Kaupallinen yhteistyö Hävikkiviikko.
Pääsen kirjoittamaan teille blogitekstiä aiheesta, jonka koen tärkeäksi, kiinnostavaksi, motivoivaksi ja merkitykselliseksi, nimittäin ruokahävikki ja mitä voisimme kotitalouksissamme tehdä sen vähentämiseksi. Mitä ruokahävikki on? Miten ja missä sitä syntyy ja miten sitä voisi pyrkiä vähentämään? Kerron tässä blogitekstissä meidän kokemuksia ruokahävikistä ja tilanteita, joissa sitä eniten syntyy. Lisäksi jaan 7 konkreettista vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen.
Mitä ruokahävikki on?
Ruokahävikki on alun perin syömäkelpoista ruokaa, joka päätyy lopulta roskiin. Ruokahävikkiä syntyy kaikissa ruokaketjun vaiheissa, mutta kaikista eniten kotitalouksissa – siellä arjen kotikeittiöissä, minun ja sinun keittiöissä. Ruokahävikin syntymistä voitaisiin välttää esimerkiksi paremmalla ennakoinnilla sekä valmistamalla ja säilyttämällä ruokaa toisin.
Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin yli 100 miljoonaa kiloa ruokaa. Toistan, yli sata miljoonaa kiloa ruokaa roskiin vuosittain. Henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa eli noin sadan euron arvosta. Tällaiset tutkimustulokset ja tilastot konkretisoivat määrät aivan uuteen valoon. Miltä näyttäisi 100 miljoonan kilon kasa ruokaa yhdessä läjässä? Se olisi melkoinen vuori. (Lähde Hävikkiviikko ja Luonnonvarakeskuksen tutkimus.)
Asian ratkaiseminen hyödyttää sekä ympäristöä että jokaisen kukkaroa. On turhaa haaskata syömäkelpoista ruokaa roskiin, jonka valmistamiseen on käytetty energiaa ja luonnonvaroja. Ruokahävikiksi päätyvä ruoka näkyy lisäksi jokaisen lompakossa. Usein kuulee sanottavan, että ruoka on kallista Suomessa, mutta kuitenkin meillä on varaa heittää sitä 100 miljoonaa kiloa roskiin? Yhtälö ei aivan täsmää. Uskon, että lompakossa tuntuvat säästetyt eurot on yksi motivoiva syy miettiä omaa suhdettaan ruokahävikin syntyyn ja sen pienentämiseen.
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Hävikkiviikkoa 13.–19.9.2021 ja sen tarkoitus on herätellä meitä kaikkia miettimään suhdettamme ruokaan ja ruokahävikkiin. Ruoka on liian hyvä ja tärkeä asia hukattavaksi. Hävikkiviikko haluaa nostaa ruoan arvostusta ja kertoa ruokahävikin vähentämisen tärkeydestä. Hävikkiviikko kannustaa meitä pohtimaan miten ja miksi ruokahävikkiä ylipäätään arjessamme syntyy ja millä keinoilla voisimme sitä vähentää. Hävikkiviikko on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Hävikkifoorumi-hanketta.
Keinoja ja välineitä kyllä on, kunhan ensin tiedostamme tilanteen, tarkkailemme omia kenties pinttyneitäkin toimintatapoja ja alamme tehdä vähitellen konkreettisia muutoksia asian muuttamiseksi.
Millaisissa tilanteissa meillä syntyy ruokahävikkiä?
Edellä mainitsemieni faktojen lukeminen ruokahävikistä toimii minulle motivaationa tarkastella omaa toimintaa ja miettiä asioita, joiden kohdalla voisin ja voisimme olla tarkempia ja huolellisempia. Ennen muutosta on kuitenkin katsottava nykytilannetta ja niitä paikkoja, joissa ruokahävikkiä syntyy. Meidänkin lapsiperheessä ruokahävikkiä syntyy ja välillä aivan huomaamattaan ja ihan liikaa. Myönnän!
Meidän perheessä on kenties kaksi merkittävintä asiaa, jotka vaikuttavat ruokahävikin syntymiseen: ennakointi tai sen puute sekä lapset, jotka vasta opettelevat erilaisia makuja ja jättävät ruoka-annoksiaan kesken, joskus jopa kokonaan syömättä.
