Pari viikkoa sitten päätimme aloittaa taaperon vierottamisen tutista. Tutista oli tullut taaperolle niin tärkeä asia, että se olisi ollut suussa yötä päivää koko ajan, jos hän olisi itse saanut päättää. Yritimme myös rajata tutin käyttöä nukkumisen yhteyteen tai päiväuniaikaan rauhoittumiseen, mutta se jäi enemmänkin kauniiksi ajatukseksi kuin toimivaksi tavaksi. Loppuvaiheessa tuntui, että se oli suussa ihan turhan paljon ja rajoitti myös puhumaan oppimista.
Tutista tuli jo hieman uhmakkaan taaperon kanssa turhaa kränääkin. Kun tutti otettiin suusta pois ulkoilemaan lähtiessä, saattoi siitä alkaa itkuhuudot. Tai kun ruokapöytään istuessa tutti oli otettava pois suusta, saattoi siitäkin tilanteesta tulla harmia. Aivan turhia tilanteita mielensä pahoittamiseen, puolin jos toisin. Tilanne muuttui tuollaiseksi oikeastaan parissa viikossa, fiksu taapero varmaan halusi itse päättää, milloin tuttiaan syö.
Siinä kohtaa sitten mieheni kanssa päätettiin, että elämä olisi varmasti helpompaa ilman tätä kapistusta. Oli lähinnä kaksi vaihtoehtoa, antaa syödä tai lopettaa kokonaan. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui paremmalta.
Tähän väliin listaan hieman yleisiä suosituksia, joita tutinkäyttöön nykypäivänä annetaan. Nämä eivät tosin meidän päätökseen niinkään vaikuttaneet, suurin syy oli ihan oman elämän helpottaminen ja hyvän ajankohdan löytyminen tutista vierottamiseen.
Kaikilla on synnynnäinen imemisrefleksi
Kaikilla on synnynnäinen imemisheijaste – joillain enemmän, toisilla vähemmän. Se on elintärkeä, jotta saisimme ruokaa. Jotkut sikiöt imevät peukaloa jo kohdussa viikolla 16. Eli todellakin, imemisrefleksi on hyvin alkukantainen asia, joka myös lisää pienen lapsen turvallisuuden tunnetta.
Tämänhetkisen suosituksen mukaan ensimmäisen puolen vuoden aikana tuttia voi käyttää vapaasti. Sen jälkeen tutin käyttöä tulisi vähentää pikkuhiljaa. No, tämä suositus ei ainakaan meidän perheessä tällaisenaan toiminut. 1,5 vuoteen meillä mentiin ihan asenteella ”go with the flow” eikä liikaa rajoiteltu.
Tutkimustulosten perusteella, purennan kehittymisen kannalta, näyttää siltä, että tutin käyttö pitäisi lopettaa viimeistään noin 2,5 vuoden iässä. Tutin imeminen voi aiheuttaa avopurennan tai sivualueen ristipurennan. Riski, että lapselle kehittyy purentavirhe, kohoaa yli viisinkertaiseksi, jos tutin käyttö jatkuu tämän iän jälkeen. Tiedä sitten kuinka yleistä tämä on, mutta neuvolassakin tästä puhuttiin. En ole kyllä koskaan kuullut, että jollain lapsella olisi tällaista vaivaa tutista tullut, mutta hammaslääkärit sitä kuulemma paljon näkevät.
Miten taaperon vieroittaminen tutista käytännössä meni meidän perheessä?
Olin kuullut useammaltakin äitikaverilta samaa tarinaa: ”tutista vierottaminen meni yllättävänkin helposti!” ”Olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo aiemmin!” ”Ei se niin paha juttu sit ollutkaan.” ”Se vieroitus taitaa olla meille vanhemmille isompi juttu, yksi siirtymäriitti muiden vaiheiden joukossa.”
Hieman yhdyn minäkin tähän samaan kuoroon. Tutti unohtui aika helposti, vaikkei se parissa viikossa vieläkään ole täysin unohtunut. Edelleen lapsi joissain tilanteissa sanoo: tutti, tutti ja hieman katselee ympärilleen kysyvästi. Missähän se on? Voisinko vielä saada sen takaisin? Välillä hän myös sanoo itseään vauvaksi, koska vauvathan saavat imeä tuttia…
Silloin pari viikkoa sitten sunnuntai-iltana vietiin tutit metsän oraville. Otettiin yhteensä neljä tuttia laatikkoon, ja lapsi ”kantoi” suussaan yhtä. Menimme takapihan metsään ja sitten oli aika sanoa heipat tuteille ja jättää ne metsään. Loppujen lopuksi jouduimme viimeisen tutin lapselta kädestä ottamaan ja laitoimme sen yhdessä kannon nokkaan oraville, eihän itse sitä olisi sinne jättänyt. Itkuhan siitä tuli, kun lähdimme tuttien luota pois. Sitten vain keksimme muuta tekemistä ja itku oli tiessään.
