Aktiiiset someseuraajani olivat laittaneet merkille kolmen päivän somehiljaisuuteni Instagramissa ja ajatelleet minun olevan jo synnytyspuuhissa. Mutta ehei. Täällä ollaan oltu ärhäkän flunssan kourissa, ja viimeiset kolme päivää olen viettänyt vaaka-asennossa hikisenä sängyn pohjalla maaten. Olisin mielelläni skipannut tämän taudin näin raskauden loppumetreillä, mutta minkäs teet jos tauti päättää iskeä.

Daniel on onneksi ollut ihana hoitajani ja antanut kaiken sympatiansa. Hän jopa myönsi, että ehkäpä flunssan sairastaminen 40 raskausviikolla on jopa pahempaa kuin miesflunssa. hahha. Daniel sai myös saman flunssan, mutta hän on selvinnyt nenän niiskuttelulla ja muutamalla lepopäivällä treeneistä. Olemme olleet molemmat tosi terveitä koko tämän vuoden, joten kyllä tämän kestää. Selkä vaan meinaa mennä soiroon liiasta makaamisesta – se on ehkä ikävintä.

Eilen nukuin koko aamupäivän, mutta kello 13 minulla oli varattuna viimeinen neuvola ennen laskettua aikaa. Heräsin aivan tillin tallin -oloon, mutta sain kammettua itseni suihkun kautta neuvolaan (joka sijaitsee onneksi aivan tuossa naapurissa). Oli todella mukava käydä kuuntelemassa vauvan sydänääniä ja kuulemassa, että mahassa kaikki on hyvin, vaikka oma olo huono onkin. Huoneessa kävi myös kätilö, joka sanoi rohkaisevasti ettei vauvalla ole mahassa mikään hätä, vaikka äiti flunssaa ja kuumetta sairastaakin. Hyvä etten pillahtanut siinäkin tilanteessa itkuun, ne mammahormonit taas…

Meidän laskettuun aikaan on enää päiviä jäljellä. Tuntuu vieläkin hivenen epätodelliselta, että kohta pitelemme omaa nyyttiä sylissä. Kohta meitä on kolme. Samalla tietenkin toivoen, että kaikki sujuu loppuun asti hyvin ja kaikki selviävät synnytyksestä hyvissä voimin ja ehjinä. Niin ne 9 kuukautta vain ovat hujahtaneet vauhdilla, vaikka jossain kohtaa muistan miettineeni, että aika kulkee hitaasti.  Nyt voin perua puheeni, aika on mennyt kyllä tosi nopeasti. Minusta nämä viimeiset viikotkaan eivät ole tuntuneet pitkiltä, sillä vointini on ollut hyvä ja olen ehtinyt puuhastella kaikenlaista. Nyt vain toivon, että hyvä olo palaisi nopeasti tämän flunssan jälkeen ja pääsisin vielä muutamille kävelylenkeille raikkaaseen syysilmaan. Jos se vauvakin sillä tavalla laskeutuisi lähtökuoppiin vähän paremmin.

Heräsin tänään aamulla ystäväni viestiin, hän oli yön aikana synnyttänyt oman pienen ihmeensä. Hänen vauvan laskettu aika olisi ollut vasta minun jälkeen, mutta heidän neiti päätti ottaa pikaisemman startin tähän maailmaan. On ollut mukavaa kun osa ystävistä on ollut samaan aikaan tässä samassa raskautetussa elämäntilanteessa. On voinut jakaa heidän kanssaan fiiliksiä ja ajatuksia. Vasta nyt sen oikeastaan ymmärtää, kuinka tärkeää vertaistuki onkaan. Vaikka ennen raskautta kuinka toitottaisikin, että ”minähän en muutu mammaksi, joka puhuu mammajuttuja.” Mutta niin vain olen muuttunut ja kai se vähän kuuluu tähän matkaan, vaikkei alussa uskoisikaan.

Myös Instagram ja muutenkin sosiaalinen media on ollut oiva paikka löytää muitakin tulevia äitejä, ja jakaa tätä 9 kuukauden matkaa siellä heidän kanssaan. Instagramissa seuraan muun muassa montaa treenaavaa tai juoksua harrastavaa pallomahaa, joista tosin suurin osa on jo ehtinyt jakautua kahtia. ;) Muutama siellä vielä odottelee kuten minäkin, mutta on ollut silti super kivaa seurata yksi toisensa jälkeen vauvojen saapumista maailmaan. Ihmeellisesti antaa toivoa itsellekin, että kyllä ne sieltä ulos tulevat kun ovat tähän maailmaan valmiita.

Sellaisia kuulumisia täältä somehiljaisuuden suvannosta. Seuraavaksi taidan mennä surauttamaan smoothiekoneella kunnon vitamiinipommin marjoista ja hedelmistä. Vaikka ruokahalu onkin ollut viime päivinä heikonlainen, niin viileän raikas smoothie uppoaa aina. :)

Ihanaa päivää sinne!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog