Sain vauvan juuri toisille päiväunilleen (pitkähkön) nukutusoperaation päätteeksi. Hän nukkuu mieluiten ja parhaiten vaunuissa ulkona, joten nukutan häntä välillä myös sisällä ollessamme vaunukoppaan. Kopassa on korkeat reunat ja turvallinen olo nukkua, se taitaa olla ihana pesä vetää sikeitä. Kyllähän sitä itsekin tykkäisi nukkua päiväuniaan mieluiten pesässä untuvatäkin päällä. <3
Keitin juuri kupillisen teetä ja kaivoin keittiön kaapista kourallisen pistaasipähkinöitä. Samalla toivon, että pikkuinen nukkuisi nyt sen verran, että ehtisin kirjoittaa tämän blogin ja sen lisäksi ripustaa pyykit ja tyhjentää tiskikoneen. (edit: tässä kauniissa ajatuksessa en onnistunut ja sain tämän blogin valmiiksi vasta nyt illalla, tuli vähän muuta matkan varrella. :D) Vauvan nukkuessa aamupäiväuniaan sain tehtyä ristiäiskutsut, kirjoitettua osoitteet kirjekuoriin, soitettua pari puhelua juhliin liittyen, mietittyä juhlien menuta ruuan ja kakkukahvien suhteen sekä sovittua myös valokuvaajan juhlia varten. Monta asiaa siis check. Näiden asioiden hoitamisen jälkeen parvekkeelta kuuluikin jo pienen ihmisen alun rääkäisy ja sitten olikin jätettävä hommat taas hetkeksi. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, että sain nuo asiat hoidettua, sillä ne olivat pyörineet jo viime viikosta päässäni ns. to do -listalla.
Tässä vauva-arjen keskellä on pakko oppia tai ainakin kehittää omaa suunnitelmallisuutta ja priorisointiaan, ainakin jos haluaa saada asioita hoidetuksi. Tai hyväksyä se, ettei asioita saa silloin tehtyä kun itse välttämättä haluaisi. heh. Pari ensimmäistä viikkoa olen lähinnä nautiskellut tai nukkunut vauvan nukkuessa, mutta tällä kolmannella viikolla on täytynyt saada muutamia asioita hoidettua lähestyvää nimijuhlaa silmällä pitäen. Danielkin on täysipainoisesti töissä, joten kotiakin vähän yritän laittaa järjestykseen silloin kun saan vauvan unille. Meillä nimittäin on niin innokas, seurustelevainen ja läheisyyttä haluava vauva, että hänen hereillä ollessaan ei paljoa muuhun voi keskittyä kuin hänen hoitamiseen, sylittelyyn, suukotteluun, viihdyttämiseen tai huomioimiseen. Se on tottakai ihanaa, mutta sitten hänen nukkuessaan on minulla rako hoitaa nyt vaikkapa näitä juhlien järkkäilyjä. <3
Tajusin tänään muutenkin, että blogissa on taasen ollut hiljaista viisi päivää ja nuo päivät ovat menneet ihan hetkessä. Äkkiä menee päivät ihan muita asioita tehden, vaikka kuinka olisi mukava tännekin kirjoitella.
Viikonloppuna meillä kävi sukulaisia kylässä. Lauantai ja sunnuntai hurahtivat nopeasti yhdessä ollessa, kävelylenkeillä, vauvaa ihastellen ja ruokaa laittaessa. Tai minun ei tarvinnut ruokaa laittaa, sain vain istua valmiiseen pöytään molempina päivinä. Kiitos siitä! Eilinen päivä taasen meni lähestulkoon kokonaan vauvan kanssa, kun unet eivät jostain syystä maittaneet hänelle oikein missään vaiheessa ja melkein koko päivän sain olla hyssytelemässä ja kävin pariin otteeseen lykkimässä häntä rattaissakin lumimyrskyssä. Tänään on onneksi nukuttu eilisenkin edestä päiväunia, sitä nuo pienet vaativat kasvaakseen. <3
Tarvitsisin kastejuhliin itselleni mekon. Vaikka vaatekaapista löytyykin useampia mekkoja, tuntuu silti, ettei niistä nyt mikään sovi tähän muuttuneeseen vartalooni. Muodot ovat juuri nyt vajaa kolme viikkoa synnytyksestä hieman eri paikoissa kuin ennen. Joulukuussa vartalo voi olla jo taas vähän erilainen, joten mekko täytyy valita niin, että varmasti sopii. Pidän todella paljon shoppailusta, kaupungilla kiertelystä ja vaatteiden hankkimisesta, mutta tällä hetkellä voin suoraan sanoa, että kaupungille meneminen, sovituskopeissa hikoilu (ne on ne hormonit ;) ) ja oikean juhlamekon löytäminen eivät kovin paljoa kiinnosta. Ja oikeastaan kaupungille shoppailemaan lähteminen vauvan kanssa olisi tällä hetkellä vielä sula mahdottomuuskin, kun meidän rytmit ovat mitä on ja vauva tarvitsee ruokaa (eli tissiä) tosi usein. Ja nyt kun tuli pakkastakin, niin ulos pitäisi pukea vaatetta ja sitten kaupoissa vauvakin pitäisi riisua enimmistä vaatteista. Taidan siis shoppailla mekkoni tällä kertaa verkkokaupasta. Helpoin niin. Aion tilata pari mekkoa ja toivoa että niistä jompikumpi sopii. Nyt ei etsitä tyköistuvaa mekkoa, vaan lähinnä kaunista mekkoa, joka antaa myöden oikeista paikoista, eikä missään nimessä kiristä tai purista mistään. Jotain väljää ja klassista siis. :D Katsotaan mitä löydän.
Lupasin kirjata myös porkkanakakun ohjeen, jonka leivoin viime viikonloppuna. Kakku teki hyvin kauppansa, joten uskon sen maistuneen kaikille. Ohje löytyy nyt täältä blogistakin, kun muutamat reseptin perään kyselivät Instagramissani. Tämä sopii mainiosti vaikkapa pikkujoulupöytäänkin, sillä kakussa on mausteina muun muassa kanelia, kardemummaa, vaniljaa sekä appelsiinin kuorta. Kuulostaa jännältä, mutta toimii hyvin. :)
Tällaisia tiistaipäivän kuulumisia täältä. Nyt me lähdetään vielä vähän ulkoilemaan koko perheen voimin. :)
Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog