Jaoin eilen Instagramissa ajatuksia lapsiperheen arkeen liittyen. Ajatuksia, jotka saivat alkunsa lehtijutusta, jossa perhe-elämästä puhuttiin selviytymisenä. Kehotettiin kestämään, aika kyllä parantaa. Halusin tuoda rinnalle toisenlaisen näkökulman: sen, että kyllä meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, tehdä valintoja ja rajata omalle hyvinvoinnilleen tilaa. Tänään ja huomenna.

Postauksen taustalla kannustin näkemään tavallisen arjen onnen ja ne pienet arvokkaat hetket, vaikka välillä olisi rankkaa, raskasta ja saappaissa kilo hiekkaa. Postaukseen tuli runsaasti kommentteja ja niiden lisäksi sain paljon yksityisviestejä, joista tämän blogitekstin loppu muodostuu. Päätin tehdä näkyväksi ajatuksia, joita sain seuraajiltani yksityisviesteillä.

Osa oli kanssani eri mieltä ja sekin on täysin ymmärrettävää. Eniten kritisoitiin sitä, että kaikki eivät ole samalla viivalla elämässä ja omat etuoikeudet tulisi tunnistaa paremmin jne. Tiedostan sen, mutta jokaista näkökulmaa ja erilaista tilannetta ei mitenkään voi yhdessä tekstissä ottaa huomioon. Tai toisin sanoen, sitten ei voisi sanoa yhtään mitään.

Jos parhaillaan elää raskasta vaihetta omassa elämässä, voi tunteet nousta pintaan lukiessaan ajatuksia siitä, miten asenteella, sanoilla tai omilla rajoilla voi elämäänsä vaikuttaa. Se on inhimillistä, mutta samaan aikaan jokainen on vastuussa omista tunteistaan, joita erilaiset tekstit herättävät.

Kenties suomalaisuuteen ja suomalaiseen perhe-elämäpuheeseen voi joissain tilanteissa liittää kuvaavasti sanonnan: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Mutta minä kannustan nyt jakamaan! Se ei ole keneltäkään pois.

Omaa tavallisen hyvää elämää ei tarvitse selitellä, vähätellä tai piilottaa vakan alle. Kun kertoo tyytyväisyydestä omaan elämään tai iloitsee arjesta lapsien kanssa, ei tarvitse heti perään kertoa kuinka etuoikeutettu on. Tai kuinka kiitollinen on siitä, ettei elämässä ole isoja haasteita. Se, että puhuu onnellisuudesta, ei vaadi yhtään disclaimeria peräänsä.

Suurin osa meistä tavan tallaajista on kuitenkin ihan keskiverto suomalaisia perheitä ja iloakin pitää voida saada jakaa. Paha olo ei poistu sillä, että kukaan ei saisi jakaa hyvää. Ja samaan aikaan, meillä kaikilla on murheita, menetyksiä, vaikeuksia ja huolia. Ei kukaan ole niistä vapaa, kuten välillä harhaisesti luullaan. Minunkin elämästä. Senkin olen huomannut.

Sosiaalisen median sisällöntuottajana, ja äitiysaiheita osittain kanavissani jakavana, olen pistänyt merkille, että valittaminen on enemmän sallittua perhepuheessa kuin onnen ja ilon korostaminen. Kuinka nurin kurista! Positiivisuus, onni ja myönteisyys voi triggeröidä, rankkojen hetkien jakaminen taas nähdään lohduttavana vertaistukena, mitä se tottakai myös on. Tämä siis pohdintaa yleisesti perhepuheesta.

Näiden sanojen jälkeen keräsin tähän seuraajieni myönteisiä ajatuksia ja viestejä perhe-elämään liittyen. Jätin negailut sikseen, keskityn nyt hyvään. Tekstit ovat seuraajiltani Instagramin yksityisviestin kautta saamiani, anonyymisti jaettuna.

Kel onni on, se onnen jakakoon

”Nyt kun oma pikkulapsiaika on vahvasti jo takana, ja lapset jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, niin joskus tulee mietittyä, että miten se meni? Tottakai välillä oli raskasta, välillä tosi raskasta, ja sitten taas ihanaa! Mekin rempattiin taloa, pyöritettiin omaa firmaa ja muut klassikot siihen päälle! Nut kun ajattelen sitä aikaa, niin parhaimmaksi muistoiksi on ehdottomasti jääneet ulkoilut äitikavareiden ja lasten kanssa, perheen metsäretket, se kun ehti iltaisin rauhassa ulkoilun jälkeen laittaa pakkasposkille sämpylöitä, lämpöisen kylvyn ja pitkän iltasadun. Ihan perusarki on jäänyt eniten mieleen. Sain lapset nuorena, joten en tiedä oliko se onni, ettei oikein ollut omaa aikaa ennen sitä ollutkaan, mitä olisi edes niin kaivannut. Nykyään sitä aikaa on taas mielin määrin.”

