Luin viime viikolla Etelä-Suomen Sanomista artikkelia, jonka aiheena oli tutkimus siitä, miten suomalaisissa perheissä jaetaan yhteisiä menoja. Olen aiemminkin törmännyt kyseiseen vuonna 2007 tehtyyn tutkimukseen, jonka merkittävimmät tulokset kuulemma tutkijoiden mukaan pätevät edelleen, vaikka toisaalta ainakin somessa rahasta ja taloudesta on viime vuosina puhuttu aiempaa enemmän. Myös sellaisella arkisella tasolla, mitä raha-asiat todellisuudessa meille monelle ovat.
Erilaisia variaatioita talouden jakoon on monenlaisia: joissain talouksissa pariskunnan palkat tulee samalla tilille ja tulot ovat täysin yhteisiä. Joillakin yhteiset menot jaetaan suhteessa tuloihin ja otetaan siten huomioon eri suuruiset palkat, jos niin on. Jotkut pitävät rahansa täysin erillään tai ovat perustaneen raha-asioiden hoitamiseen yhteisen tilin, vaikka muuten taloudet olisi erillään.
Meillä on Danielin kanssa omat ja erilliset tilit ja rahat, mutta ajatuksen tasolla tietenkin ajattelemme, että yhdessä eletään ja jaetaan menoja. Henkisellä tasolla rahamme ovat yhteisiä, mutta käytännössä erillään. Veikkaan, että näin on monilla, vaikka rahat olisi käytännön tasolla erillään. Toisaalta tämä saattaa olla minulle naisena jossain määrin myös tasa-arvo ja pärjäämiskysymys; haluan olla tietoinen omasta taloudestani ja minusta tuntuisi oudolta ajatukselta, että kaikki tulot menisi yhteiselle tilille.
Tiedämme Danielin kanssa toistemme palkat, säästössä olevat summat, Nordnetin tilien saldot, kutakuinkin kaikkien menojen suuruudet jne., joten taloutemme on meille läpinäkyvää, vaikka rahat erillään onkin. Puhumme ääneen, jos olemme jotain uusia ostoksia tekemässä. Meistä se vain on luonnollista näin ja jatkumoa siitä, kun 11 vuotta sitten tapasimme ja rahat olivat erillään. Ne ovat erillään yhdessä edelleen.
Lehtiartikkelissa tutkijan mukaan Suomessa raha-asioista puhuminen koetaan hankalaksi, jopa parisuhteissa ja yhteisissä talouksissa. Joskus raha-asiat ovat ajautuneet johonkin suuntaan tai tilanteeseen ja kurssin kääntäminen voi olla vaikeaa, koska se vaatisi asian nostamista pöydälle. Jomman kumman pitäisi rehdisti sanoa, että ”en ole tyytyväinen tämän hetkiseen taloudelliseen jakoon, jotain pitää muuttaa”.
On myös hyvin luonnollista, että elämäntilanteet muuttuu – tulee lomautus tai lapsi syntyy – ja ne on tietenkin tilanteita, joissa pelimerkit tulisi jakaa uudelleen, vähintäänkin keskustella uudesta tilanteesta.
”Kuvitellaan, että raha on jollain tavalla rakkauden vastakohta ja ettei sen pitäisi merkitä mitään. Sillä on elämässä kuitenkin niin suuri rooli, että puhumattomuus tuo melko varmasti jonkinlaisia ongelmia.”, Wilska totesi jutussa. Tunnistan jollain tavalla tuon ajatuksen yleisellä tasolla. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu tietynlainen vaatimattomuus ja vaatimattomuuteen ei liitetä rahasta puhumista, koska se saattaisi tuntua itsensä jalustalle nostamiselta.
Meidän tulot Danielin kanssa on melko samankokoiset, joten meidän ei ole koskaan ollut tarvetta pohtia sitä, että suurempi tuloinen maksaisi suhteessa enemmän tai ottaisi isomman vastuun taloudesta. Toki hoitovapaalla näin on hetkittäin ollut, mutta ne ovat olleet muutaman kuukauden pätkiä.
