Synnytyksestä on kulunut noin 3 kuukautta ja 3 viikkoa. Ajattelin kirjoittaa kuinka raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseni on lähtenyt liikkeelle? Meinasin laittaa ensin tekstin otsikoksi synnytyksestä palautuminen, mutta palautuminen on vasta alkumetreillä, joten muokkasin samalla otsikkoa.

Kahdessa edellisessä raskaudessa palautuminen raskautta edeltäneeseen omaan tuttuun oloon on molemmilla kerroilla kestänyt noin vuoden. Saman verran aikaa se tulee ottamaan tälläkin kertaa. Lapsen saaminen tarkoittaa keholleni, ja miksei mielellekin, kokonaisuudessaan noin kahden vuoden projektia. Ensin raskaus lähes vuoden ja sitten imetystä ja palautumista toinen vuosi.

Olen molemmilla kerroilla huomannut myös sen, että imetyksen lopettamisen jälkeen keho vasta ”kuroutuu” kunnolla omiin mittoihin. Ja sille huomiolle on aivan fysiologinen selitys: relaksiinihormooni, jota erittyy kehoon jo raskauden aikana, jotta kudokset ja nivelet voivat venyä ja antaa periksi mahdollistaen synnytyksen.

Relaksiinihormoni vaikuttaa jo raskausaikana, ja huomasin sen raskauden aikana liikkuessa ja lantion hetkellisinä tuntemuksina kun lantio leveni ja teki tilaa kasvavalle vauvalle. Olen jutellut aiheesta äitiysfyssari Terhi Antikaisen kanssa aiemmissa raskauksissa ja kuulemma häpyliitoksessa ja SI-nivelessä relaksiinihormonin reseptoreita on runsaasti, mutta myös muualla kehossa tapahtuu kollageeni- ja elastiinisäikeiden venymistä. Itse olen huomannut eniten loppuraskaudessa tuntemuksia SI-nivelessä ja siksi teki tosi hyvää käydä viimeisillä raskausviikoilla hieronnassa rentouttamassa kehoa.

Relaksiinin taso pysyy koholla synnytyksen jälkeen koko imetyksen ajan ja vielä hetken imetyksen lopettamisen jälkeenkin. Synnytyksen jälkeen sillä uskotaan olevan vaikutusta rintojen maitoa tuottavien kudosten kasvattamiseen ja relaksiinia löytyykin myös äidinmaidosta. Kehossa olevan relaksiinin takia juuri kehoitetaan palautumisen kanssa rauhallisuuteen, koska iskutukset ovat omiaan lisäämään painetta lantion alueelle, jonka palautuminen on vasta alussa. Oma olo voi olla jo hyvinkin ”normaali” ja siksi ei välttämättä tule ajatelleeksi, että lantion alueella on vielä hormoneista johtuvaa löysyyttä.

Itse huomaan lantion leveyden olevan vielä huomattavasti suurempi kuin ennen raskautta. Kesäksi tarvitsin parit alaosat ja normaalisti olen kokoa 38, mutta nyt sopivat löytyivät koosta 42.

Vastatakseni otsikon kysymykseen, miten  raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on lähtenyt käyntiin? Sanoisin, että hyvin ja olen voinut sillä tavalla hyvin kuin nyt synnytyksen jälkeen voi voida. Palautumista on vajaa 4 kk takana ja noin 8 kk edessä, joten vähitellen eteenpäin.

Palautumiseni on tähän mennessä tarkoittanut aivan spontaania palautumista: eli siis vauvan hoitoa, imetystä ja kolmen lapsen äitinä olemista. Urheilu on ollut tauolla kaikissa muodoissaan, mitä nyt hyötyliikuntaa toki harrastanut esim kävelyä, vaunujen pukkaamista, vähän pyöräillyt ja ylipäätään elämä kolmen pienen lapsen kanssa saa välillä aikaan askelia 10 000 kpl päivässä, vaikkei oikeen ”mitään” edes tekisi. Mutta siinä mielessä aktiivisesta liikunnasta tauon pitäminen on tuntunut aivan luonnollisesta ja täysin myös tarpeelliselta itselleni. Olen viettänyt viime kuukaudet rauhassa palautuen ja vauvasta kirjaimellisesti täysin rinnoin nauttien.

Tuntuma lantionpohjan lihaksiin löytyi nopeasti jo synnytyksen jälkeen sairaalassa. Jokaisella kolmella kerralla näin on ollut ja varmaan myös urheilullinen tausta auttaa siinä, että osaa aika hyvin paikantaa kehosta omat lihakset ja tehdä havaintoja niiden toimivuudesta ja toimimattomuudesta. Suorien vatsalihasten välistä erkauma on kuoroutunut hyvin umpeen, hieman sitä tuntuu vielä aivan navan yläpuolella.

Ihmeen hyvin vatsa vaan palautuu, vaikka joka kerralla raskausmaha on ollut suoraan eteenpäin ja sisällä loppujen lopuksi lähes 4 kilon vauvat. Vatsan iho on venynyt nyt kolme kertaa ja se ei mitenkään enää palaudu ennalleen. Löysempi vatsanahka muistuttaa, mitä aarteita olen saanut sisälläni kantaa.

