1.Top 3 unelmasi tällä hetkellä

Saattaa kuulostaa tylsältä vastaukselta, mutta juuri nyt elän unelmien kanssa sellaista suvantovaihetta ja nautin kiitollisena kaikesta siitä, mitä olemme viimeisten vuosien aikana saaneet. Meillä on kolme ihanaa lasta, löysimme kivan kodin ja uuden asuinpaikan, saamme tehdä mielenkiintoisia töitä, olemme saaneet rakentaa elämää arvojemme ja unelmiemme mukaan. Just nyt ei ole tarve unelmoida suuremmin, ehkä sekin aika tulee sitten kun saa hiukan enemmän aikaa itselleen ja syvemmille ajatuksille. Tai kenties elän juuri nyt unelmaani, kun ei tarvitse unelmoida. Ken tietää! :D

Unelmia saa aina olla ja unelmat ovat parhaimmillaan eteenpäin vieviä, mutta juuri nyt viimeinen vuosi on ollut niin täynnä kaikkea, etten suoraan sanoen ole edes ehtinyt unelmoimaan ja sekin on välillä hyvä niin. Olen elänyt tässä hetkessä, perusasioiden äärellä.

2.Miten hyväksyä muuttunut / muuttuva keho raskauden aikana ja jälkeen?

Luulen, että urheilullisen taustan ja liikunnallisen elämäntavan omaavana ajattelen kehoa enemmän sitä kautta, mihin se pystyy ja mitä sillä voi tehdä kuin sitä, miltä se näyttää tai miltä se on joskus näyttänyt. Käytännössä: kolme raskautta on muuttanut kehoani, se on välillä ollut heikko, painon kertyessä raskas, venynyt, saanut arpia, juonteita, jne., mutta edelleen pystyn samalla keholla esimerkiksi hiihtämään yhtä hyvin ja hiihtäminen tuntuu ihan yhtä ihanalta kuin ennenkin. Se merkitsee minulle eniten.

Toki olen palautunut raskauksista/synnytyksistä vuoden kuluessa hyvin, mutta kyllä raskaudet ovat jättäneet minuun jälkensä. Sanoisin silti, että mietin enemmän sitä, mihin keho pystyy kuin sitä, miltä osin se ei enää näytä samalta kuin ennen tai millaiseksi se muuttui raskauden aikana. Pystyvyys on paljon tärkeämpää.

Raskauden aikana olen mennyt päivä kerrallaan eteenpäin ja olen tykännyt olla raskaana, lukuun ottamatta paria viikkoa lasketun ajan jälkeen. Tykkäsin olla kehossani raskausaikana, eikä minulla ollut sen suurempia kremppoja, joten minulla ei ole omakohtaisia vastauksia siihen, miten hyväksyä keho raskausaikana. Ison työn se tekee ja saa ihmeen aikaan, sitä monesti ihmettelin ja ihailin.

3.Mikä on sinulle hyvä kunto?

Hyvä kunto on minulle sitä, että liikkumaan on kiva lähteä! Sen ei tarvitse olla mikään mitattava määre, vaan peruskunnon saaminen sellaiselle tasolle, että liikkumaan tekee mieli lähteä ja sieltä palatessa saa kokea hyvänolontunteen endorfiinien virratessa.

4.Aiotko osallistua suunnistuskisoihin ensi kesänä?

Luulen, että tulevana kesänä osallistun jälleen muutamiin suunnistuskisoihin tauon jälkeen. Edustan vielä Paimion Rastia, johon vaihdoin opiskeluvuosina Turussa asuessani, mutta olen miettinyt vaihtavani suunnistusseuraa Lahden Suunnistajiin, jotta tytöt pääsisivät harrastuksen pariin ja junnujen treeneihin sitä kautta mukaan omassa kaupungissa ja voisin olla heidän kanssaan samassa seurassa. Kilpailullisia tavoitteita en suunnistukseen enää aio laittaa, suunnistus ja juoksu on ihania harrastuksia.

5.Miten päättää haluaako 2 vai 3 lasta, jos ei ole varma? Miksi te päätitte haluta kolmannen?

Nämä ovat todella henkilökohtaisia asioita, joihon vaikuttaa hyvin moni asia, enkä voi mitenkään antaa ohjeita tai neuvoja muille. Mutta vastaan nyt kuitenkin mitä ajatuksia kysymys minussa herättää. Meille, minulle ja Danielille, perheen perustaminen on ollut haluttu asia, tärkeä asia ja meidän mielestä perhe ja lapset ovat upea rikkaus elämässä. Kahden tytön jälkeen tuntui siltä, että perhe voisi vielä täydentyä yhdellä ja niin siinä sitten kävi. Kun sain kolmannen lapsen syntymän jälkeen rinnalleni, tunsin kyllä sellaisen ”meidän perhe on valmis” -tunteen. Pikkuveikka on äärettömän rakas täydennys perheeseemme ja eihän elämää enää osaisi ajatella ilman häntä.