Tutkijan mukaan asioista olisi erityisen tärkeää sopia ja puhua, jos tulot ovat hyvin eri suuruiset, jotta vältyttäisiin hankaavilta epätasa-arvokokemuksilta puoleen tai toiseen; että esimerkiksi vähemmän tienaavalla jäisi rahaa myös omiin menoihin tai suurempi tuloinen ei kokisi, että kaikki tulot valuu yhteiseen kassaan. Pitkällä aikavälillä juuri näistä asioista voi syntyä hankaavia tilanteita, jotka voisi välttää talousasioihin liittyvien tunteiden sanoittamisella.
Meidän taloudessa suurimmat menot ja maksut jakautuvat kutakuinkin näin: asuntolainen lyhennyksen ja hoitovastikkeen maksamme tasan puoliksi. Aikanaan asuntolainan maksua varten perustettiin yhteinen tili ja sen kautta maksetaan asumismenoja. Kaupassa käy se kuka ehtii, mutta about puoliksi käymme ja aina tietenkin se maksaa, kuka kaupassa sattuu käymään.
Daniel puolestaan maksaa enimmäkseen autoon liittyvät asiat, kuten auton, auton vakuutuksen, auton huollot, auton katsastuksen, pesut tms. Minä sen sijaan olen ottanut koppia lapsiin liittyvistä menoista, kuten vaatekokojen päivityksistä, turvaistuimista, päiväkotimaksuista, uusista toppahaalareista ja kengistä, kaikesta siitä, mitä pienet lapset tarvitsee ja mitä menoja heidän kanssaan on. Vakuutusmaksut maksamme suurin piirtein puoliksi, myös sähkölaskun maksamme yhteiseltä asuntolainan tililtä. Puhelinlaskut meillä molemmilla on omissa nimissä ja siinä suurimmat elämisen menoerät alkaa ollakin.
Minun ja Danielin säästö- ja kulutustottumukset ovat melko samanlaiset, joten siitä syystä raha-asioista on ollut varmaan helppo puhua ja menoeriä jakaa. Kumpikaan ei ole tuhluri tai pihistelijä suhteessa toiseen, vaan ajattelemme säästämisestä ja uuden ostamisesta melko samalla tavalla.
Tykätään molemmat myös puhua ja pohtia raha-asioita, koska se on aiheena inspiroiva. Käydään välillä aiheesta syvällisiäkin keskusteluja, jotka pohjautuu esimerkiksi taloudellisiin arvoihin tai tulevaisuuden taloudellisiin suunnitelmiin. Näitä ovat olleet mm. asumiseen liittyvät asiat; millaista elämää haluamme elää?
Viime aikoina kriittistä keskustelua olemme käyneet muun muassa pääkaupunkiseudun tonttien hinnoista (jotka on suomeksi sanottuna aika poskettomia), mikä liittyy aiheeseen, millaista elämää haluamme elää.
Vaikka saisimme asuntolainaa johonkin asumishankkeeseen X, niin haluammeko tulevaisuudessa asumismenoistamme niin suuria? Sitten elettäisiin jotain haavetta X, mutta meidät pitäisi monta vuotta kiireisenä se iso asuntolaina, jota lyhentäisimme. Mikä on oikeasti meille tärkeää, mihin haluamme panostaa? Tällaisia keskusteluja rahasta käymme, emmekä aina todellakaan ole samaa mieltä ja sellaiset keskustelut voivat olla jopa kaikista hedelmällisimpiä.
Mitä ajatuksia nämä teidän taloudessa herättää? Puhutaanko teillä rahasta? Onko rahasta puhuminen helppoa vai vaikeaa? Miten tulot ja menot jakautuu? Onko raha-asioihin liittynyt epätasa-arvokokemuksia? Tykkäätkö puhua talousasioista? Raha ei todellakaan ole rakkauden vastakohta, vaan ne on kaksi erillistä, joskin elämässä erittäin tärkeää asiaa. 💶💸😊
Iloa tiistaihin!