Pyrimme ennakoimaan ruokailujamme arjessa, koska ennakoiminen helpottaa lapsiperheen arkea, mutta emme siinä aina tietenkään onnistu. Välillä käymme kaupassa ilman listaa ja pidempää suunnitelmaa, mikä tietenkin aiheuttaa ketjun toisessa päässä ongelmia ja hävikkiä.
Valmistamme yleensä kerralla sellaisen määrän ruokaa, että voimme syödä samaa ruokaa ainakin kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä. Joskus arvio menee kuitenkin pieleen, jolloin valmistamme ruokaa enemmän ja jääkaapin perälle jää muovilaatikossa virumaan se kuuluisa ”viimeinen annos” jotakin ruokaa.
Lopulta annos pyörii jääkaapin perällä, sitten se unohtuu ja lopulta muistamme parin päivän päästä, että äh: ”Täällä olikin vielä yksi annos tätä risottoa, mutta nyt se on mennyt jo vanhaksi”. Usein sellaiset kippojen jämät päätyvät lopulta roskiin. Ratkaisu asiaan voisi hyvin olla se, että laittaisimme loput ruoasta hyvissä ajoin pakkaseen, emmekä jättäisi viimeisiä annoksia jääkaappiin pyörimään.
On myös rehellisesti todettava, että kun samaa ruokalajia on syönyt kaksi tai kolme kertaa peräkkäisinä päivinä, alkaa kiinnostus kyseistä ruokaa kohtaan tökkiä. Ratkaisuna on pakastaminen tai toisaalta valmistusvaiheessa parempi mitoitus. Kaikki ruoat eivät mielestäni sovi pakastettaviksi, joten aina pakastaminenkaan ei ole ratkaisu.
Lapsiperheen ruokahävikki
Syyttävällä sormella ei tietenkään pitäisi koskaan osoittaa muita kuin itseään, mutta ruokahävikin yhteydessä ei voi mitenkään olla puhumatta perheellisen ruokahävikistä ja lapsista. Perheemme ruokapöydässä tulee verrattain usein tilanteita, joissa lapset eivät tykkää jostain tietystä ruoasta, ottavat ruokaa liikaa tai annostelemme ruokaa liikaa ja ruokaa jää siten syömättä.
Me vanhemmatkaan emme voi toimia komposteina, jotka söisimme kaikki jämät – se ei ole ratkaisu. Ratkaisuja on etsittävä muista keinoista. Toisessa vaakakupissa on lasten makumaailman kehittyminen, kokeileminen ja erilaisiin makuihin tutustuminen. Ruokahävikkiä syntyisi varmasti vähemmän, jos tarjoilisimme päivästä toiseen makaronilaatikkoa, banaania ja paahtoleipää. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan välillä on maistettava mausteista nuudelikeittoa tai kaalipataa, vaikka sillä tavalla ruokaa päätyy herkemmin hävikiksi.
On päiviä, kun teemme mausteista nuudelikeittoa, kaalilaatikkoa tai kirpeää vihersmoothieta ja silloin lopputuloksena on lasten lautasilla useammin ruokahävikkiä. Tiedän sen jo etukäteen. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten ja minkä kokoisilla annoksilla lapset uusia makuja harjoittelevat. Missä muodoissa uusia makuja tarjoillaan? Miten ruokahävikkiin suhtaudumme ja miten siitä ruokapöydässä yhdessä keskustelemme?
7 konkreettista vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen
Jaan seuraavaksi seitsemän vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen. Tapoja on tietenkin todella monia ja sanoisin, että nämä ovat meidän seitsemän vinkkiä, joihin koitamme perheenä keskittyä.
Mikrotasolla ruokahävikkiä voi vähentää äärettömän monilla tavoilla, joista esimerkiksi minun 88-vuotias isoäitini osaisi kertoa monen monta ”vanhan kansan” keinoa. Välillä olen äimistyneenä ja jokseenkin myös ihaillen seurannut sitä, miten eri tavalla eri sukupolvet tähän aiheeseen suhtautuvat. Nykyisin ruokaa on helposti saatavilla ja elämme moni yltäkylläisyydessä, jolloin ruokahävikkiin ei suhtauduta yhtä kriittisesti. Isovanhempamme voivat olla ja moni onkin kasvanut aivan erilaisissa olosuhteissa, jolloin on ollut niukkuutta ja valikoiman vähyyttä. Silloin suhde ruoan arvostamiseen ja ruokahävikkiin muotoutuu aivan erilaiseksi kuin tässä ajassa.