”Juuri näin! Onhan niitä väsyneitä päiviä ja hetkiä kun pitää enemmän selvitä siitä eteenpäin lyhyellä tähtäimellä, mutta en minäkään tätä kokonaisuutena näe ollenkaan selviytymisenä. Saan olla äiti upeille tyypeille ja saan heiltä paljon! Ei se ole niin, että lapset vain ottaa ja vie, elämme yhdessä. Se lisääntyy, mihin keskittyy!”

”Ihanaa kun sanoit ääneen, sillä olen samaa mieltä. Minäkin olen varmasti etuoikeutettu, mutta uskon, että omilla valinnoilla ja asenteella on paljon vaikutusta. Me ollaan esimerkiksi karsittu harrastuksista (koko perheen), koska olen ollut töissä ja työharjoittelussa viisi päivää viikossa. Väitän että sillä, että meidän iltoihin ei kuulu aikataulutettuja harrastuksia, on ollut valtava merkitys kaikkien jaksamiseen. Kohta valmistun ja sitten pohdin tarkkaan, kannattaako tehdä töitä viisi päivää viikossa vai olisiko mahdollista keventää? Myös se, että tekee asioita joista nauttii ja saa iloa, auttaa jaksamaan! Sen huokailu, että on raskasta, ei auta yhtään.”

”Elämässä saattaa tulla sairautta ja muita mikä vaikuttaa miten kokee perhe elämä. Mut niissäkin hetkissä tiedostamalla, että nyt riittää kun vain hengittelen. Ja etsii murun murusia, mikä tuottaa iloa tai helpotusta arkeen. Ei elämän lähtökohtaisesti mielestäni edes tarvitse olla aina täydellistä onnea. Kun kokee haasteita. Ne onnen hetket kokee vielä voimakkaammin ja osaa olla pienestäkin hyvin kiitollinen. Ja kiitos kun jaat arjestasi murusia ja ajatuksia nekin tuottaa iloa täällä.”

”Mä taas olen AIVAN samaa mieltä sun kanssa mitä kirjoitit. Niin paljon on siitä kiinni miten pikkulapsi vaiheeseen osaa asennoitua ja miten sen ottaa. Jos lapset on kokoajan ”vain viemässä sulta jotaikin, aikaa/energiaa/tms, niin en yhtään ihmettelekään huonoa tuulta. Harva osaa suhtautua hektiseen vaiheeseen ja nähdä joka päivä kuinka paljon pienet vaativat lapset antaakaan oppia ja opetusta ja muistoja ja sisältöä elämään.”

”Hyvä teksti oli. Aika moneen asiaan voi vaikuttaa, vaikka olisikin sairautta yms. haastetta. On hyvä oppia pyytämään apua ja tunnistaa omat rajansa haasteiden keskellä. Tiedostaa, että tämän päivän valinnat vahvasti vaikuttavat tulevaisuuteen. Myös se, miten tähän hetkeen suhtautuu vaikuttaa tulevaisuuden toivon näköalaan. On hyvä oppia löytämään voimavaroja haastavankin elämän vaiheen keskellä. Tosi hyviä näkökulmia nostat esille.”

”Ah, tämäkin on mielenkiintoista, miten aina kolahtaa nämä jutut joihinkin. Oikein jäin täällä pimeässä lastenhuoneessa istuessani miettimään, että kuitenkin aika harvalla on elämässä sellaista poikkeustilannetta, ettei voisi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan omilla valinnoilla. Esimerkiksi nyt ihan vaikkapa varhaiskasvatusoikeus. Meidänkin keskiluokkainen ehkä hieman tavallista etuoikeutetumpi perhe istui piirtämään mindmappia otsikolla ”mitä tarvitaan että pärjätään” kun kuultiin, että meille tulee kolmas lapsi. Että ei vaan kärsitä vaan tehdään suunnitelmia ja muovataan arkea sellaiseksi, että se toimii. Ja koska meitä ei ole lykästänyt lähellä asuvien isovanhempien osalta, ollaan surutta käytetty subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen. Tai ihan joku kauppakassipalvelu on ollut super arjen helpottaja eli asiat on saavutettavissa kyllä.”