Hilla
Instagramissa @hillasblog
Meillä avoliitossa omat tilit ja rahat on omia, mutta ei olla siitä kovin tarkkoja. Asumiseen liittyvät asiat maksetaan puoliksi. Ruokaa maksetaan vuorotellen ja ulkona syödessä se tarjoo, kumpi haluaa. Yleensä nekin menee suht tasan. Keskustellaan raha-asioista herkästi, jos toinen kokee, et on maksanut useamman satasen kauppareissun ja toiselle sattunut neljänkympin keissit, niin asia nostetaan esille ja vähemmän maksanut maksaa seuraavat jutut tms. Mutta ei oo ongelmaa sanoa, jos vaivaa joku rahaan liittyvä. Ollaan puhuttu myös säästämisestä ja sijoittamisesta paljon.
Moikka Anna ja kiva kun kerroit, kuinka teillä raha-asioista puhutaan. Se on hyvä, että puhutaan ja nostetaan herkästi myös asia esille, ettei jää turhaan mietityttämään. Säästämisestä ja sijoittamisesta on kiva puhua ja miettiä yhdessä. :)
Meillä rahasta puhuminen on helppoa vaikka tuloero minun ja mieheni tulojen välillä on hurja. Palkat meillä menee samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki menomme, ja siirretään molemmille säästöön omille tileille sekä sijoitukseen. Tämä järjestely sopii molemmille hyvin sillä olemme harkitsevia rahankäyttäjiä. Ehdotus tähän järjestelyyn tuli aikanaan puolisoltani ja jouduin jonkin verran pohtimaan onko tämä kuitenkaan oikeudenmukaisin tapa hoitaa raha-asioita.
Olemme hyväosaisia, mutta pohdimme kyllä paljon kuinka paljon esimerkiksi asumisesta kannattaa maksaa ja tuoko jotkin asiat(materia), joihin olisi mahdollisuus meille oikeasti lisäarvoa vai voisiko tällaisia asioita esimerkiksi vuokrata. Olemmekin päätyneet siihen, että kaikella sillä mikä jää säästöön matkailemme sekä panostamme omaan ja perheemme hyvinvointiin sekä elämyksiin. Haluamme myös lapsille opettaa kohtuullisuutta ja sitä, että kaikkea ei voi saada ja rahan eteen täytyy tehdä töitä.
Moikka Ak, Tosi hyviä ajatuksia aiheeseen liittyen. Kiitos niistä. Mukava kuulla, että teillä asioista on helppo puhua ja talouden jako on järjestetty teille sopivasti. :) Näitä taitoja ja ajatuksia on kyllä tärkeää opettaa myös lapsille. Sitä ettei raha kasva puussa ja kaikkea ei tosiaan tarvitse saada. Ja kuitenkin, kaiken säästämisen ja kohtuuden lisäksi on tärkeää myös kuluttaa siihen omaan ja perheen hyvinvointiin ja kokemuksiin. Mieluummin vaikka sellaiseen kuin materiaan. -Hilla
Hei!
Meillä mieheni kanssa on hyvin samankaltainen rahan ”käytämistyyli”. Minä ajattelen sen olevan paras pohja yhteiseen talouteen.
Meillä on omat tilit, omat rahat, omat sijoitukset, mutta myös yhteinen tili ja yhteinen asuntolaina. Näin ollaan eletty jo öö.. 2004 vuodesta lähtien.
Meillä on yhteinen säästöt ja kulut- taulukko ehkäpä juuri tuosta lähtien, josta näkyy kuukausitasolla rahan käytö ( omat, yhteiset rahat ja lainat ja isot ostot) tämmöinen exel-taulokko… Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut liittyen asuntoon, ruokaan, vakuutuksiin,lasten harrastukset jne. Tänne tilille kumpikin laitaa tietyn summan rahaa kk. Tämä summa on suhteessa tuloihin. Meillä on hieman eri suuruiset tulot. Tilille ollaan kerätty myös puskurirahaa yllättäviä menoja varten. Esim. Kodinkoneisiin tai pieniin remontteihin.
Lopulla rahalla mitä tilistä jää kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa. Samoin minulla on hieman perintörahaa, joka on minun sijoituksissa.