Synnytyksen jälkeen olen viettänyt kaikessa rauhassa lapsivuodeaikaa ja välillä sohvassa onkin ollut mun pepun kokoinen kuoppa, kun olen imettänyt ja vauva sylissä istuskellut ja ihaillut tuhisevaa nyyttiä sylissäni. Välillä juuri imetyshetket ovat olleet kolmen lapsen kanssa niitä palauttavimpia hetkiä, kun on vaan saanut istua ja imettää. Välillä myös riittämättömyyden tunteella höystettyjä hetkiä, kun yksi kiinni tississä, toinen huutaa vessasta että ”tuu pyyhkimään” ja kolmas sanoo, että äiti mulla on nälkä tai voitaisko tehdä jo jotain.

Synnytys itsessään oli helpoin kaikista kolmesta. Se yllätti nopeudellaan ja vasta näin jälkeenpäin osaan nähdä sen, että olihan minulla synnytyksen latenssivaihe kotosalla, mutta koska se ei ollut kivulias, niin ei sitä osannut niin huomata. Supistuksia tuli silloin tällöin ja oma olo kävi tosi painavaksi ja väsyneeksi, se oli sitä kehon valmistautumista tulevaan synnytykseen.

Sitten kun alkoi lopulta 42 raskausviikon alussa tapahtua, niin kaikki tapahtuikin vauhdilla. Synnytyksestä olen kirjoittanut Synnytyskertomuksen, joten sen voi käydä lukemassa tuolta. Ehdimme juuri sairaalaan ja 7 minuutin ponnistuksen jälkeen vauva oli maailmassa ja oma olo sen jälkeen tietenkin euforinen ja samaan aikaan jyrän alle jäänyt. Siitä alkoi toipuminen.

Synnytyksestä tuli pari pientä vekkiä, joihin kätilö suositteli tikkejä, jotta vekit paranevat ”kauniiksi”. Minua niin nauratti hänen termi kauniiksi, mutta onhan se tietty kiva, että alapää paranee kauniiksi. Tikkien sulaminen ja ihon paraneminen kesti noin pari viikkoa ja mitään sen suurempia kipuja ei tikkien osalta ollut. Mitä nyt ankkamainen kävelytyyli pari päivää synnytyksen jälkeen.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen haarovälini oli täynnä tikkejä ja muistan kuinka kipeää teki ja paraneminen kesti miltein kuusi viikkoa ja välillä ihan kyyneleet tuli silmiin, kun paikat oli niin kipeät. Nyt ei tietenkään ollut mitään sellaista, vaan itkin lähestulkoon onnen kyyneliä, että miten synnytyksen jälkeen voikaan tuntua näin hyvältä. Kaikki on siis verrannollisia, vaikka nytkin olo oli sellainen jyrätty, mutta ei kuitenkaan todella kipeä. Siinä on iso ero ja sillä erolla on myös niin paljon vaikutusta siihen, miltä kaikki henkisesti tuntuu. Kun synnytys on fyysisesti helpompi, tuntuu kaikki myös henkisesti helpommalta. Näin olen asian itse kokenut.

Mulla on puhelimessa kuvia kehostani ensimmäiseltä viikolta synnytyksen jälkeen. Ne jääköön omiksi muistoiksi, mutta voi sitä synnyttäneen kehoa, joka näyttää juuri siltä, että on antanut kaikkensa.

Maha pömpöttää verkkopikkuhousujen alla, turvotusta on siellä ja täällä, silmät ja kasvot hiukan muurautuneet turvotuksesta, rinnat kokoa valtavat, pinkeät ja aivan kuumat. Posket helottaa punaisina ja hormonit jyllää kehossa. Hiki kainalossa ja paidat koko ajan maidon kastelemia. Housuissa iso side ja päässä mammanuttura, kun muuta ei ole ehtinyt. Siltä olen minä näyttänyt ja tuntenut oloni kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen. Onnellisena ja voimaantuneena, mutta samaan aikaan kehollisesti heikkona. Ensi alkuun tärkein palauttava tekijä on ollut päiväunet vauvan nukkuessa. Niitä nukuin Danielin ollessa isyyslomalla. Nyt vajaa 4 kk myöhemmin olo on jo aivan toinen ja jopa sellainen että voisi lentoon lähteä, vaikka palautuminen onkin alussa.

Imetys käynnistyi tälläkin kertaa hyvin. Vauva löysi imuotteen lähestulkoon heti sairaalassa minun avustuksella, tissiä sai kunnolla litistää ja työntää suuhun, jotta pieni suu sai siitä alkuun otteen. Maito nousi kunnolla noin kolmantena päivänä ja silloin rinnat olivat pari päivää todella isot, kuumat ja pinkeät. Pari kertaa sain kokea kipeän tiehyttukoksen, mutta siihen vaivaan sain kätilöltä tosi hyvän vinkin: sähköhammasharjalla rinnan täryttämisen tukoksesta nännin päin. Sillä ne aukesivat ja noin kuukauden kuluttua maitomäärät tasaantuivat ja maitoa on tullut sopivasti kysynnän mukaan.