1. Ruoan arvostaminen
Isossa kuvassa kysymys on ennen kaikkea ruoan arvostamisesta. Kun suhtaudumme ruokaan arvostaen ja jollain tapaa kunnioittavasti, on sillä varmasti vaikutuksensa ruokahävikin määrään ja syntyyn.
Toisaalta näen arkiruoan polttoaineena, jonka tärkein tarkoitus on välillä viedä nälkä ja antaa lisää energiaa moottoriin. Silti haluan panostaa myös ruoan makuun ja laatuun, jotta ruoasta tulisi mahdollisimman herkullista ja sen söisi hyvällä ruokahalulla loppuun. Tuntuu niin mukavalta valmistaa perheelle sellaista ruokaa, josta koko sakki tykkää ja ruokapata lähestulkoon nuollaan puhtaaksi. Siinä emme aina onnistu, mutta sitä tavoittelemme. Joka tapauksessa arvostamme ruokaa.
Ruoan arvostaminen on lisääntynyt myös puutarhaharrastukseni kautta. Keittiöpuutarhassa konkreettisesti ymmärtää, miten paljon aikaa ja vaivaa pitää nähdä, jotta saa kerättyä 10 tomaattia loppukesällä. Taimet on laitettu kasvamaan jo helmikuussa ja välissä on tapahtunut yhtä ja toista. Kaupasta kymmenen tomaatin ostaminen ei avaa tuotantoprosessia samalla tavalla.
2. Ruokien suunnittelu viikkotasolla ja ruokakauppaan vain listan kanssa
Tämä on varmasti monelle tuttu juttu ja hanskassa jo, mutta hävikkiruoan määrästä päätellen kertaus on opintojen äiti. Ruokahävikin synty alkaa siellä kaupassa, jossa mätämme tavaroista kärryyn ja kannamme kotiin.
Suunnittelemme kauppalistan sen ympärille, mitä meinaamme päivittäin syödä lounaaksi ja päivälliseksi. Siinä on peruspilarit, joiden lisäksi ostamme välipalat, hedelmät, aamu- ja iltapalatarpeet, juomat, kahvit jne. sekä muut päivittäistavarat kuten hammasharjat ja pesuaineet. Perheessämme suunnitelmallisempi osapuoli on Daniel tai hän on tässä asiassa aika ässä, jos saan kehaista. Johtuuko kenties insinöörin tarkasta luonteesta. :D Otan edelleenkin oppia asiassa Danielilta.
Hyvä ratkaisu suunnitelmallisuuden lisäämiseen voi olla myös kauppakassitilaus, jolloin selvä suunnitelma on pakko tehdä jo kauppakassitilausta tehdessä tai muuten siellä kaupassa tulee juostua joka tapauksessa.
3. Valmista ruokaa kerralla tarpeisiinne sopiva määrä
Ruokaa pitäisi aina valmistaa sellainen määrä, jonka on valmis syömään loppuun. Jollekin se on iso satsi, josta syö monta kertaa. Toiselle taas parempi vaihtoehto on se, että tekee päivittäin uutta ruokaa, jos vanhaa ruokaa ei tule syötyä. Mielestäni määrän suhteen ei siis ole yhtä oikeaa ratkaisua, koska olemme kaikki tottumuksiemme kanssa erilaisia. Pääasia on, että valmistaa oman kotitalouden tarpeisiin ja kulutukseen nähden sopivasti ruokaa.
4. Jämäpäivän viettäminen, jolloin jämistä loihditaan ateria
Jääkaappi on tyhjä vasta siinä vaiheessa, kun valo näkyy ja ketsuppipullo kyhjöttää hyllyllä yksinäisenä. Harvoin kuitenkaan olemme siinä tilanteessa, vaan aika usein jääkaapissa on vielä montaa sorttia jäljellä ja silti lähdemme uudelleen kauppaan.
