Kävin tällä viikolla jälkitarkastuksessa. Todettiin lääkärin kanssa, että palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin synnytyksen jälkeen, imetys sujuu sekä juttelimme vähän myös synnytyksestä. Synnytyksestä on nyt kaksi kuukautta aikaa, joten tässä vaiheessa on jo ihan hyvä kohta kirjoittaa siitä, miten palautuminen on sujunut ja edennyt.

Synnytys ja sitä seuraavat viikot ja kuukaudet ovat mullistavia niin fyysisesti kuin henkisesti. Aika kultaa nopeasti muistot, mutta siitä syystä kirjoitin muutamia merkintöjä päiväkirjaan ihan niiltä ensimmäisiltä päiviltä vauvan kanssa sairaalassa ja kotona. Että voin vielä päästä ajatuksen ja muistojen tasolla niihin ajoittain kummallisiin ja epämukaviinkin tunne- ja olotiloihin. Ihan ensimmäisen viikot ovat kuluneet ainakin minulla jonkinlaisessa sumussa (vauvakuplassa), näin jälkeenpäin sen aina vasta tajuaa.

Palautuminen synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeisiin olotiloihin vaikuttaa useampikin asia. Hormonaaliset muutokset kehossa, millainen synnytys oli, uuteen ihmiseen tutustuminen, hetkellinen isohko univelka, imetyksen käynnistyminen, kropan fyysiset ponnistelut, kivut, säryt ja jollain tavalla myös huoli siitä uudesta ihmistaimesta. Kaikki onkin yhdessä hetkessä niin erilaista ja uutta sekä oma keho fyysisesti heikkona. Mutta siitä se lähtee tasaantumaan.

Fyysisiä asioita synnytyksen jälkeen minulla on molemmilla kerroilla ollut hikoilu (johtunee varmaan hormooneista ja maidon noususta), hormoonihuuru koko kropassa, väsymys, kipeät lihakset synnytyksestä, nesteen kertyminen vartaloon ja siitä johtuva turvotus, vatsalihasten puute, kumma tunne keskivartalossa ison muutoksen jälkeen, kipeä alapää ja tikit sekä kuumottavat rinnat, joiden koko kaksinkertaistui parissa päivässä. Paljon kaikenlaista.

Kuvissa näkyy onnellisen väsynyt hymy ja tuore äiti, mutta keho on hetken aikaa jotenkin todella raunio ja heikko. Sitä tuntee itsensä jollain tavalla potilaaksi, vaikka synnytys menikin hyvin. Vaikka maha häviää ihan hetkessä ja kohtu pienenee kuin sormia napauttamalla, palautuminen synnytyksen jälkeen tapahtuu hitaasti. Tai ainakin vie sen oman aikansa.

Tärkeä lapsivuodeaika

Nyt kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen voisin sanoa, että voimat ovat alkaneet palata. Synnytyksen jälkeistä lapsivuodeaikaa kutsutaan noin 2-3 kuukauden aikaa, jonka aikana äiti vielä toipuu synnytyksen aiheuttamista suurimmista muutoksista ja keskittyy lähinnä vauvan hoitoon. Lopulliseen palautumiseen menee jopa vuosi tai vuosia – eikä paluuta täysin entisenlaiseen kehoon ole enää koskaan.

”Lapsivuodeaikana naisen kehossa tapahtuu jälleen suuria hormonaalisia muutoksia. Ensin romahtaa istukan tuottamien estrogeeni- ja progesteronihormonien määrä ja imetyksen alkaessa prolaktiini ja oksitosiini nousevat merkittävään rooliin. Imetyksen aikana munasarjojen hormonitoiminta lamaantuu niin, että estrogeenitasot pysyvät matalina ja kuukautiset pysyvät poissa jopa vuoden ajan, yleensä ainakin siihen saakka, kun yöimetys jatkuu.” Naistalo.

Imetyksen käynnistyminen

Imetys on lähtenyt minulla hyvin ja kivuttomasti käyntiin molemmilla kerroilla ja osaan olla siitä kiitollinen, koska toisinkin voisi olla. Maidon noustessa rintoihin sairaalaruokakin on gourmeeta ja ensimmäiset viikot nälkä kurni ja jano oli läsnä. Niillä homma hyrähti käyntiin.

Rinnat olivat parisen viikkoa kuin kaksi kuumaa melonia, joita myös vähän särki – johtuu varmaan siitä kaikesta paineesta ja isosta muutoksesta. Särkylääke auttoi asiaan ja sitä otinkin. En yleensä ota särkylääkettä niin sanotusti turhaan, mutta omasta kokemuksestani synnytyksen jälkeen särkylääkkeitä kyllä kannattaa ottaa, jos yhtään siltä tuntuu. Epämukavaa oloa helpottaa kun särky loppuu. Ensimmäisten päivien univelka, keskivartalon outo tunne ja vauvan hoitaminen on siinä vaiheessa ihan riittävästi. Särkylääkkeellä pääsin eroon rintasärystä ja alanpään tikkien jomotuksesta.

Jälkitarkastus ja paino synnytyksen jälkeen

Kävin vauvan kanssa tällä viikolla 2 kuukauden neuvolassa ja samalle päivälle minulle oli varattu lääkärille jälkitarkastus. Lääkärikäynnillä ei tullut esille mitään sen ihmeempää. Hemoglobiini olisi voinut olla korkeampi (116), mutta tässä vaiheessa aika monilla rautavarastot on tyhjimmillään, kun vauva on ottanut masussa omansa. Jatkan rautakuuria edelleen.

