Vanhempainvapaani loppui nyt huhtikuun alussa, mikä tarkoittaa sitä, että olen siirtynyt hoitovapaalle kuopuksen kanssa. Kenelle nämä termit eivät ole tuttuja, niin selvennän, että ansiosidonnainen eli aikaisempaan palkkaan sidottu vanhempainvapaan tuki loppuu 9 kuukauden kohdalla, jonka jälkeen isä voi vielä jatkaa hetken kotona tai vaihtoehtoisesti äiti jatkaa kotihoidontuella lapsen hoitoa kotona ellei ole siirtynyt jo takaisin töiden pariin.

Milloin minä palaan työelämään? Kuinka kauan aion olla vielä kotona kuopuksen kanssa? Miten aion palata työelämään, yrittäjäksi, palkkatöihin? Milloin molemmat tytöt menee päiväkotiin? Miten olemme suunnitelleet tulevaa?

Päätin, että kirjoitan tästä aiheesta, koska monessa perheessä pohditaan parhaillaan samoja asioita, mutta monen muun muuttujan lisäksi nyt soppaa hämmentää myös korona-muuttuja.

Olen viihtynyt molemmilla äitiys- ja vanhempainlomilla hyvin. Viihdyn kotona muutenkin ja vielä ihanan vauvan kanssa – niin ainutkertaista aikaa elämässä. Meidän perheessä on tehty niin, että olen äitinä jatkanut koko vanhempainrahakauden ja Daniel on jatkanut töissä normaaliin tapaan. Se on sopinut meille, vaikka tasa-arvoisemmat mallit yleistyvät kaiken aikaa.

Vaikka olen viihtynyt kotona, voin samaan hengenvetoon todeta, että kaipaan tottakai myös työelämää. Olen se, joka tykkää molemmista, koska molemmissa on niin paljon hyviä puolia. Esikoinen aloitti päiväkodin 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Viime vuoden keväällä olin raskaana ja tein lyhennettyä työviikkoa esikoisen ollessa päiväkodissa – silloin tuntui, että sain ottaa rusinat molemmista pullista. Olla töissä ja tehdä töitä, mutta kuitenkin viettää rauhallisen kotipäivän lapsen kanssa perjantaisin, silloin kaksi-vuotiaan esikoisemme kanssa.

Nyt kahden lapsen äitinä tiedän jo, millaista on yhdistää työ ja perhe. Tiedän millainen uusi arki siellä oven takana jälleen odottaa. Tällä kertaa se ei ole samalla tavalla uutta ja tuntematonta. Nyt kahden lapsen kanssa pohdimme Danielin kanssa lähinnä ajoitusta niin koronakriisin aikataulun kuin talouden osalta.

Sain eilen Kelalta päätöksen kotihoidontuesta. Hoitoraha on (kun toinen lapsi päivähoidossa) 341,69 eur/kk ja kuntalisä 150 eur/kk. Tästä eteenpäin kuukausittainen tuki on tuon 491,69 euroa, niin kauan kuin olen pienemmän lapsen kanssa kotona.

Olemme varautuneet tähän kotihoidon aikaan säästöillä ja mahdollisuus yrittäjänä toimimiseen on myös iso plussa tässä kohtaa (jos vain ehtii arjen keskellä vähän töitä tehdä). Asuntolainan kanssa on kuitenkin sanomattakin selvää, ettei alle 500 euron tuella voi loputtomiin kotona olla ja siksi meillä oli suunnitelma tätä hoitovapaan aikaa ajatellen sekä kuopuksen päiväkodin aloitukselle.

Pikkusisko täyttää heinäkuussa yhden vuoden, ja päiväkotipaikka on varattuna hänelle alustavasti ensi syksylle. Hän menisi siis reilun yhden vuoden iässä päiväkotiin, hieman joustavasti sen mukaan, että hän oppisi sitä ennen kävelemään ja syömään jonkin verran itsenäisesti.

Olimme suunnitelleet, että syksyllä päiväkotipäivät olisivat lyhennettyjä, ehkä noin 6-7 tunnin mittaisia. Yrittäjänä pystyisin tehdä lyhennettyjä työpäiviä, ainakin nuorimmaisen ensimmäisen päiväkotivuoden.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Tuli korona ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä näkymät alkoivat näyttää hieman erilaisilta. Tai aika paljonkin erilaisilta. Miltä tulevaisuus nyt näyttää?

Ehkä ensimmäisenä sanoisin, että tulevaisuus näyttää epämääräiseltä. Minkä suhteen? No aikalailla kaiken. Pystynkö saada yrittäjänä laskutettavaa työtä niin paljon kasaan, että yrittäjänä toimiminen edelleen kannattaisi? Vai pitääkö minun alkaa kesällä etsiä uutta työtä? Työtä, miltä alalta? Oman alani työt tulevat olemaan lähitulevaisuudessa entistä enemmän kiven alla? Hakeutuisinko ihan jopa eri alalle, jotain mitä en ole aikaisemmin edes ajatellut?