Tämän takia olemme kehittäneet niin sanotun ”jämäpäivän” jolloin kaivamme kuivakaapista esimerkiksi pastaa (sitä on aina siellä), kikherneitä purkista kuivakaapin perältä, jääkaapista vihannesten ja juuresten jämät (aina siellä jotain on), mausteita, parmesaanin viimeinen käntty raasteeksi ja loraus kermaa perään = jämistä syntyy herkullinen ja täyttävä kasvispasta.
Tällaisia ruokia voivat yhtä hyvin olla jämäkeitto, jämämunakas, jämävuoka tai jämäkiusaus. Jämäaterian valmistaminen on kutkuttavan palkitsevaa!
5. Lapsille sopivat annokset, lisää saa kyllä
Lasten ruokailuun olemme koittaneet kehitellä ratkaisuja, joilla hävikkiä saisi minimoitua. Yksi oleellinen asia on se, ettemme yliarvioi joka kerta heidän annoskokoaan, vaan annamme ensin sopivan annoksen ja lisää kyllä saa, jos lisää haluaa ja tarvitsee. Myös lapsi itse voi määritellä oman annoskokonsa. Se voi jopa motivoida lasta syömään paremmin, kun hän on itse saanut määritellä oman annoskokonsa sopivaksi.
Vihanneksia ja juureksia tarjoilemme lapsille usein tikkuina tai erillisissä kulhoissa, koska olemme huomanneet niiden maistuvan sillä tavalla parhaiten. Meille aikuisille voimme tehdä maukkaamman salaatin ja lapset syövät sitten porkkanaa, kurkkua ja tomaattia erillään. Sitä kautta oppii ihan yhtä lailla uusia makuja ja jonain päivänä he varmasti syövät hyvin myös monipuolisia salaatteja.
6. Ruoan pakastaminen tuoreena
Pakastaminen on keino, jolla voi välttää hävikin syntymistä. Harrastamme pakastamista esimerkiksi leipien kanssa. Ostamme ison paketin jotain tuoretta leipää, otamme siitä pari palaa erilleen syötäväksi ja loput laitamme suoraan pakastimeen. Sen jälkeen voimme ottaa leipää pakastimesta aamupalalle tai iltapalalle, mutta koko leipäpaketin ei tarvitse kuivua leipälaatikossa. Ikävin tilanne on se, että alkuviikosta on ostanut tuoretta leipää ja loppuviikosta heittää sitä kuivana känttynä kompostiin. Täysin turhaa ruokahävikkiä, jota pakastamalla voi helposti ehkäistä.
Pakastaminen toimii yhtä hyvin monen muunkin ruoan kohdalla. Jopa maidon! Remontoimme parhaillaan toista kotia Lahdessa ja olimme siellä viikonlopun. Jääkaapissa oli pari maitolitraa, joita en voinut ilman kylmälaukkua lähteä kuljettamaan toiseen kaupunkiin. Äitini sanoi, että laita maidot pakkaseen ja tee niistä sulattamisen jälkeen esimerkiksi lettuja tai pannukakkua. Niinpä aion tehdä ja maidot ovat nyt pakastimessa!
7. Ruokatarvikkeiden inventaario ja läpikäyminen
Lopuksi haluan mainita siivoamisen ja inventaarion tekemisen yhdeksi keinoksi vähentää hävikkiä. Useinhan ajatellaan, että ruokahävikkiä syntyy jääkaapissa tuoretuotteissa, mutta syntyy sitä muuallakin, esimerkiksi kuiva-ainekaapissa. Muuton yhteydessä kävin meidän ison kuiva-ainekaapin läpi ja tajusin siellä olevan esimerkiksi 3 pussia sushi-riisiä. Kolme pussia! Ja kuinka usein teemme sushia? Todella harvoin. Olen siis varmaan joka kerta ostanut uuden pussin sushi-riisiä, kun olemme kotona sushia tehneet ja nyt sitä on kaapeissamme ihan liikaa kulutukseen nähden.
Inventaarion yhteydessä pääsee selville kaappien sisällöstä ja seuraavan viikon ruokalistan voi suunnitella esimerkiksi sen mukaan. Jos jokin asia on menossa vanhaksi, voi kyseisen ruoka-aineen ympärille suunnitella seuraavan aterian. Jälleen kiittää sekä ympäristö että lompakko.
Hävikkiviikon sivuilta ja somekanavista löydät lisää vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen.
-Hilla