Istuin pari päivää sitten olohuoneen sohvalla, kun iltauutisten ykkösaiheena oli Suomen laskenut syntyvyys. Uutisessa kerrottiin tilastotietoja ja pohdittiin syitä syntyvyyden laskulle sekä sitä, minkälaisia vaikutuksia syntyvyyden laskulla on tulevaisuudessa veroihin.
”Kun katsotaan tilastoja taaksepäin, pitää mennä aina nälkävuoteen 1868, jotta löytää ajankohdan, jolloin lapsia syntyi vähemmän kuin viime vuonna. Tuolloin syntyi elävänä 43 757 lasta. Kun 1800-luvulla nainen synnytti noin neljä vauvaa elämänsä aikana, nyt äitiä kohden on 1,5 lasta.” Yle uutiset.
Tämä on seitsemäs vuosi kun syntyneiden vauvojen määrä jatkaa laskuaan Suomessa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan viime vuonna Suomessa syntyi 50 139 lasta. Kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän yli kolmella tuhannella. Suomen väkiluku kasvoi vuonna 2017 ainoastaan maahanmuuton takia. Maahan muutti noin 17 000 ihmistä enemmän kuin maasta muutti pois.
Ylen haastattelussa asiantuntija näki kehityksen pitkällä aikavälillä ongelmallisena yhteiskunnan kehityksen ja huoltosuhteen kannalta. Huoltosuhde tarkoittaa yleisesti tilastoidun työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa varsinaisen työvoiman määrään. Pian eläkkeellä olevia suomalaisia on hurja määrä ja uusia veronmaksajia ei synny.
Noh, itse en ole kovinkaan huolissani noista eläkeasioista, koska en edes toisinaan jaksa uskoa, että eläkejärjestelmä enää toimii kun minun ikäpolveni pääsee siihen ikään. Kiinnostavampaa uutisessa oli mielestäni pohdinta siitä, miksi syntyvyys on laskussa. Sitä minäkin aloin pohtia ja minulla on siihen mielestäni muutama parempi selitys kuin asiantuntijan luettelemat syyt.
Meidän ajassamme on varmasti paljon enemmän vapaaehtoista lapsettomuutta. Osa ihmisistä ei tee lapsia, koska ei halua maapallolle enää lisää kuluttajia: Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon. Uutisessa oli väläytetty tämä yhtenä selittävänä tekijänä sekä se, että on syntymässä kulttuuri ja uusi sukupolvi, joka ei halua lapsia tai vain yhden. En silti pidä näitä asioita syntyvyyden laskun isoinpana selittävänä tekijänä.
Minulla on paljon oman ikäisiä ystäviä, olemme puhuneet lapsien hankinnassa heidän kanssaan ja monet ovat aika avoimia asian suhteen. Useimmat kyllä haluavat lapsia, mutta eivät vielä. Tähän on syynä useimmiten se, että työelämän paineet ovat kovat luoda uraa ja pysyä vauhdissa mukana, taloudellinen epävarmuus on myös iso tekijä, kun pätkätyöt ja irtisanomiset lisääntyvät. Oma elämä pitäisi saada vakaalle pohjalle, jotta lapsia uskaltaisi hankkia. Tämän lisäksi maailma on muuttunut ja yhteisöllisyyden sijaan yksilöllisyys korostuu ajassamme – äidin ja isän on useimmiten selvittävä perheenä kahdestaan ilman sen suurempaa tukijoukkoa esimerkiksi perheestä tai suvusta. Viimeisimpänä syynä listaisin työelämän joustavuuden tai joustamattomuuden.
Otetaampa ajatusleikki: Jos minä ja mieheni tekisimme molemmat 100 % työtä, olisi meillä molemmilla 8 tunnin työpäivät Helsingissä ja siihen lisäksi 2 tuntia työmatkoja, koska meidän perheellä ei ole mahdollisuutta asua Helsingissä Helsingin neliöhinnoilla, vaan muutimme perheellisinä kehyskuntaan. Meidän molempien työpäivät olisivat siis noin 10 tunnin mittaisia, jos kokonaisuuteen laskisi työn, työmatkan ja lapsen päiväkodista hakemisen ennen kotiin saapumista. Tässä tilanteessa toisen meistä olisi pakko lähteä aamulla klo 6 töihin ja palata aikaisin hakemaan lapsi päiväkodista. Toinen veisi lapsen myöhemmin hoitoon ja tekisi työpäivän klo 18 saakka. Jos lapsi menee illalla klo 20 nukkumaan, jäisi perheellemme yhteistä aikaa 2 tuntia päivässä, 10 tuntia arkipäivinä. Siihen vielä harrastukset ja kaupassakäynnit päälle. Emme ole tuollaista arkea koskaan eläneet, mutta jotakuinkin tuollaista orvanpyörää se olisi täysillä työviikoilla. Mielestäni täysin absurdi ajatus edes lähteä tuollaista yrittämään, vaikka kyllä sitä monet perheet noinkin elävät. Pisteet heille!
Kokisin, että tuollaisella järjestelyllä sahaisin vain omaa oksaani jalkojeni alta.