Rahasta keskustellaan avoimesti. Keskustellaan palkasta, lomarahoista yms. Mietitään yhdessä isot hankinnat. Omilla vanhemmillanikin oli yhteinen tili ja kaikki rahaliikenne kulki isäni kautta. Isän yllättävän kuoleman jälkeen äitini oli ihan ulkona pankkiasioista kun ei ollut niitä hoitanut.. en pystyisi olemaan näin ulkopuolella. Tuntuisi oudolta jos en tietäisi mihin rahaa kuluu, paljonko sitä tulee jne.
Olen säästeliäs ja yritän opettaa tätä myös lapsille. Kaikkea ei tarvitse saada heti. Pitää osata säästää ja varautua. Osata käyttää rahaa järkevästi.
Raha on mielenkiintoinen aihe!
Hei Tiina ja kiitos paljon viestistäsi. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja kuulostaa siltä, että olette kyllä hyvin miettineet teidän yhteisen talouden ja sen hoidon. Myös tasa-arvo toteutuu, hieno homma. :) Tuo teidän excel kuulostaa erityisen toimivalta ja tuo siihen omaan talouteen kyllä läpinäkyvyyttä ja on helpompi hahmottaa, mistä ne kulut muodostuu ja mikä vie isoimman siivun.
Ihan totta. Entisaikaan on ollut tyypillisempää se, että raha-asioiden hoitaminen on kuulunut esim perheen miespuoliselle henkilölle tai sille, jota se on enemmän kiinnostanut. Mun mielestä on kans tärkeää, että molemmat on kärryillä yhteisistä asioista ja jos jotain joskus kävisi, niin siltä osin homma olisi hanskassa.
Sitähän se on, pitää osata säästää, ennakoida, varautua ja tehdä järkeviä päätöksiä. Samaa mieltä, raha on mielenkiintoinen aihe! :)
-Hilla
Tämä oli tosi hyvä kirjoitus ja pitäisikin taas pitkästä aikaa keskustella rahasta puolison kanssa. Olemme naimisissa, mutta meillä on molemmilla omat tilit ja lisäksi yhteinen käyttötili, josta maksamme elämisen kulut (mm. asuntolaina, laskut, vakuutukset, ruoka, päivähoitomaksut, lasten vaatteet). Molemmat laittavat yhteiselle käyttötilille palkasta saman prosentuaalisen osuuden. Miehelläni on jonkun verran parempi palkka ja hän haluaa maksaa laskun useammin esimerkiksi ravintolassa käydessämme ja muita extra-menoja.
Meillä on mieheni kanssa hieman erilainen suhtautuminen rahaan. Mieheni on säästäväinen ja kilpailuttaa tarkasti kaiken ja minä olen rahankäytön suhteen hövelimpi ja käytän rahaa palveluihin, jotka eivät ole välttämättömiä. Ehkä tulisi elettyä säästäväisemmin, jos rahat olisivat yhteiset.
Kiitos Anni kommentista ja siitä, että kerrot vähän teidän talouden jakoa. Kyllä se aika ajoin tekee ihan hyvää ottaa asia kunnolla puheeksi ja tsekata, missä mennään. Ei siitä haittaakaan ole. Erityisesti, jos on vähän erilainen suhtautuminen rahan käyttöön. :) Mielenkiintoisia pohdinnan paikkoja kyllä, että suhtautuisiko kulutukseen eri tavalla, jos raha-asiat olisikin järjestetty jotenkin toisin, esim yhteiselle tilille. :) Mukavaa talven jatkoa! -Hilla
Mua vaivaa kovasti perheen talouden asiat nyt kun vaimo on kotona lapsen kanssa. Toisaalta se on hänen ansiokehityksestään pois, toisaalta lapsen kanssa on kiva olla. Hän on akateeminen uranainen mutta kuitenkin tienaa vähemmän kuin minä. Jos minä olen kotona sen 4kk pelkällä kotihoidon tuella, minulla menee aika paljon säästöjä elämiseen. Hän taas saa paremmat äityisetuudet ja kaikki vanhempainrahat. Tämä on näitä nykyajan pähkinöitä, että mikä on oikeasti tasa-arvoista. Meillä siis erilliset tilit ja rahat.