Elämä on ikuista oppimatkaa. Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, miten tärkeä asia luovuus minulle on. Voisin jopa sanoa, että luovuus on perustarpeeni. Ainakin luovuus on osa hyvinvointiani.

Luovuutta ajatellaan helposti taiteeseen liittyvänä asiana. Taiteilijat ovat luovia. Maalari on luova. Puuseppä on luova. Vaatesuunnittelija on luova. Keramiikkataiteilija on luova. Näyttelijä on luova. Kirjailija on luova.

Uskon luovuuden olevan paljon suurempi käsite. Ja se onkin. Luovuutta tarvitaan monella muullakin elämänalueella kuin taiteessa ja kulttuurissa. Luovuutta tarvitaan yritysmaailmassa ja työelämässä. Siellä sana luovuus vaihdetaan usein kuitenkin eri sanoihin, esimerkiksi muutoskyvykkyydeksi, ratkaisukeskeisyydeksi tai innovoinniksi, vaikka yhtä hyvin voisi puhua myös työelämän luovuudesta.

Monen asian taustalla on luovuus ja luovuudella on se erityinen piirre, että luovuus tarvitsee ympärilleen tilaa ja aikaa, joskus hiljaisuutta ja pysähtymistäkin.

Tilaa ja aikaa. Eli siis asioita, joita ei välttämättä nykyisessä työelämässä ole ihan liikaa käytettävissä. Luovimmat ratkaisut tarvitsevat polttoaineekseen joskus enemmän tilaa, aikaa, pysähtymistä ja hiljaisuutta, vaikka usein kaasua painetaan vain enemmän pohjaan.

Olen luova omalla tavallani – luovuus on perustarpeeni

Olen erityisen hyvin huomannut luovuuden merkityksen omassa elämässäni. Ennen vähättelin luovuuttani ja ajattelin esimerkiksi mielessäni: ”enhän minä ole luova ihminen”. Nykyisin ajattelen asiasta toisin ja koen olevani luova, omalla tavallani. Tarvitsen luovuutta työssäni sisällöntuottajana ja markkinoinnin alan yrittäjänä, mutta tarvitsen luovuutta myös luovuutena. Osana hyvinvointiani. Osana minua.

Olen tehnyt havainnon, että luovuus on jopa perustarpeeni ja osa hyvinvointiani. Se on ollut ensin ja sitä on seurannut työ. Luovuus on mitä suurimmassa määrin ollut syynä siihen, että olen nykyisin yrittäjä ja teen tätä työtä. Ilman luovuutta ei olisi suurinta osaa työtäni. Tälläkin viikolla työpöydälläni on ollut monta asiaa, jotka ovat vaatineet luovuutta. Korjaan: joita tehdessäni olen saanut käyttää luovuuttani.

Olen se ihminen, joka välillä valittaa esimerkiksi lapsiperhearjen täyteläisyyttä ja menoa. Olen ymmärtänyt, ettei vika ole täyteläisyydessä, menossa tai perhe-elämässä, vaan ongelma tulee vastaan siinä, jos ne ajavat luovuuteni yli. Ja niin on tottavie tapahtunut.

Arki on usein toistuvaa kaavaa, noh, kyllä te tiedätte. Toistuvia rutiineja, arjen pyörittämistä, asiasta toiseen etenemistä, toistuvia kotitöitä, toistuvaa aikataulua lasten ehdoilla, jotta arki hoituu ja suoriutuu. Eikä siinä sinällään ole mitään vikaa. Arki on ihanaa. Kotityöt ovat ihania. Rutiinit ovat ihania. Meno on ihanaa. Perhe on ihanaa. Elämän täyteläisyys on ihanaa. Mutta samalla oma luovuuteni ei saa jäädä rutiinien ja suorittamisen alle. Ja tämä minun on tärkeä muistaa!

Siinä vain helposti käy niin, ettei perustarpeelleni luovuudelle jää riittävästi aikaa, sillä luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa ympärilleen, joskus myös ihan pelkkää hiljaisuutta. Ja olen oppinut tunnistamaan tunteen ja olotilan, kun luovuuteni on ollut tukahdutettuna liikaa tai liian pitkään.

Luovuus on työkaluni, kuin stetoskooppi lääkärin kädessä

Luovuus on työkaluni, kuin stetoskooppi lääkärin kädessä. Ja luovuus ei lisäänny kiireessä, suorittaessa tai rutiineja tamppaamalla. Niitäkin toki elämässä on, mutta kultainen keskitie erilaisten asioiden välillä on tärkeää.

Tällaista on vähän hassuakin kirjoittaa muiden luettavaksi, sillä asia on sinällään myös henkilökohtainen ja olenhan saanut viimeisen 7 vuoden aikana kuulla näitäkin: ”Nauti nyt ruuhkavuosista kun lapset ovat pieniä.” ”Ei perhe-elämän täyteläisyydestä kannata valittaa, se on elämän parasta kiirettä.” ”Kiire on vain mielentila, perheelliset korostaa sitä ihan liikaa.” ja muita mukavia tsemppilauseita.