”Kyllähän äitiydestä ja ruuhkavuosista tehdään iso numero. Ja sitä ne varmaan monelle onkin. Ärsyttäähän se välillä, kun huonot yöunet eivät ole omaa syytä tai asiat ei mene, kuten itse tahtoo, mutta se on osa tätä. Monesti tekemistä ja kiireet on myös valintoja.”

”Meillä oli paljon menossa syksyllä ja olihan se tiukka hetki, kun juniori sairasteli kaiken päälle. Säätöä riitti. Mutta se on hetkellistä. Pääosin homma menee kivasti! Ollaan kaksi työssäkäyvää vanhempaa, jotka luovii arkea parhaansa mukaan. Nukkuu joskus vuoroissa, joskus kaikki nukutaan tosi hyvin. Hyödynnetään arkiliikkumista ja koitetaan nauttia pienistä jutuista. Äitiys ja työkin on yhdistynyt hyvin. Päälle vähän opintojakin. Eikä mun oo tarvinnut miettiä urakehitystäkään.  Oon just siellä missä haluan. Monella tapaa ollaan varmaan etuoikeutettuja ja monella tapaa hyvin tavallisia. Eikä koeta, että elämä on jostain suoriutumista taaperovuosien aikana.”

”En ole itsekkään syntynyt kultalusikka suussa, mutta olen syntynyt rakkauden keskelle”

”Juuri näin. Kiitollisuus ja onni on monen ihmisen saatavilla. Ei se tule rahasta. Asun hieman syrjäisellä paikalla, jossa on paljon huonotuloisia perheitä. Silti on niitä, jotka ovat onnellisia ja kokevat onnellisuutta. En ole itsekkään syntynyt kultalusikka suussa, mutta olen syntynyt rakkauden keskelle.”

”Äh tämä on tätä nykyaikaa. Hyvä teksti sulla oli ja ymmärrän nämä muidenkin näkökulmat. Se on vaan niin hankala sanoa yhtään mitään missään, jos ei mieti sitä jokaisen skenaarion kannalta. Vähän sama kuin se, että joku pohtii saako murehtia kun toisella on asiat huonommin. Sillä logiikalla kukaan ei saisi murehtia, koska aina jollain on asiat huonommin. Kirjotat hyvin ja minusta tosi ajattelevasti aina.”

”Tässä on jotain niin suomalaista. Jos itsellä on rankkaa, ei sais kellään muullakaan mennä hyvin tai ainakaan sitä ei ole suotavaa kertoa. Me ollaan vedetty marraskuusta asti kunnon tautirallia ihan nonstoppina, joku 4-henkisestä perheestä on ollut käytännössä kokoajan sairas, nyt esim menossa vuoden 3(!!!) vatsatauti. Töissä ja päikyssä on käyty lähinnä näyttäytymässä, että hengissä ollaan vaikka huonosti meneekin. Mutta SILTI, mieluummin kyllä nämä pienet somehetket katselen hyvän mielen (perhe)sisältöä ja yritän uskoa, että joskus tämä meidänkin kohdallamme helpottaa, vaikka aika epätoivoinen juuri nyt olenkin.”

”Mun mielestä tää on jopa ihan yleistä, kylläkin itselle yllättävää, että pikkulapsiaika nähdään niin negatiivisessa valossa. Oon saanut niin monta ”teillä ei varmaan nukuta” , ”noh, teillä on varmasti hässäkkää”, ”kyllä se teilläkin muutaman vuoden päästä helpottaa” jne. kommenttia vieraiden ihmisten kuten naapureiden suusta. Oli liikuttavaa, kun eräs tuttava,  eläköitynyt yrittäjäisä sanoi, että nauttikaa, ne ajat kun lapset olivat pieniä olivat elämän parasta aikaa.<3 Onhan tämä työlästä, jos työn määrää ja arjen pyöritystä miettii, mutta väsymyksenkin keskellä ihanaa elämää.  Lapset on niin hauskoja, viisaita ja rakastavia olentoja.”

