Se on sunnuntai ja blogipäivä. Istun tässä työhuoneen sohvalla kirjoittamassa. Herättiin aamulla 7:50 hyvän yön jälkeen, hetken aikaa yritin sängyssä esittää nukkuvaa, mutta sitten oli lähdettävä jo aamupalaa laittamaan ja muumitkin oli saatava telkasta pyörimään. Viikonloppuaamuna on ihana istua sohvalla, katsella aamuohjelmia ja juoda kahvia viltin alla. Hetki sitten Daniel lähti Pikkuässän kanssa ulkoilemaan ja minäkin lupasin mennä heidän perässään leikkipuistoon, kunhan olen kirjoittanut muutaman rivin tänne blogiin ensin.
Täytyy sanoa, että nämä blogin julkaisupäivät (tiistai, torstai ja sunnuntai) olivat paras keksintö hetkeen. Nyt tiedän etukäteen, milloin kirjoitan ja se tuo kyllä hirmuisesti selkeyttä koko hommaan. Sitä on jossain määrin vaikea selittää, mutta kun on vuosien aikana kerännyt sinne blogin taa tuhansien lukijajoukon, niin jollain tavoin koen velvollisuutena kirjoittaa säännöllisesti. Säännöllisyyden ei tarvitse tarkoittaa päivittäin, mutta en voi myöskään pitää selittämättömiä viikkojen taukoja kirjoittamisesta. Tai voin, mutta samalla kaikkoaa kyllä lukijatkin. Kuulostaa vähän hassulta, mutta mun mielestä blogin asiakaspalvelua on se, että lukijat jossain määrin ainakin tietävät, tuleeko seuraava teksti kahden päivän vai kahden viikon kuluttua.
Olen tämän syksyn aikana saanut verrattain paljon kysymyksiä siitä, kuinka kauan aion vielä blogata: ”Eikö blogit alla olla jo mennyttä aikaa?” ”Eihän ihmisillä ole enää aikaa niitä lukea?” ”Eikö sinunkin kannattaisi siirtyä tubettamaan tai podcastaamaan, kun niin monet sitä tekevät?” ”Eihän kukaan enää klikkaa blogeihin, kun Instagramissakin on riittävästi seurattavaa? Mä en jaksa enää somea, miten sä jaksat?” Arvostan näitä kaikkia kysymyksiä, joita olen saanut ja ne ovat laittaneet itsenikin miettimään ja hetkittäin myös kriittisen mietintämyssyn päähäni. Mutta sitten, kenelläkään ei ole kristallipalloa tämän alan tulevaisuudesta. Eikä tätä voisi tehdä, jos koko ajan päässä pyörittelisin tuollaisia kysymyksiä.
Näkisin itse niin, että sosiaalinen media ja vaikuttajien kanavat jakaantuvat ja pirstaloituvat: vanhojen kanavien rinnalle tulee uusia sen mukaan, mitä kuluttajat haluavat kuluttaa. Tässäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki, joka on taloustieteen lainalaisuus. On hyvä, että on videoita, podcasteja, blogeja ja joitain ihmisiä ei kiinnosta edellä mainituista mikään. Kuluttajat viime kädessä päättävät niiden tulevaisuuden.
Näille kyselijöille ja haastajille minulle ei ole ollut mitään yksinkertaista vastausta blogien tulevaisuudesta, mutta omasta näkökulmastani voin sanoa, että sitä yleensä kannattaa tehdä, mikä tuntuu mukavalta.
Videoiden ja podcastien tekeminen ei ole ihan yksinkertaista, toisin kuin ehkä kuvitellaan. Niissäkin pitää olla jokin käsikirjoitus ja videoissa vielä lisänä se editointi. Podcasteja nauhoitetaan nykyään myös studioilla, jotta äänet olisivat mahdollisimman hyviä.
Tottakai bloggaajana olisi varmaan hyvä kehittyä uusiin suuntiin, mutta voin myös suoraan sanoa, että työssäkäyvänä äitinä minulla ei edes olisi tässä blogin lisäksi aikaa tubettaa ja podcastata. Rajansa kaikella. Sosiaalinen media ei muutenkaan ole mun koko elämä ja tällaisen palan tässä elämänvaiheessa olen valmis laittamaan tähän asiaan. Homma loppuu varmimmin silloin, kun Google Analyticsin numerot sen minulle näyttävät. Toisin sanoen, teidän lukijoiden kadotessa.;) Sellaisia aatoksia tuosta aiheesta.