Olimme jättäneet sinä päivänä päiväunet nukkumatta, ihan siitä syystä, että lapsi olisi illalla tosi väsynyt ja nukahtaisi mahdollisimman hyvin ilman tuttia. Ja niin kävi. Alle vartissa hän oli unten mailla, ilman tuttia ekaa kertaa.
Reilun viikon verran yöt olivat aika rauhattomia. Kun yöllä herätessään suuhun ei saanutkaan tuttia, alkoi siitä joskus pieni itku tai sängyssä pyöriminen. Mieheni kanssa vuoron perään rauhoittelimme lasta yöaikaan kättä hänen päällään pitäen, ja unet siitä aina jatkuivat. Aamuisin mulla ja miehelläni oli kyllä usein sellainen olo, ettei olisi nukkunut kovinkaan paljoa. Johtui ihan vaan siitä, että oli herännyt yön aikana niin monta kertaa.
Mikä on ollut vaikeinta?
Iltaisin nukuttaminen ja se, ettei yöllä vain voi laittaa sitä tuttia enää suuhun kun lapsi havahtuu hereille. Mutta muuten ei niinkään mikään, ilman tuttia on kyllä nyt paljon parempi. Taapero nauttii elämästään ja on alkanut puhua enemmän, kun suussa ei ole mitään turhaa puhetta estämässä.
Iltaisin nukahtaminen on ainakin hetkellisesti muuttunut vähän vaikeammaksi, tai se rauhoittuminen ennen unta. Tutti oli se rauhoittava kapistus ennen, nyt kun sitä ei ole, niin uusi tilanne, mutta kyllä sekin siitä pian muuttuu taas. Pari iltaa olemme nukuttaneet puolitoista tuntia ja se ei ole mitään herkkua! Mutta jos iltasaduista saisimme viritettyä uuden rauhoittumishetken iltaan, se olisi ihanaa.
Muutoin olen sitä mieltä, että tämä oli meidän perheelle juuri oikea hetki.
Muutama vinkki tutista vieroitukseen:
- Vauvaikäisen vieroitus tutista on helpointa, sillä tutin imemisestä ei ole vielä tullut tapaa. Vastaavasti vuoden ikäisen lapsen on helpompaa luopua tutista kuin kaksivuotiaan, jolle tutin imemisestä on tullut pinttynyt tapa ja jolla uhmakin saattaa vaikeuttaa vieroittamista. Oikeaa aikaa ei ole, mutta mun kokemuksen perusteella se ei ainakaan paljoa helpommaksi muutu kun ikää tulee lisää.
- Ajoita vieroittaminen ajankohtaan, jolloin lapsen elämä on muutoin seesteistä. Meidän perheelle tämä viiden viikon kesäloma dagiksesta/päiväkodista oli ihan unelma-aika tehdä tämä juttu. Huonot unet ja lapsen reaktiot saadaan käydä läpi ihan kotona perheen kesken, turvallisessa ympäristössä.
- Ota lapsi mukaan suunnitteluun. Me kerroimme tätä oravatarinaa lapselle jo etukäteen ja hän kyllä ymmärsi sen, että jotkut muut tarvitsevat nyt tutteja enemmän kuin hän itse. Tutit eivät vain kadonneet mystisesti, vaan siihen oli looginen selitys.
- Ole itse napakkana ja pysy linjassa. Vaikka vaikeita hetkiä tulisi, niin usko kehnoina öinä siihen, että parin yön jälkeen homma on jo eri. Siinä hetkessä voisi olla helpompi hakea tutit takaisin, mutta älä hae.
- Aluksi voi riittää se, että tutti laitetaan päivän ajaksi piiloon ja otetaan esiin vasta levon ja nukkumaan menon yhteydessä. Tai tuteista voidaan erota kertaheitolla viemällä ne yhdessä metsään oravanpojille. Meille sopi paremmin tämä kokonaan pois yhdellä kertaa -tyyli.