Kyllä, niin on, mutta samaan aikaan tiedostan sen, että oma työni muuttuu kuormittavaksi ja paljon vaikeammaksi, jos luovuudelle ei ole riittävästi tilaa ja aikaa. Työnkuvani on kehitellä asiakkaille ideoita, kampanjoita, markkinointia, viestintää ja brändiin soveltuvaa valokuvaa, värimaailmaa ja tone of voicea, eli tunnistettavaa ääntä. Luovuuden stetoskooppi on kädessäni päivittäin. Ratkaisuna olen alkanut etsiä työpäiviini hetkiä, jotka paremmin mahdollistavat luovuuden ja sulkea esimerkiksi välillä toimistotyön puolen aivoissani, joka ei sinällään edesauta luovuutta. Koita arjen tiimellyksessä ottaa aikaa myös omille ajatuksille ja olemiselle.

Enkä sano, että perhe-elämä olisi este luovuudelle, mutta joskus se on haaste. Kun saa härdellin jälkeen tietyn rajatun ajan olla luova ja tehdä luovan työn siinä hetkessä, voi ollakin ettei homma ihan lähde rullaamaan. Ensin pitää laskeutua ja se onkin tehokkuuden vastakohta.

Saan käyttää luovuutta työssäni päivittäin. Juuri tällä viikolla järjestin joulun meille valokuvauksia varten yhdessä illassa. Keskiviikkoaamuna joulu oli kuvauksia varten valmis. Tarvitsi luovuutta nähdä pään sisällä valmiit valokuvat ja sitä kautta miettiä, mitkä asiat muodostavat joulun valokuviin keskellä syyskuuta. En siis jouluttanut koko taloa, vaan muodostin joulun valokuviin. Se luovuus onneksi kehkeytyi parissa tunnissa ja asiakkaan valokuvista tuli upeita yhdessä tiimin kanssa.

Olen alkanut arvostaa luovuuttani enemmän

Olen alkanut enemmän arvostaa omaa luovuuttani ja voin vaikka nyt tässä todeta, että vaikuttajan työ vaatii luovuutta. Aion vaalia sitä ja osaltaan miettiä, mikä ruokkii sitä. Tarvitsen luovuutta työssäni, mutta luovuus on ollut perustarpeeni jo ennen tätä työtä. Osa minua. Työ on seurannut perässä. Luovuus on ollut tärkeää minulle jo lapsuudessa.

Näen samaa luovuutta yhdessä lapsessamme ja olenkin miettinyt, että se piirre saa kukkia hänessä kaikilla kukillaan. Esimerkiksi hänen visuaaliset ideat askartelussa tulee välillä aivan boxin ulkopuolelta ja se nyrjäyttää ihanasti minunkin paatuneita aivoja.

Olen oikeastaan ymmärtänyt vahvemmin senkin, miksi lapsena nautin äärettömän paljon askartelusta, käsillä tekemisestä, oman huoneen sisustamisesta, kodin siivoamisesta, piirtämisestä, kuvataidekerhosta, käsityökerhosta, metsässä oleilusta, leipomisesta tai erivärisistä vuodenajoista jne. Sain käyttää niissä luovuuttani tai ruokkia luovuuttani.

Urheilu ja liikunta taas ovat minulle tärkeitä siksi, että usein niitä harrastaessani syntyy samaan aikaan luovuutta. Olen esimerkiksi juoksu- tai kävelylenkin aikana saanut valtavan paljon ideoita työhöni tai erilaisia ideoita kotiin, perhe-elämään, lasten kanssa toimimiseen, remonttiin tai elämään ylipäätään. Juoksulenkillä ideat kirkastuvat ja sillä on jotain yhteistä luovuuden kanssa. Kenties fyysinen liike ilman ajatuksia on joskus parasta lääkettä luovuudelle ja uusille reiteille aivojen sopukoissa.

Että sillä lailla. Parempi lopettaa, ennen kuin menee liian syvälliseksi. Tämä teksti syntyi täysin ajatuksenvirtana, enkä tiennyt aloittaessani mitä syntyy. Päätin 40 minuuttia sitten kirjoittaa suhteestani luovuuteen. Luovuuden tärkeydestä minulle.

Jos jotain haluaisin vielä kiteyttää, niin sen, että luovuus voi olla paljon arkisempi asia kuin monesti ajatellaan. Ja sen, että minulle luovuus on iso osa olemistani, elämää ja sitä kautta hyvinvointiani. On tärkeää, etten päästä luovuuttani tukahtumaan esimeriksi elämän täyteläisyyden, suorittamisen tai rutiinien alle.

Niin ja sen, ettei luova ihminen ole yhtä kuin boheemi taiteilija, vaikka voisin kyllä erittäin mielelläni joskus larpata sellaistakin elämää.

Ihanaa perjantaita!

-Hilla 

Instagramissa @hillasblog