”Tärkeä, rohkea ja lapsiystävällisempää yhteiskuntaa rakentava puheenvuoro! Toki omasta, ehkä jonkun mielestä etuoikeutetusta, vinkkelistä pohdittu, mutta niinhän meillä ihmisillä on tapana! Ilman, että se tarkoittaisi, ettei ymmärrä muidenkin todellisuuksien olemassaoloa. Tämä somen vaatimus ”kaikkien mahdollisten näkökulmien ja kokemusten huomioimisesta” on sulaa hulluutta, hyvä ettet disclaimereita laittanut. Herätit sen sijaan keskustelua!”

”Huoh! Suomi on kyllä kateellisten maa ja arjesta tehdään niin ankeaa välillä. Et siis sinä, mutta perhepuhe on niin usein ruuhkavuotta ja kiireen korostusta! Tuntuu, että aina jos mainitsee jotain keskiverto ihmisenä mukavaa tai jos ei työt ole ajanut ihan maan rakoon, niin pitää mainita olevansa etoikeutettu. Ja voi että jaksetaan puhua ruuhkavuosien hirveydestä ja arjesta. Rakastan Suomea ja se tulee aina olemaan kotimaani, mutta välillä nämä ihmisten kommentit menevät niin yli. Asun itse Uudessa-Seelannissa Uusi-Seelantilaisen puolison kanssa ja elämä on kyllä huomattavasti rennompaa välillä. En ainakaan itse tiedä sanaa ruuhkavuosi englanniksi, se on vaan life. Arki on vaan myös daily life. Tämä aina hyvä muistutus – se on sitä mukavaa elämää.”

”Vaikka joka päivä sanon, että haluan 1 ja 3-vuotiaiden kotiäitinä raketilla kuuhun, niin joka päivä tunnen syvää kiitollisuutta ja puhdasta iloa, kun saan olla hoitovapaalla heidän kanssaan.”

”Hei Hilla! En voi olla kommentoimatta, koska oot mun lempi (ainut) some mamma, jota seuraan koska susta tulee mulle hyvä ja tavallinen olo. Ja eilinen kirjoitus oli parasta antia. Oon täysin sun kaa samaa mieltä ja huvitti, kun olin laittanut miehelle töihin viestin, että vaikka joka päivä sanon, että 1 ja 3-vuotiaiden kanssa kotiäitinä haluan raketilla kuuhun, niin joka päivä tunnen syvää kiitollisuutta ja puhdasta iloa, kun saan olla hoitovapaalla heidän kanssaan.”

”Olen erityisluokanopettaja ja todella huolissani siitä, että lapset eivät koe iloa tavallisista asioista, kuten retkeilystä, liikkumisesta, leikkimisestä, lukemisesta yms. Olen useasti pohtinut, ketään syyttämättä, että voiko tämä kaikki olla vanhemmuudesta lähtöisin olevaa. Jos vanhemmat ei koe iloa tavallisista asioista, kuten värityskirjasta ruuan päälle, eikä tee sitä lasten kanssa, kuinka lapset voisi ikinä oppia tavallisen taian?”

”Sillä on väliä miten perhe-elämästä puhutaan. Nähdäänkö lapset ”projekteina” ja lapsiarki pääosin piinallisena ajanjaksona, jonka loppumista odotetaan… Vai ihan kaikenlaisine (myös väsymyksen, pettymyksen, riittämättömyyden ja vaikka raivon) tunteineen ihan vaan elämänä. Henkilökohtaisesti kolahti eniten pohdintasi omien rajojen ja hyvinvoinnin yhteydestä. Olen harjoitellut sitä itse PALJON ja näin kolmannen lapsen täyttäessä kohta vuoden voin todeta, että voi elämä, olet niin oikeassa!”

”Itellä on vähän alle 3v typy ja 7kk ikänen poika, tää 7kk on ollu todella rankkaa itelle, kun pitäs revetä välillä moneen asiaan samaan aikaan ja ei saa nukuttua. Mut se mitä tuli itelle mieleen siun postauksesta oli se positiivisuus. Tiiän, et tää on vaan rankka vaihe ja menee ohi, aion ottaa siun postauksesta siinä mallia, et etsii ne positiiviset puolet tästä ja keskittyy niihin. Tässä maassa harva on syntynyt kultalusikka suussa, se on oma asenne mikä vaikuttaa todella paljon, miltä elämä tuntuu.”