Venyttäisikö kuopuksen päiväkodin aloitusta kuitenkin myöhemmäksi ja pelaisi sillä tavalla itselleen vähän lisäaikaa? Millaiselta elämä ylipäätään syksyllä näyttää koronan jälkimainingeissa vai onko tilanne vielä päällä silloinkin? Käyttäisikö vähän enemmän säästöjä ja koittaisi vielä nauttia ajasta lasten kanssa kotona pidempään? Mutta kaipaan työelämääkin… Voisinko löytää hyvän osa-aikatyön, jota yhdistää blogi- ja vaikuttajatyöhön?

Monia kysymyksiä.

Niin monia kysymyksiä, joihin ei oikein ole vastauksia. Samaan aikaan en ja emme ole huolissamme. Miksi? Ajattelen niin, että olen tulevaisuudessa valmis lähestulkoon mihin työhön vaan. Minun ei tarvitse tulevan taantuman tai laman aikaan ottaa ensin vastaan lomautuksia tai yt-neuvotteluja, vaan sen sijaan pääsen lähtemään työelämään ns. puhtaalta pöydältä äitiyslomien jälkeen. En ole kokenut itseäni muutenkaan sellaiseksi stereotyyppiseksi uraihmiseksi, joten voin hyvin katsoa laajemmin, missä työpanostani eniten tarvittaisiin tulevaisuudessa. Olen avoin monelle.

Olen tehnyt aikaisemmin töitä muun muassa viestintätoimistossa ja erilaisissa tehtävissä markkinoinnin parissa. Tällaiset kriisit ja talouden taantuma puree ensimmäisten joukossa juuri sellaisiin toimialoihin. Markkinoinnista aina supistetaan ensimmäisten joukossa, niin se vain menee. Bloggaajana ja Instagram-vaikuttajana olen tehnyt kaupallista yhteistyötä yritysten kanssa ja olen melko varma, että niistäkin yritykset tulevat tulevina kuukausina karsimaan, pakon edessä.

Tämä teksti syntyi ajatuksen virtana, ilman kristallipallon pyörittelyä, koska sellaista ei ole. Vaikka tilanne on juuri nyt epämääräinen, epävarma, ihmeellinen, outo, hämmentynyt, en silti ole lamaantuneen huolissani tulevaisuudesta. Uskon vahvasti, että asiat järjestyy. Nautin siitä hetkestä, mikä nyt on. Tai enemmänkin niin, että järjestän asiat niiltä osin, kuin se on mahdollista ja loppu on sitä, mitä tuulettimesta nyt sisään tulee.

Varmat tuloni tilille tästä eteenpäin ovat 491,69 euroa kuukaudessa eli kotihoidontuki. Se on ainut varma juuri nyt. (tottakai on mieheni tulot, mutta haluan olla feministi-nainen, joka pitää huolta omista tuloistaan) Ja muu onkin sitten avointa monen muuttujan suhteen.

Tämä teksti ei tarjoa mitään ratkaisua tai tarkempaa suunnitelmaa tulevasta omalta osaltani, mutta ennen kaikkea halusin kirjoittaa tämän tekstin vertaistukena jokaiselle äitiyslomalaiselle, jokaiselle perheelle samassa tilanteessa, jokaiselle perhettä perustavalle, joka pohtii taloutta, jokaiselle hoitovapaalta työelämään suuntaavalle äidille tai isälle, jokaiselle, jonka työelämän kurssi on tällä hetkellä aallokon pyörteissä.

Omaa talouttaan on aina mahdollista jonkin verran sopeuttaa vallitsevaan tilanteeseen, ja sen lisäksi uskon, että avoimella mielellä ja valmiudella kääriä hihat selviää tällaisessa tilanteessa pitkälle. Olen koulutukseltani markkinoinnin ekonomi ja bloggaajana toimin yrittäjänä, mutta kuka tietää, missä töissä vielä ensi syksynä olen. Ehkä ja toivottavasti pystyn jatkaa yrittäjänä, ehkä vain osittain. Ehkä olen jollain täysin uudella alalla, ihan uudenlaisessa työtehtävässä. Siellä, missä työntekijöitä nyt eniten tarvitaan ja osaamiseni olisi hyödynnettävissä.

Minulle tuo turvaa ajatus, että olen ensi syksynä valmis tekemään lähestulkoon mitä työtä vaan, vaikka Suomi sukeltaisi synkkään taantumaan tai lamaan. Valitsen avoimen asenteen ja luottamuksen tulevaan, koska niillä kahdella tulen pärjäämään työelämän aallokossa ensi syksynä, vaikka mikä olisi.

Niin ajattelen juuri nyt ja se luo toivoa ja turvaa epämääräisyyden keskelle. Samalla nuuhkaisen meidän pian 9 kuukauden ikäistä vauvaa, silitän pehmeää poskeaan ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Millaisia elämän hetkiä siellä muilla on? Stabiilia, selkeää, muutoksia, avoimia kysymyksiä, epävarmaa, varmaa, huolia, luottamusta?

-Hilla

Instagramissa @hillasblog.