Painoni oli jälkitarkastuksessa 75 kiloa, mikä on noin 9 kiloa enemmän kuin lähtöpainoni ennen raskautta, raskauden alussa painoin 66 kiloa, synnytyssalissa painoin reilut 80 kiloa, ehkä 82-84 kiloa. Painoa siis kertyi raskauden aikana, mutta tiedän että imetyksen ja vauvavuoden myötä se kääntyy laskuun. Tuo ”ylimääräinen” 9 kiloa on tasaisesti koko vartalossa, toki keskivartalossa, selässä ja rinnoissa eniten, mutta yhtälailla jalat, peppu, kädet ja kasvot ovat saaneet osansa. Minulla ei ole mikään kiire kilojen kanssa, mutta rehellisesti sanottuna ei tämä keho ihan omaltakaan tunnu, kun on tottunut johonkin eri painoon.

Lempeää palautumista ja omiin rutiineihin palaamista

Raskauden jälkeen on annettava palautumiselle aikaa ja oltava keholleen lempeä, mutta lempeyttä on mielestäni myös se, että antaa keholle ravintorikasta ruokaa ja liikuntaa, joka tuo hyvää oloa niin fyysisesti kuin henkisesti. Lempeyttä ei siis ole vain hissuttelu, nukkuminen ja sohvalla makoilu, vaan lempeyttä on myös se, että alkaa palata niihin entisiin rutiineihin ja asioihin, joista itse on saanut hyvinvointia.

Raskaus ja synnytys venyttää niin kohtua, kohdunsuuta kuin emätintä. Lantionpohjan palautumista voi jouduttaa lantionpohjan lihasharjoituksilla ja myös imettäminen erittää oksitosiinihormonia, joka edistää kohdun palautumista alkuperäiseen kokoon.

Lantionpohjanlihaksiin sain kontaktin jo synnytyssairaalassa ja niitä olen sen jälkeen harjoittanut. Tällä hetkellä olen edennyt syvien vatsalihasten kuntouttamiseen, vaunulenkkeihin kävellen ja kevyisiin kuntopiireihin. Niistä myöhemmin lisää.

”Hyväkuntoiset lantionpohjan lihakset ovat voimakkaat ja niiden rentouttaminen onnistuu tarvittaessa. Ne toimivat yhteistyössä muiden lihasten kanssa ja aktivoituvat ennen pinnallisia lihaksia ponnistustilanteissa. Hyvän ryhdin hallinta ja yleiskunnosta huolehtiminen ovat tärkeitä kuntouttamista tukevia seikkoja synnytyksen jälkeen.” Naistalo.

Uni ja lepo osana palautumista

Lopuksi vielä pari sanaa unesta ja sen vaikutuksesta palautumiseen. Sanoisin kaksi erilaista vauvaa unenlahjoiltaan kokeneena, että sillä on todella suuri merkitys, miten saa vauvan kanssa nukuttua. Palautumista auttaa hyvät tai ainakin jokseenkin hyvät unet. Tämä toinen lapsi on nukkunut paremmin ja varsinkin yöllä sikeämmin ja vähemmillä yösyötöillä, mikä on vaikuttanut positiivisesti omaankin jaksamiseen. Esikoisen aikana yöt olivat katkonaisempia. Hyvä kyllä näin päin, sillä kohta 3-vuotias esikoinen pitää huolen siitä, että päivisin en liikaa ehdi lepäillä – toisin kuin esikoisen kanssa. Ja siltikin, kyllä, on täälläkin päiviä kun tekisi mieli kulkea nakit silmillä ja unelmoi yhdestä yöstä ilman herätyksiä. Sekin kuuluu tähän komboon.

Olen nyt vauvan syntymän jälkeen mennyt tietoisesti aikaisin nukkumaan, enkä ole jäänyt sohvalle kukkumaan ja valvomaan, vaikka joskus olisikin ihanaa ottaa se ”oma aika” illan viimeisinä tunteina. Tunnen kuitenkin oman unentarpeeni jo siinä määrin hyvin, että suuntaan aikaisin unille. Elämä on mennyt hyvinkin ”mummomaiseksi” mutta sellaista se nyt vaan tässä elämänvaiheessa kahden pienen kanssa on.

Tässä tärkeimpiä ajatuksiani, mitä mieleeni tuli palautumisestani synnytyksen jälkeen. Kyseltää kommenttiboksin puolella, jos jokin asia vielä kiinnostaa. Mielelläni kokemuksiani jaan, koska tiedän ruutujen takana olevan myös ensi kertaa raskaana olevia. Hyvää odotusaikaa erityisesti teille ja mukavaa torstai-päivää kaikille muillekin! <3

Blogi päivittyy edelleen vauvantahtisesti ja omien voimieni mukaan. Haluan pitää blogia itsellenikin positiivisena paikkana, jonne saan kirjoittaa silloin kun minulla aikaa on. Sanottavaa olisi paljonkin, mutta tällä hetkellä aika on katoava luonnonvara elämässäni. ;)

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Toisen lapsen synnytyskertomus.

Ensimmäisen lapsen synnytyskertomus.

Puolenkin tunnin lenkki antaa kummasti voimia.

Keho kertoo, milloin olla treenaamatta.

Imettävän äidin ruokavalio.

Tissit, minä yritän luottaa teihin.