Viimeiset pari vuotta mun pääasiallinen työpaikka ehti olla oma koti. Koti siinä mielessä, että olin äiti vastasyntyneelle vauvalle ja kasvavalle taaperolle, joka tarvitsee hoitoa, rakkautta ja läsnäoloa. Sen ohella sain kokeilla yrittäjyyttä oman toiminimeni kautta viimeisen vuoden. Yrittäjyyttäkin olen saanut maistaa siis kapean siivun ja päässytkin jo vähän jujulle, mistä siinä asiassa on kyse. Niin hyvässä kuin vähän ”huonommassakin”.
Tiedän, että te siellä ruutujen takana olette fiksua sakkia. Teiltä on tuskin jäänyt huomaamatta se, että olen saanut alkaa pukeutua enemmän työasuihin tämän menneen kesän aikana. Se on seurausta siitä, että aloitin kesällä uudessa työpaikassa, uusien duunien parissa.
Työkuulumisia ja työpäivien asuja
Tein menneen kevään markkinoinnin ja viestinnän töitä muutamille eri yrityksille sekä kirjotin omaa blogiani yritykseni kautta. Samalla taapero pääsi aloittamaan päiväkodissa. Töitä tulikin tehtyä keväällä ihan kivasti ja jossain vaiheessa tuntui, että niitä oli omaan kapasiteettiin nähden jopa vähän liikaakiin. Onhan yrittäjän sanottava joo ja taottava silloin, kun rauta on kuumaa, skaalattava itsensä siihen mittaan kun työt vaativat. Mutta sitten kesän alussa sain kokea yrittäjyyden toisenkin puolen, kun erään asiakkaani tilanne muuttui niin, että mun kolmen työpäivän panos viikossa muuttui nollaan. Käytännössä siis tilanne muuttui parissa päivässä niin, etteivät he enää tarvinneetkaan mun palveluja. Siinä ei paljoa yrittäjällä ole päätöksen jälkeen nokan koputtamista. Aika nopeasti olin tilanteessa, että mun oli mietittävä uusia peliliikkeitä. Mitäs seuraavaksi.
Päätin katsella samalla työmarkkinoita ja oman alani avoimia työpaikkoja, sillä hoitovapaan jälkeen halusin työelämältä jotain uutta. Laitoin muutamaan työpaikkaan hakemusta, yhdestä tärppäsi ja aika pikaisella aikataululla sain aloittaa uudessa työpaikassa, uudella alalla. Ja siis ihan palkkatöissä. Irtisanouduin vanhasta vakityöstäni ja otin vastaan uuden määräaikaisen pestin. Joku voisi sanoa hulluudeksi, minä sanon, että vain sillä tavoin voi kokea uutta ja oppia uutta. Nähdä uusia aloja ja selvittää, mistä itse eniten tykkään.
Uusi työ on mukava ja vauhdikkaan kevään jälkeen tuntuu hyvältä, että saan keskittyä useamman langan sijaan siihen omaan osaamiseen. Voin erottaa työelämän ja vapaa-ajan vahvemmin toisistaan näin palkkatöissä, vaikka yrittäjyydessäkin on toisaalta suuret etunsa, kuten vastuun tuoma vapaus. Blogihommia jatkan toki sivutoimisena yrittäjänä edelleen. Niillekin on oma paikkansa tässä elämänvaiheessa.
Kevään ja kesän kynnyksellä olen siis kokenut monia erilaisia tunteita ja tilanteita. Ihmetystä, harmitusta, epätietoisuutta, kutkuttavaa uuden etsimistä, mahdollisuuksien puntarointia ja tulevaisuuden tutkailua. Iloa, onnea ja tyytyväisyyttä – itsensä ylittämistä ja onnistumista. Uskaltanut irtisanoutua vanhasta työstä ja ottaa jotain uutta vastaan.
Voin sanoa, että viime kevään kokemukset, opit ja eri alojen yritysten kanssa työskentely on opettanut mulle enemmän kuin moni vuosi sitä aiemmin. Avartanut katsetta ja auttanut ymmärtämään, mitä minä työltäni ja isommin myös tulevaisuudelta haluan.
Asiat kyllä järjestyvät
Nyt tuntuu, että tällainen ”tavallinen kasista neljään toimistotyö” (kuten sen voi tosi ankeasti ilmaista, hehe) sopii tähän hetkeen oikein hyvin. Saan tehdä sellaista duunia, josta tykkään, saan oppia uutta, tehdä vapaasti etätöitä, mutta toisaalta mulla on oma tiimi, työkaverit ja kiinteä työpiste, jonne mennä fyysisesti kun sitä haluan. Mun määräaikaisuus jatkuu vuoden vaihteeseen, sitten ehkä jatkuu, ehkä ei.
Tänään elän tätä päivää.
Yhteen asiaan aion jatkossakin luottaa. Nimittäin siihen, että asiat kyllä aina järjestyvät ja elämä kantaa eteenpäin. Ja jos jotain uutta haluaa elämäänsä, niin jonkun asian on muututtava. On siis uskallettava sanoa hei hei jollekin vanhalle, suljettava ovi takanaan. Tartuttava siihen seuraavan ovenkahvaan ja avattava uusi ovi edessä. Vain niin voi löytää jotain uutta. Niin se vain on.