Ensi viikolla Pikkuässä täyttää 2 vuotta. Eilen juhlimme jo etukäteen mieheni vanhempien kanssa, kun he olivat yhden yön tässä meillä ennen syyslomalle lähtöään. Ollaan mietitty Danielin kanssa, että ei me vielä tänäkään vuonna sen isommin synttäreitä juhlita, kun lapsi on vasta niin pieni. Se on kiva, jos isovanhemmat tai kummit tulevat meille kahvit juomaan ja vaihtamaan kuulumisia, mutta sen isommin en ala juhlia järjestämään tai ilmapalloja puhaltelemaan. Uskon, että tulevaisuudessa, sitten kun lapsi on isompi, saamme ihan tarpeeksi järjestää synttärijuhlia perheelle ja kavereille, joten otetaan nyt rauhassa kun vielä ei tarvitse. Teidän, että joidenkin mielestä synttärijuhlien järjestäminen on parasta maailmassa, mutta itse en taida kuulua niihin. Heh!
Tästä tullaankin siihen, että kuvailisin meitä nykyään keski-ikäistyviksi kotihiiriksi. (eikö kuulostakin kauhelta, kjeh!) Ei suinkaan, vaan ihanalta! Me tykätään olla kotona! Eilen pohdiskelimme Danielin kanssa, että lähdettäisiinkö tänään Helsinkiin kaupungille kävelemään ja kahvilaan, mutta jo tänään aamulla tuumattiin, että ei jaksa, ollaan kotona ja ulkoillaan lapsen kanssa. :D Saamme arkipäivinä molemmat käydä työpaikkojemme takia ihan riittävästi Helsingissä ja kaupungissa, joten viikonloppuisin menen mieluummin vaikka Meikon ulkoilureitille kävelemään ja paistamaan lettuja nuotiolle.
Mulla on muutenkin pieni haave siitä, että meidän lapsesta kasvaisi sellainen tyyppi, joka arvostaisi luontoa ja tykkäisi viettää aikaa siellä, ainakin vähän.;) Olisi niin siistiä vaikka kolmen vuoden kuluttua (lapsen olessa 5 vuotta) lähteä ensimmäiselle Lapin vaellukselle. Varata vaikka mökki jostain päin Lappia ja tehdä lyhyitä päiväretkiä upeissa maisemissa tai nukkua vaikka teltassakin joku yö. Laittaa ruokaa trangialla ja nauttia lomailusta sillä tavalla. Mutta katsotaan, aika näyttää saisimmeko jossain vaiheessa tulevaisuudessa tuollaisia retkiä toteutettua. Nyt ensin mennään lähimetsissä käppäillen.
Ja kaikille teille, jotka vietätte parhaillaan syyslomaa. Olen rehellisesti sanottuna hieman kade eli kateellinen. Kai sen saa myöntää. Mulla ei ollut kesälomaa, ei syyslomaa, joululomaa tulee olemaan pari hassua päivää, joten päiväkodin hiihtoloman ajaksi ensi helmikuussa aion ottaa viikon palkatonta lomaa, että saadaan lomailla perheen kanssa yksi viikko. <3 Kuka kehveli on keksinyt sen, että ihmisen pitää olla ensin vuosi töissä kerryttääkseen mitään lomia. Sitten on viimeistään jo loman tarpeessa! Sitä välillä tuumin.
Nyt lähden pukemaan ulkovaatteita päälleni ja kipitän muiden perässä leikkipuistoon haukkaamaan raitista ilmaan. Lounaaksi meidän jääkaapissa odottelee eilistä kookos-kanakeittoa. Nams!
Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle, ulkona aurinko paistaa upeasti! <3
-Hilla
kiitos blogistasi, tää on harvoja mitä jaksan seurata säännöllisesti. jatka päivittämistä! <3 :)
Oi, tosi ihana kuulla Jonna.<3 Ja kyllä, jatkan toki! :)
Ihana kun kirjoitat. Mä en tykkää kattoo tubettajia tai kuunnella podcasteja, lukeminen on se juttu. 😊
Minä olen vähän samanlainen, tykkään enemmän lukea kuin katsella videoita tai kuunnella. :) Jokaiselle jotakin. Mukavaa, että olet siellä juttuja lukemassa. <3