Viime viikolla tililleni kilahti ensimmäinen palkka sitten äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen. Viimeksi olin saanut palkan alkusyksystä 2016 eli reilut puolitoista vuotta sitten. Arvata saattaa, että tuntui hiton hyvältä!
Toki sain äitiysloman aikana vanhempainpäivärahaa Kelalta yhdeksän kuukautta ja sitten kotihoidontukea kun äitiysloma loppui, mutta ne olivat tukia, ei palkkaa. Erityisesti kotihoidontuesta käteen jäävä osuus, eli reilut 300 euroa, meni joku kuussa välttämättömyyksiin ja loput oli käytettävä säästöistä, miehen tililtä ja ylipäätään nuukailtava tietyissä asioissa. Sen takia ensimmäinen palkka 1,5 vuoden tauon jälkeen omalla tilillä tuntuu, noh, melkein liian hyvältä!
Ah, kyllä raha tekee myös onnelliseksi, sitä en voi kieltää!
Näen menneen puolitoista vuotisen tosi opettavaisena aikana, kaikin puolin. Saimme mieheni kanssa yhdessä nähdä, että perhe-elämää voi elää ihan täysipainoisesti ja silti elää aika nuukasti joissain asioissa.
Tämä oli opettavaista aikaa siinäkin mielessä, että huomasin rahalla olevan itselleni aika iso merkitys. Ei siinä mielessä, että saisin tuhlata, kuluttaa ja ostella. Vaan siinä mielessä iso rooli, että raha tuo turvaa. Mulle rahalla suurin merkitys on turvallisuuden tunne. Raha luo myös rauhaa jossain määrin, sen avulla on helpompi suunnitella tulevaisuutta. Yksinkertaisesti, raha auttaa arjessa monessa kohtaa.
Raha tai palkka tilillä ei tuo onnea. Raha ei tuo terveyttä tai iloa elämään, mutta totta vie se helpottaa elämää. Se helpottaa elämää, sillä jokaista penniä tai senttiä ei tarvitse laskea. Voi olla ja elää hieman vapaammin siinä mielessä.
Nyt taas säästäminen on minulle ja meidän perheelle mahdollista. Viimeisen puolentoista vuoden aikana meillä ei ole liiemmin ollut mahdollista säästää, vaan suurin osa tuloista on mennyt arjen pyöritykseen kun yhden ihmisen palkalla on eletty viimeiset kuukaudet. Jälleen säästäminen ja sijoittaminen on mahdollista ja aionkin niiden asioiden parissa kuluttaa aikaani lähitulevaisuudessa.
Musta on ihana tunne, kun saa taas säästettyä sukan varteen ja kerättyä itselleen ja perheelleen säästöön varoja. Asuntolainaa on lyhennetty tässä viimeiset vuodet, sillä tavalla on toki säästetty omaan asuntoon, mutta nyt puhun sellaisesta rahasta, jota voi vaikka laittaa vähän osakkeisiin tai rahastoihin tai makuuttaa vaan omalla tililläkin – pahan päivän varalle. Ja onhan se myös mukava tunne, kun omalle tilille saa kerättyä hieman extraa. Nämä on monelle työssäkäyvälle varmasti ihan perushommia, mutta itse intoilen näiden asioiden parissa nyt ensimmäisen palkan kilahdettua tilille. Kyllä töiden tekeminen on mukaa myös tässäkin mielessä!
Mitä kuukausittainen palkka nyt mahdollistaa?
- Ihan jokaista senttiä ei tarvitse laskea, vaan voi elää hieman vapaammin kulutuksen suhteen.
- Rahaa on mahdollista laittaa taas säästöön, toisin kuin hoitovapaalla ollessani.
- Omia pieniä sijoituksia voi taas tehdä ja seurata osakemarkkinoita uudella motivaatiolla
- Kuukausipalkka tuo jossain määrin lisää turvallisuuden tunnetta minulle.
- Raha on minulle asia, josta täällä blogissa haluan puhua. Nyt voi kirjoitella mietteitäni hieman uudesta näkökulmasta.
- En ole puoleentoista vuoteen käynyt esimerkiksi hierojalla, koska olen säästänyt sellaisissa. Nyt voisi varata ajan hierojalle.
- Ymmärrän taas paremmin niitä naisia, jotka palaavat kotoa äitiysloman jälkeen työelämään. Ensimmäinen palkka tosiaan tuntuu hyvältä tukien jälkeen!
Onko siellä muita, jotka ovat palanneet kotoa työelämään ja nauttivat taas kuukausittaisesta palkasta? Miltä tuntuu? Arvatenkin hyvältä! Ps. muistakaahan nuukailun jälkeen edes vähän törsätä itseennekin! Mä menen sinne hierojalle, pitkästä aikaa.
Kuvan kollege-housut ja puuvillapaita saatu blogiyhteistyönä Blue Sportswearilta.
-Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog
Mulla alkaa palkka juosta tilille taas kesäkuussa ja odotan sitä jo niin paljon! Ja kesän saan vielä olla kotona, kun pidän kesälomat pois ennen töihin palaamista. Mulla sitten takana 1v 4kk äitiyslomaa ja hoitovapaata ja kyllä on jo suunnitelmia tehty, mitä ostan ihan vaan itselleni. Nyt kun joutuu nuukailemaan, tulee osteltua lähinnä lapselle. Juuri tänään katselin kaupassa ihanaa takkia ja totesin, että kyllä se pari vuotta sitten ostettu vielä välttää, lapsi tarvitsee kohta taas seuraavan koon vaatteita. Miten se onkin niin vaikeaa äideille hemmotella edes joskus itseään?
Kuulostaa juu jotenkin tutulta. Haha! Olen itsekin ollut muutaman kerran kaupoilla ja katsellut itselleni jotain kivaa ja ajatellet, että sitten joskus kun saa taas palkkaa. Lapselle tottakai hankkii, mitä tarvitsee ja heillä se vaatekoko vaihtuukin kaiken aikaa. :) Iloisia kuukausia vielä kotona lapsesi kanssa, aina saa suunnitella tulevia shoppailuja. <3