Miksi siis peräänkuulutan, että joustavampi työelämä helpottaisi lapsiperheiden arkea?
Jos nyt suoraan sanon, niin uskon jopa siihen, että moni ihminen saisi tehokkaalla/järkevällä työskentelyllä saman aikaan 6 tunnissa kuin 8 tunnissa tai jakamalla työpäivää erilaisiin osiin saavuttaisi hyvinvointia. Se, että kököttää näyttöpäätteen edessä 8 tuntia putkeen (selaten aina välillä somea ;)), ei voi mitenkään olla pitkässä juoksussa ihmisen hyvinvoinnille hyväksi. Työelämä on muuttunut, paljon, ei pitäisi mitata työaikaa, vaan sitä mitä työntekijä saa aikaan. Suoraan sanottuna mitkään KIKY-tunnit eivät tätä Suomen maata pelasta, se että joku kärvistelee 30 minuuttia kauemmin työpaikalla on ehkä vain tehokkuudesta pois. Ups, uskalsinko sanoa tuon ääneen. Minä haluan nyt sanoa näitä asioita ääneen, kun olen tätä menoa omasta vinkkelistä seurannut.
Mielestäni perheellisen lyhyempää työviikkoa ei kannattaisi heti nähdä vähemmän tuottavana tai vähemmän tehokkaana. Kokonaisuuden kannalta se voi loppujen lopuksi olla jopa tehokkaampaa kun ehtii huolehtia myös lapsiarjen lisäksi omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään ja olla sen jälkeen virkeämpi työntekijä.
Olen myös valmis tienaamaan vähemmän lapsiarjen aikana, sen sijaan arvostan elämänlaatua, omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja riittävän hyviä ansioita. Hieman pienemmät tulot on kyllä mahdollista suhteuttaa menoihin.
Mutta kuinka helppoa äitien ja isien on palata työelämään vanhempainvapaan jälkeen ja saada joustoja työpäivien pituuteen tai työmäärään ylipäätään? Nykypäivänä helpompaa ja kulttuuri on muuttumassa, mutta uskallan väittää, ettei se Suomessa riittävän helppoa ja itsestään selvää vielä ole. 8 tunnit päivät ovat jotenkin kiveen hakattu, edelleen.
Ei, en usko, että syntyvyyden laskun syynä on uusi sukupolvi, joka ei halua lapsia, kuten asiantuntija arvaili. Uskon, että suurimpana syynä syntyvyyden laskuun on monen ikäiseni tilanne työelämässä, työelämän joustamattomuus ja taloudellisesti epävakaampi tilanne monella.
Mitä ajatuksia teillä herää tästä aiheesta?
-Hilla
Hyvää pohdintaa! Luulen yhden syyn lisäksi olevan sen, että suomalaisilla on kovat odotukset rahallisesti ja eletään kallista ja kuluttavaa elämäntapaa. Monen mielestä 800 euroa kuussa on liian pieni palkka, ja jopa 1500 euroa kuussa on monen mielestä liian vähän. Itse pidän itseäni rikkaana noin 600 euron tuloilla, enkä lykännyt lapsien hankkimista opiskelujen takia, haaveissa kun oli oma pieni perhe jo alle 25 vuotiaana :) Ei ole mitään pahaa, jos haluaa turvata lasten tulevaisuuden taloudellisesti. Mutta jos ne odotukset on todella kovat, kyllähän se vaatii vuosien urapolun, ennen kuin tulot on kovinkaan korkealla.
Kiitos kommentistasi ja hyvästä pohdinnasta. Varmasti totta tuo mitä sanot, monet haluavat aika korkeaa elintasoa ja korkeampi palkka vaatii taas enemmän resurssien laittoi työelämään, uraan jne. Jos perheen haluaa nuorella iällä hankkia, voi se helposti tarkoittaa sitä, että jostain pitää tinkiä. Mutta elämä on aina valintoja ja kukin tekee itselleen hyväksi koetulla tavalla. :) Iloista kevättä teidän perheelle.<3
Varmasti nämä asiat pitävät paikkaansa. Suomessa on paljon myös tahattomasti lapsettomia jotka yrityksistä huolimatta eivät saa lapsia ja lapsen saaminen venyy, koska lapsettomuushoitoihin ei heti lähdetä. Ja joillakin lapsi jää hoidoista huolimatta saamatta. Itsekin hartaasti toivoisin lasta, mutta se ei ole itsestään selvyys. Kumpa ihmiset ymmärtäisivät että kaikille se ei ole niin että se tulee sormia napsauttamalla vaikka kuinka toivoisi.
Hyvä että otat blogissasi ajankohtaisia asioita esille. =)
Heippa Lasta toivova! Kiitos kommentista ja hyvä kun nostit myös tämän aiheen esille. Se on totta, on se osa ihmisiä, jotka paraikaa lasta toivovat, mutta eivät sellaista saa tai se toive vie aikaa. Ja se aika voi tuntua todella pitkältä. Paljon voimia teille ja kaikkea parasta tuon asian kanssa. <3