- Varaudu siihen, että ensimmäiset viikot voivat olla hankalia, mutta ei kannata antaa periksi.
- Jotkut lapset lopettavat tutin käytön itsestään. Ehkäpä he ovat pieniä papupatoja ja puhuminen voittaa tutin syönnin, tai heillä ei ole enää yhtä kova tutin ja imemisen tarve. En ole kuullut kovin usein näistä tapauksista, mutta iso peukku heille!
Tutin käyttöön liittyy paljon latautuneita tunteita ja mielipiteitä. Kyllä minuakin ärsytti yhdessä vaiheessa, kun neuvolasta sanottiin, että tutista pitäisi päästä eroon mahdollisimman pian. Etsikää rauhassa oma hyvä hetki, te tunnette oman lapsen parhaiten. Tunnustelkaa, mikä teille sopii parhaiten ja pitäkää päähuomio lapsen ja koko perheen hyvinvoinnissa.
Hyvä siitä tulee!
Ioista päivää tuttisankareille ja tutittomille! Ja saa kysyä, jos jokin asia jäi kertomatta. Tästä tuli jo yli tuhannen sanan tarina näinkin. :)
-Hilla
Meidän 2v tytön tutit menivät rikki mystisesti viime yöä, kun tutin päät leikattiin auki. Aamulla tyttö totesi ”rikki”, mutta kohta alkaa se kaikista pahin osuus. Äitiä jännittää kauheesti, mutta eipä ole takaisin paluuta, kun tosiaan kaikki tutit ovat nyt rikki. Tosin onhan kaupat kymmeneen saakka auki ;)
Heippa! Vai teillä kävi niin mystisesti. ;) Sittenhän ei muu auta kuin pärjätä ilman. Kiinnostaisi tietää, miten siellä ekat päivät ovat menneet ja yöt? :) Toivottavasti ei tarvinnut juosta sinne kauppaan. hehe!
Hyvältä kuulostaa. Meillä syyskussa miehen kanssa viikon ulkomaanmatka . Taapero jää Suomeen hoitoon siksi ajaksi jonkä jälkeen loka- /marraskuussa vieroitetaan tutista. Tuolloin ikää n.1v 10kk . Muuten voisi jo nyt, mutta koetaan, että hyvä lohtu, kun on meistä erossa jos kovempi ikävä iskee. Samoilla linjoilla tuossa, että mitä aiemmin sen helpompi varmasti. Tällaisia kokemuksia olen kuullut, sekä meilläkin suunnitelmissa viedä yhdessä pupuille, oraville tms.
Heippa Stiina. Hyvältä kuulostee teidänkin suunnitelma. Varmasti hyvä, että saa teidän loman ajan vielä tuttia käyttää ja siitä lohtua ja turvaa hakea. :) Helteistä heinäkuuta sinne teille! <3
Meilläkin pian vierottaminen eessä…😶 Oon jo alkanu huolehtii että vain unille mennessä tutti suussa. Aina ei tarvi silloinkaan.. ja yks, mikä vois olla oma vinkki, nii kokeilee rättiä tutin korvikkeeksi. Siis ennen ku lopettaa vieroittamisen, antaa rätin samoissa tilanteissa,mihin passais tutti. Siitä ei oo mitään haittaa,vaikka kymmenen vuotiaana vielä haluais rättiä kantaa mukana. Kunhan vaihtaa sen riittävän usein,ettei ala haista. 😂 Tiiän monta tapausta, että lapsi ei oo antanu pestä rättiä,ku tuttu haju lähtee.. Jännällä ootan tutin vierottamista,miten meillä sujuu.. Onko teillä tuttipullo vielä käytössä? Oon miettinyt,oisko helppo siitä opettaa samalla pois, mutta onkohan liian iso pala haukattavaksi.. mitenhän se, onkohan samanlainen paha ku tutti pitemmän päälle..
Toi uni rätti voisikin olla hyvä juttu. Olen kuullut kanssa, että siitä tulee monille tärkeä aarre. 😄 Ja tuttipullo on vielä käytössä, muta siinä jo x koon reikä, eli maito tulee tosi helposti. Saa siitä pari kertaa päivässä maitoa, mikä nyt kuumalla kesällä ollut vielä tosi hyvä. Juo siitä eniten. 😊Ei kaikkea tarvii kerralla. Ja nyt on tutti sanakin jo unohtunut. Tsemppiä teille sinne! 😊