Sitten käytännöllisempi hauska huomio omien korvieni välistä: Ennen ihastelin raskaana olevia naisia ja saatoin ajatella raskaana olevan nähdessäni, että voi kunpa minäkin vielä joskus saisin olla tuossa tilassa. Nyt kolmen raskauden ja synnytyksen jälkeen nähdessäni raskaana olevia naisia ajattelen: ”Ihanaa, että hän on raskaana ja kantaa sisällään uutta elämää, mutta onneksi minun ei enää tarvitse.” Jollain tapaa tunnen siis tosi vahvasti, että omalta osaltani tuo elämänvaihe on tullut päätökseenä ja nyt on erittäin hyvä näin.

6.Mitkä ovat parhaita asioita Lahteen muutossa?

Oma koti, oma piha, tilavampi koti, kiva ja sopivankokoinen kaupunki, minun vanhempien asuminen suht koht lähellä. Lahdesta löytyy kaikki palvelut ja harrastukset, kaupunki on iso, mutta kuitenkin sopivan kokoinen. Lasten on hyvä kasvaa täällä lapsuus ja kouluvuodet. Kiva myös, että teimme muuton ennen kuin lapset aloittivat koulua.

7.Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

Tästä kysymyksestä tulee mieleen heti työhaastattelu. Miksi se viittaakin niin vahvasti työhön?

Tärkein asia minulle 5 vuoden kuluttua on edelleen se, että saisin elää itselleni merkityksellistä elämää, omannäköistä elämää ja tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä ja on omien arvojen mukaisia. Saisin olla onnellinen omilla mittareillani. Toisin sanoen, haluan elää rohkeasti sillä tavalla, mikä itsestäni tuntuu hyvältä, toki muut huomioon ottaen.

8.Piha/remppasuunnitelmat kiinnostaa tälle vuodelle?

Näillä näkyminen teemme ruokailutilan ikkunan tilalle pariovet terassille, jotta kesäaikaan terassille kulkeminen olisi helpompaa. Muutokseen on jo haettu rakennuslupa, joten toteutus puuttuu. Muuten teemme lähinnä asioita, joita 18 vuotta vanhan talon huolto kaipaa. Talon/autotallin huoltomaalaus on ensi kesän juttu, jotta laudoitus pysyy hyvässä kunnossa. Se onkin pienten lasten kanssa niin iso homma, ettei ensi kesällä tarvitse paljon muusta haaveilla.

Samoin vanha osa terassia alkaa olla siinä kunnossa, että se pitäisi poistaa ja rakentaa sitten terassi uudelleen ja ajattelimme tehdä sen ilman kaiteita/aitoja siten, että terassilta olisi kauttaaltaan portaat alas nurmikolle. Tällä hetkellä terassin kaiteet alkaa olla aika lahoa lautaa, kun ovat 18 vuotta seisseet sateessa ja lumessa ulkona taivasalla.

9.Parasta ja kamalinta vanhemmuudessa?

Aika usein mietin, että syöttäminen ja ruoanlaittaminen on vanhemmuudessa kamalinta ja siitä syystä, että siihen vanhempana panostaa aikaa, rahaa ja energiaansa ja vastaus on liian usein: ”pahaa ruokaa, en tykkää, miksi tällaista jne.” Itse yrittää parhaansa, miettii ruoan ravitsevuutta ja monipuolisuutta ja sitten kuitenkin se duuni menee liian usein hukkaan tai saa kehnoa palautetta asiakkailta. :D Uskon silti, että työ vielä palkitaan joskus…

Ihaninta ja parasta on tietenkin lasten huumori, päivittäinen hauskuus ja ilo, mitä he elämäämme läsnäolollaan tuovat. Lasten kanssa elämä tuntuu rikkaalta ja he tuovat meidän elämään olemassa olollaan merkityksellisyyttä. He on parasta mitä meillä on!

10.Suunnitelmia vuodelle 2023?

Nauttia ajasta perheen kanssa, löytää sopivaa balanssia töiden ja perheen välille, käydä siskon luona Ravoniemellä, tehdä koko perheen kanssa reissu Ruotsiin, panostaa jälleen vähän enemmän aikaa myös omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen vauvavuoden siirtyessä taaperovuoteen, saada suunnitella ja tehdä kivoja töitä, keksiä jotain uutta ja inspiroivaa, kasvattaa leikkokukkia omaan maljakkoon, fiilistellä arkea ja nähdä iloa sekä onnea pienissä asioissa.

11.Parasta nykyisessä kotikaupungissa?

Täällä on hyvää elää lapsiperheen, joka tykkää liikkua ja touhuta yhdessä. Kaupunki tarjoaa siihen monipuolisia mahdollisuuksia, lapsille löytyy harrastuksia läheltä ja päiväkotiin olemme saaneet olla tyytyväisiä. Arjen sujuvuuden kannalta oleelliset asiat ovat toimineet hyvin. Parasta pähkinänkuoressa on siis se, että tämä on kiva ja toimiva kaupunki lapsiperheelle asua.

-Hilla