Imetyksen kannalta tärkeitä asioita ovat olleet runsas juominen ja syöminen. Paino kyllä putoaa vuoden kuluessa muutenkin, ruokaa on pitänyt syödä runsaasti, jotta keho jaksaa tuottaa paksua maitoa. Uskon että raskausaikana rasvaa kertyy kehoon juuri siksi, että siitä voi synnytyksen jälkeen muodostaa rasvaista maitoa vauvan tarpeeseen.

Alkuun imetystä sain tehdä ihan työkseni. Oikeastaan jokaiseen vauvan inahdukaeen olen tarjonnut alkuun aina tissiä, jotta varmistun siitä, että vauva saa varmasti riittävästi maitoa. Olen myös koittanut päivisin syöttää vauvaa mahdollisimman paljon ja usein, jotta yöllä saisin mahdollisimman hyvin nukkua. Meidän kolmas vauva onkin tosi varhain löytänyt selkeän eron päivän ja yön osalta: päivisin lyhyempiä torkkuja/unia ja öisin sitten nukutaan muutamalla syötöllä. Ensimmäisiä sairaalassa vietettyjä öitä lukuun ottamatta en ole mikään yö viettänyt pidempää pätkää hereillä, vaan yöllä on riittänyt vain imetys ja uni on jatkunut siitä molemmilla. Ja hyvä niin, koska aamuisin on pitänyt herätä sitten isompien lasten kanssa. Omalle jaksamiselle on ollut tosi tärkeää, että vauva löysi yön ja päivän eron tosi nopsaan. Ihan riittävästi väsymystä kertyy jo yöimetyksistä ja siitä, että isommat lapset myös herättelee öisin. Ja että joku lapsista aina herää aikaisin.

Halun sanoa myös ison kiitoksen puolisolleni Danielille, jolla on ollut iso rooli imetyksen tukemisessa. Hän on imetyksen suhteen tosi tsemppaava ja teoillaan auttanut: hän laittaa ruokaa, tarjoilee ruon, täyttää mun vesipulloja, tuo vauvaa rinnalle ja puuhaa isompien lasten kanssa, jotta minä olen saanut rauhassa imettää. Sanoisin, että isän/puolison rooli on imetyksen onnistumisen kannalta myös hyvin oleellinen. Vähintään äidin jaksamisen kannalta. On ollut päiviä, että kaikki aikani on mennyt lapsiin/vauvaan ja olen ollut niin kiitollinen, että Daniel on ottanut lähes täyden vetovastuun meidän perheen ruokahuollosta.

Lopuksi haluaisin sanoa vielä muutaman sanan hieronnasta, jossa kävin raskauden lopussa. Kävin kehoa synnytykseen valmistavassa hieronnassa/käsittelyssä Noora fyssarin luona ja olo hieronnan jälkeen oli joka kerta niin hyvä. Lihakset rentoutui, yöunet parani ja pari kertaa jopa  huomasin, että lantio rentoutui sen verran, että vauvakin laskeutui alemmas. Tämä oli ensimmäinen spontaanisti käynnistynyt synnytykseni ja eteni myös niin kivasti, että haluan uskoa rennolla lantiolla olevan suotuisia vaikutuksia synnytyksen etenemiseen.

Olen kerran käynyt hierottavana synnytyksen jälkeen ja aion mennä muutamia kertoja lähiaikoina, jotta selän ja ylävartalon kireyksiä saadaan rentoutettua ja sitä kautta myös vatsalle tilaa palautua, kun vastapuoli ei kiristä vastaan tai vedä alaselkää notkolle. Hieronta on muutenkin niin ihana pieni oma hetki, jos sellaiselle vaan löytää jostain kolon. Nyt sellaiselle oli Danielin kesälomalla hyvin aikaa. Imetin vauvan ja vauva lähti siksi aikaa Danielin kanssa vaunulenkille ja minä kävin pitkäkseni hierojan pöydälle. Nesteet lähti liikkeelle, selän kireydet hävisi ja tuntui kokonaisuudessaan niin ihanan rentouttavalta omalta hyvinvoinnin hetkeltä.

Siinäpä muutamia ajatuksia raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseeni. Nyt kesälomaillaan vielä pari kolme viikkoa ja sitten kun palataan arkeen, niin aiotaan rakentaa meille autotalliin oma pieni kuntosali. Varmaan syksyllä sitten lisääntyy lihaskuntoilut ja muutenkin alan vähitellen palailla jossain muodossa liikunnan pariin. Se kun tekee niin hyvää, kunhan sen saa aloitella rauhassa ja vähitellen kehoa kuunnellen.

Jos aihe herätti ajatuksia tai kysymyksiä, niin voi laittaa blogiin kommentin tai Instassa mulle viestiä. Voin sitten vastailla niihin stooreissa tai kirjoittaa vaikka seuraavan blogitekstin.😊

– Hilla

Instagramissa @hillasblog