Joskus tilanteet ja muutokset pakottavat muutokseen, joskus muutos syntyy omasta aktiivisuudesta. Omalta kohdaltani kevään lopussa erilaisien tilanteiden summana asiat liikkuivat ensin yhteen suuntaan ja sitten alkoivat loksahdella uudelleen paikoilleen. Piti vain hetki kestää sellaista epätietoisuutta, mutta nyt on oikein hyvä.
Ja sitten vähän matalalentoisempaan aiheeseen ilman aasinsiltaa.
Mitäs tykkäätte mun duuniasuista? Luotan aikalailla yksinkertaiseen, koska less is more, varsinkin aamuisin, kun haluan lähtöjen olevan nopeita. :)
Onko siellä muita, joilla on ollut tai tulee lähiaikoina olemaan muutoksia elämässään? Miten te niihin suhtaudutte? Tai onko uusia työpaikkoja tai kiikarissa jotain uutta? Vai nautitko parhaillaan täysin siemauksin siitä mitä sulla just on, tavallisen ihanasta normiarjesta?
t. Hilla
Tosi raikkaita työasuja! Ihailin jo instan puolella sekä pallomekkoa että valkoista paitaa vikassa kuvassa. Itse olen äitiyslomalla toinen lapsen vakiduunista, joka on ihan jees, mutta ei sitä ominta juttua. Ajatuksena nyt on olla kotona vielä vuoden ja samalla tehdä opintoja ja miettiä seuraavia peliliikkeitä tulevaisuutta ajatellen. Tsemppiä työhön!
Kiitos paljon. 💕☺️ Ja nauti sinä vielä kotona lasten kanssa, töitä kerkee aina. Välillä on tosiaan hyvä vähän miettiä niitä seuraavia peliliikkeitä, mitä sitä haluaakaan. 👍
Palasin maaliskuussa äitiyslomalta töihin paikkaan jossa en yhtään viihtynyt.Samana päivänä entinen esimieheni soitti ja vinkkasi toisesta paikasta johon hain. Sain sen paikan ja aloitin siellä kesäkuussa. Nyt kuukauden kesälomalta touhukkaan taaperon kanssa olen innoissani palaamassa töihin. Uskon myös että asiat kääntyvät aina parhain päin.
Kyllä ne kääntyvät. ☺️💕Ja ihan mahtavaa, että sait uuden tilaisuuden noin hyvään saumaan. Onnea siis sinnekin uusien tuulien parissa. ☺️😘
Meidän 1v on menossa elokuussa päivähoitoon. Minä palaan töihin tekemään kolmepäiväistä viikkoa, määräaikaisella sopimuksella. Olen opetusalalla, jossa työpaikat on kiven alla. Ennen äitiyslomaa olin työtön/opiskelin ansiosidonnaisella. Nyt olen erittäin valmis tekemään muutakin kuin olemaan kotona 😁 Lukisin mielelläni lisää työaiheisia blogitekstejä!
Ymmärrän, äitiysloman jälkeen osa kaipaa taas palavasti töiden pariin ja niitä eri juttuja työelämästä. Kyllä mullekin tuli sellainen olo, että kotona oleminen tältä erää riitti. ☺️Tsemppiä. 💕 Ja voisin ehkäpä kirjoittaa aiheesta useammin. Olisiko jokin tietty aihe tai asia, mistä mielelläsi kuulisit?
Onnea uudesta työpaikasta! Onko työ edelleen sun alalla mihin olet kouluttautunut vai hyppäsitkö ihan täysin uuteen? Mulla alkaa ensi viikolla työ uudessa paikassa ja samalla myös lapsella päivähoito. Jännittää ja hirvittää, mutta oon myös todella innoissani. Viimeisen vuoden tein osa-aikatöitä jotta lapsi sai olla kotihoidossa, mutta nyt oon kyllä valmis kokopäivätöihin. Vaikkakin aamulla meinasi itku tulla kun tajusin, että ensi viikolla joku muu kuin minä viettää suurimman osan päivästä lapseni kanssa! Paljon on siis ristiriitaisia tunteita. Ja toimiiko mun aivot vielä tän kahden vuoden kotona pyörimisen jälkeen?!
Sun aivot toimii varmasti! Jopa paremmin kun ovat saaneet uutta perspektiiviä ja kokemuksia, vaihtelua. 😍💕 Tsemppiä sinnekin uuden kanssa. ☺️ Juu, sama ala, markkinoinnin ja viestinnän, kirjoittamisen parissa tämä uusikin työ. ☺️
Tämä sinun kirjoituksesi tuli kyllä niin hyvään saumaan, kun olen itse juuri siinä epävarmassa kohdassa alanvaihtoa, että vanhasta työstä olen jo luopunut, mutta uudet kuviot eivät ole vielä selvillä, vaan täytyy sietää epävarmuutta. Sain tekstistäsi paljon lohdutusta ja tsemppiä siihen, että kyllä tässä vielä hyvin käy. Kiitos ja ihanaa kesän jatkoa!
Kaikki varmasti selviää ja kääntyy taas jollain uudella tavoin parhain päin. Luota vaan. Tsemppiä ja kiva kun tekstistä oli apua! 💕☺️