töihin liittyvää kaikkina viikon päivinä. Sitäkin voisi rajata erilailla. Yrittäjyydessä parasta on aikataulujen joustavuus ja mahdollisuus vaikuttaa aikatauluihin, mutta samalla siinä piilee sudenkuoppa, kun töitä tai jotain pientä töihin liittyvää on koko ajan vähän kaikkialla. Toisaalta tärkeintä on vaalia luovuutta sekä halua kirjoittaa ja jakaa ajatuksia täällä teille. Luovuus ja multi tasking eivät välttämättä kävele käsi kädessä.

Pidin kesäloman aikana Instagram stooreista taukoa täysin kaksi viikkoa ja kokonaisuudessaan lähes neljä viikkoa. Niiden viikkojen aikana tajusin, kuinka paljon aikaa viikottain kuluu yksityisviesteihin vastaamiseen, joita stoorit poikivat. Useita tunteja. Jopa yhdessä päivässä voi mennä tunteja aikaa, jos sattuu stooreissa nostamaan sellaisen aiheen, joka herättää keskustelua tai kysymyksiä.

Stoorien kautta ihanat ja arvokkaat seuraajani kyselevät seinien maalisävyjä, sisustusvinkkejä, treenivaatteisiin suosituksia, lomanviettovinkkejä, farkkujen merkkiä, ruokareseptiä, vertaistukea ja milloin mitäkin. Arvostan todella sitä, miten kivoja ja sitoutuneita seuraajia minulla on. Arvostan myös jokaista minulle lähetettyä yksityisviestiä ja haluan jatkossakin niihin vastata. Kysymys on enemmän omasta rajaamisesta ja ajankäytöstä, miten sen teen.

Stoorien tekeminen korreloi vahvasti yksityisviestien määrään ja se on hyvä mun muistaa. Saman ajan voin käyttää myös blogitekstin kirjoittamiseen tai videon kuvaamiseen, jolloin sisällöstä on iloa sadoille tai tuhansille seuraajille. Yksityisviesti palvelee vain yhtä henkilöä, vaikka käyttäisin niihin paljon aikaa. Tällaista asiaa olen pyöritellyt.😊

Ja ehei, en ole katoamassa stooreista, mutta kenties luomassa niiden suhteen itselleni uusia pelisääntöjä. Minulle saa jatkossakin lähettää viestejä, kun siltä tuntuu ja sitä toivonkin. Tämä on vain avointa pohdintaa ajankäytöstä ja esimerkki siitä, miten jokainen meistä voi omassa työssään tulla sokeaksi joillekin asioille, jotka vain ovat olleet niin. Sellaisia asioita voi olla aika ajoin hyvä kyseenalaistaa tai miettiä uusia rajoja itselleen.

Mihin aikaani käytän? Mikä on työssä tai palautumisessani tärkeintä? Mihin voimavarani fokusoin? Mistä on eniten hyötyä kenellekin? Mihin minä vaikuttajana käytän aikaani, jotta työpanoksesta olisi iloa mahdollisimman monille seuraajille?

Tällaisia mietteitä kävi pääni sisällä aamun polkujuoksulenkillä, kun summasin kulunutta kesää ja annoin ajatuksia tulevaan arkeen ja hieman myös töihin paluuseen. Askel oli samalla kevyt, raikkaassa meri-ilmassa oli hyvä hengittää, hymy oleili huulillani ja ihastelin luontoa ympärillä. Ajattelin, että tällainen kepeys kulkekoon mukanani arjenkin keskellä. Kysymys on omista valinnoista, rajoista, suunnitelmista ja toteuttamisesta.  Koko palapelin yhteensovittamisesta.

On taitoa keskittyä oleelliseen, fokusoida oma kapasiteetti. Vähemmän on joskus enemmän. Sellaisia olen miettinyt.

Leppoisaa elokuun alkua!

Tiistaiterkuin

Hilla

ps. Elokuun vaihteessa tämä blogisivusto päivittyi uuteen pohjaan, jonka olin alkukesällä suunnitellut. Kaikki ei ehkä vielä ole ihan viimeisen päälle fiksattu, mutta hion sivustoa sen mukaan kuntoon, että tekstejä olisi täällä mahdollisimman mukava lukea. Blogin kommentointiominaisuus puuttuu vielä, mutta se lisätään huomenna. 🤗