”Se sun kirjoitus oli hyvä – kuten myös sun positiivisuuteen ja toiminnallisuuteen kannustava tili.  Se oli mun mielestä hyvä, koska/vaikka itse oon just aikalailla semmoinen ihminen ja äiti jota helposti tavallinen lapsi/perhearki kuormittaa ja aika-ajoin ahdistaakin (oon ollu kotona kohta 3v, nyt kaksi lasta), ja tarvitsen todella arjen keskelle omaa tekemistä ja aikaa (yleensä liikuntaan liittyvää, hiihto best). Juuri siksi kirjoitus ja sun esille tuoma näkökulma on tärkeä! Että myös ne äidit, ketkä ei ole ehkä eniten omassa mukavuusalueessa ymmärtäisi mahdollisuuksien puitteissa rakentaa ympärilleen muutakin elämää, eikä vajota sinne ruuhkavuosiajatteluun. Aina tulee jupinaa, mutta se kuuluu asiaan, minä pidän sinun tilistä ja tyylistä tuottaa sisältöä.”

”Itse en ole se askarteleva ja leikkivä äiti, mutta lapset on ehdottomasti ihana rikkaus elämässä ja vaikka välillä on vaikeaakin, on arki pääsääntöisesti mukavaa eikä todellakaan selviytymistä. Lapset on niin toivottuja ja toivoisin, että aika voisi pysähtyä.”

”Oon miettinyt samoja, kun aika usein joku valittaa, että lapset on kotona kesällä eikä päiväkodissa ja niiden kanssa on niin raskasta. Samoin toiset tuntuu tarvitsevan kerran kuukaudessa ”nollausviikonlopun” ilman lapsia. Mä en ihan ymmärrä, että halutaan lapsia ja sitten ne nähdään niin suurena riesana. Vai onko vaan helpompi valittaa kuin sanoa, että meillä on ihan kivaa? Itse odotan kovasti kesää ja kiireetöntä aikaa just lasten kanssa! Mikäs se parempaa vaikka toki välillä vähän asiat kiristääkin.”

”Eihän se kerro susta, miten muut sun tekstin ymmärtää/haluaa ymmärtää ja mitä tunteita se kussakin herättää vaan sen henkilön omasta tilanteesta. Mua aina pöyristyttää se, miten ihmiset jotka näkee asian eri tavalla, yrittää myös kääntää sen toisen kannan. Ite ainaki teksti avasi silmiä paljon, että totta, pystyn myös paljon itse vaikuttamaan asioihin omilla ajatuksilla ja puheilla! Vaikka välillä tykkäänkin valittaa kuinka rankkaa pienten lasten kans on.”

”On todella tärkeää ja ihanaa, miten tuot lapsiperhe-elämän kauneutta esiin. Mediassa se toinen puoli on mielestäni yliedustettuna. Suututtaa, miten perhe-elämästä saa valittaa mielin määrin, mutta jos siitä sanoo jotain hyvää, saa toisten vihat niskaan. Tällainen mielensäpahoittamisen ja ylitulkintojen kulttuuri on käynyt mua lähiaikoina ihmetyttämään tosi paljon. Myös siinä mielessä, että oon itsekin huomannut kokevani herkästi arvosteleviksi sellaisia kommentteja, joista ei todellakaan tarvitsisi loukkaantua. Työstän asiaa omassa päässäni ja oon todellakin sitä vastaan, että aina pitää olla sen tuhat disclaimeria!”

”En normaalisti laittele viestiä, mutta mä pidin sun ajatuksesta. Mun miehellä on ollut rankkaa vauvavuoden ja osaksi sen takia, että hän ajattelee ja sanoittaa asioita negan kautta. Itse taas pyrin juurikin positiiviseen ajatteluun. Meillä on tosi erilainen käsitys ja muistikuvat esikoisen vauvavuodesta juurikin tämän takia. On tosi kiva seurata teidän perheen touhuja!”

”Perhetyöntekijänä toimiessa olen havainnut tämän häpeän ilmiön; monet äidit miettii SAAKO sanoa miten ihanaa, toivottua ja joskus helppoakin pienten lasten kanssa elämä on. Itsellä on ollut yksi todella haastava vauva, joten itsekin koen eheyttävänä työskennellä joskus myös ”helppojen” lasten kanssa. Ei toisen onni ole toiselta pois. Jokaisen lapsiperheen elämästä varmasti löytyy myös onnea ja iloa, kun vain oikeasta suunnasta katsoo.”

-Hilla

Instagramissa @hillasblog